Ranskan jääkiekkojoukkue voitti Suomen löylytysvoitolla, mutta voi sanoa, että meillä on maan tasolla silti paremmin pullat uunissa, sillä meidän maan päämies omaa nuoren naisen vaimonaan, siinä missä Makarylli on saanut lempinimiä kuten "mummopora". Vaikka asiasta voikin olla vahingoniloinen, niin silti tuo pitää sisällään merkittävän tuplastandardin, sillä kyseessähän oli skandalin omainen suhde, kun teini-makarylli meni yksiin selvästi itseään vanhemman rouvan kanssa. toimien täten perheenrikkojana. sillä kyseisellä naisella oli kolme lasta ja mies jotka hän jätti nuoren poikarakastajansa vuoksi. Tätä ei nähty ongelmallisena seikkana, vaikka auta armias jos joku miesopettaja olisi jättänyt vaimonsa ja lapsensa jonkun teinitytön vuoksi - kukaan osapuolista ei olisi ainakaan presidentiksi pyrkimässä sen tempun jälkeen (vaan mitäpä voisi odottaa gynosentrisessä, feminismin syövyttämässä maassa, jossa isyystestikin on misogyniaa ja perhe sosiaalinen konstruksia jolloin "ei ole väliä kuka on kenenkin biologinen isä")!
Vaan mitäpä uutta tuossa olisi? Tuplastandardit ovat massakontrollin ase, tärkein mahdollisesti. Näin on Fundamentissa lukenut kerran jos toisenkin. Vaan, niistä myöhemmin lisää.
Tarkastellaanpa nyt tätä Ranskan presidentinvaalitulosta eri kanteilta
Aloitetaan Suomesta. On melko selvää, että mikä oli Suomen Virallisen Totuuden kanta siitä, että kenestä tulisi tulla presidentti. Eikä ihme, on jo tullut selväksi että globalistien agenda kuuluu tähän viralliseen totuuteen. Mutta mielenkiintoista on nähdä, miten liikuttavan yksimielisiä siitä oltiin läpi puoluerajojen.
Kukapa olisi yllättynyt siitä millä kannalla "kansallinen" kokoomus on asian suhteen - tästä twiitistä kun ei enää ota selvää, onko kyseessä vihreiden vaiko oikeistopuolueen riemunkiljahdus:
As an advocate of free markets and a fair chance for all people, I truly celebrate the defeat of nationalist socialism. #presidentielle2017— Elina Lepomäki (@elinalepomaki) May 7, 2017
Samoin Keskusta on jo ominut tämän ehdokkaan itselleen:
Keskustalainen Emmanuel Macron nousee Ranskan presidentiksi. Huikeaa! Hänen valintansa on viesti keskitien muutoksesta. #keskusta— Keskustanuoret (@Keskustanuoret) May 7, 2017
Mistä siis on kyse?
Kokoomus nyt ei esittelyjä tässä suhteessa kaipaa.
Mutta se sanottakoon maamme valtavirtakeskustalaisuudesta, että kyseessä on käytännössä porvaripuolue, joka edustaa pikemminkin eliitin, internationalistista oikeistopuoluetta maataloustukipolitiikan "twistillä" kuin varsinaista kolmannen tien puoluetta. Se on siten eliitille vaaraton, ns. "sentristipuolue". Siinä mielessä tuo kannanotto on ymmärrettävä.
Mitä taas tulee poliittiseen suuntautumiseen, huvittava piirre onkin nyt siinä, ettei valtamedia tiedä itsekään, että miksi haukkua Marine Le Penia. He eivät oikein osaa päättää, että onko hän äärioikeiston (kirjaimellisesti äärioikeistoa olisi globalistinen anarkokapitalismi tai liberanismi) vaiko sen vastakohdan kansallissosialismin edustaja?
Jälkimmäinen termi on tunnetusti hieman ongelmallinen vasemmistolle, sillä se paljastaa sen, että kyseinen aatesuunta on sosialismia - ihan kuten se on kansallismielisyyttäkin - näin ollen he eivät voi vetää yhtysuuruusviivoja fasismin ja kansallismielisyyden välille, vaan he joutuvat myöntämään että kyseessä on yhtälailla sosialismikin.
(Mitä taas tulee Ranskan ja kansallissosialismin suhteeseen, niin on sanottava että kansallisosialismi ei ole itse asiassa saksalainen keksintö, vaan ranskalainen: vuonna 1898 Maurice Barres esitteli vaalikampanjassaan kyseisen nimityksen ja sen mukaisia teemoja, ja jo vuonna 1903 perustettiin Ranskan kansallisossialistinen puolue. Mutta tätähän ei Virallisen Totuuden narratiivissa opeteta, sillä siinä on tärkeää toimia Neuvostoliiton saneleman propagandan pohjalta. Samoin ajatus siitä, että kansallissosialismi voisi olla jopa tietyllä tapaa neutraali vaihtoehto, ja omata ei-läskiksilyötyjä sovelluksi, on tietysti ehdottomasti haram ja sellaista ei saa tuoda ihmisten tietoon - parempi että oikeisto ja vasemmisto korjailevat toistensa loputtomia virheitä myöskin jatkossa.)
Nyt, tietenkään Le Pen ei välttämättä ollut kansallissosialisti, mutta hän edusti näistä kahdesta radikaalia kolmatta tietä, mikä ei enää ole selkeän vasemmistolainen tai (ääri-)oikeistolainen, eikä globalistinenkaan. Syynä mainittuu radikaaliuuteen onkin juuri tämä seikka: se eroaa niin selvästi vallitsevasta järjestelmästä.
Tietämätöntä kansaa tälläiset yksityiskohdat eivät toki haittaa, ei edes se, ettei Ranskaan valittu naispresidenttiä, vaikka tietysti naispresidentti pitäisi ollakin joka maassa, sillä feministit jotka sanovat ajavansa tasa-arvoa, sanovat niin. Mistä pääsemmekin jälleen tuplastandardeihin: äkkiä naispresidentille ei enää ollutkaan tarvetta! Näin se mieli voi muuttua (Fundamentti on jo aikaa sitten osoittanut, että liike suosii aina liikettä, ja tällöin jopa lemmikeistä ja eturyhmistä ollaan valmiita luopumaan liikkeen eduksi)!
Ei siis mitään uutta siis auringon alla. Jatkossakin seuraamme miten Ranska jatkaa tutulla tiellä, samalla kun mädättäjät ja muut aivopestyt lampaat ovat mielissään, kun "saatiin torjuntavoitto natseista", sen sijaan että he olisivat huolissaan siitä, kun ei saatu torjuntavoittoa muslimiterroristeista. Samalla tämä kuitenkin täyttää Fundamentin ennustuksen siitä, miten kolmatta tietä rakennetaan kilpaa kansan ja eliitin välillä. Tämä tosin oli erävoitto eliitille ja islamisaatiolle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti