"Bannataan Pannukakut Päiväkodeista!" - Holhoukseen Tulee Opettaa Jo Tarhassa

Tietenkin lapsia kuuluukin holhota, mikä tekee hieman loogisesti epäjohdonmukaisen aloituksestani, mutta uskon vahvasti että kirjoitus tulee selventämään, että minkälaisesta holhouskulttuurista oli kyse.

Sadat isät ja äidit vaativat: Pannukakut pois päiväkodeista!

"Lahden kaupungin päiväkotien ruokalistalta voi löytää mm. sokerilla täytettyjä kiisseleitä, maustettuja jogurtteja, pannukakkuja hillon kera, vohveleita, omenapaistosta vaniljakastikkeella, jäätelöä...", adressissa mainitaan.

Niin tarha kuin koulukin ovat yksinkertaisesti kuin vankila lapselle.

“On yleinen harhaluulo, että lapset ovat onnellisia, heidän ei tarvitse tehdä työtä ja he elävät Paratiisissa. Se, mikä on monien vuosien takana, saa muistossa usein korkean taivaan ylleen. Tuon taivaan alasrepiminen on hyvä teko, se on verho, joka estää aikuista ei vain näkemästä niitä rikoksia joita häntä itseään vastaan on tehty, vaan myös niitä joita hän itse tekee. Lasten kärsiessä lepertelemme me typerästi onnellisesta lapsuudesta.” 

“Lapsen ei ole hyvä olla. Lapsen on paha. Lapsella voi olla parempi siellä, missä vanhemmat säännöllisesti puuttuvat asiaan. Mutta yleensä he tekevät sen kuin idioottit eivätkä juuri koskaan todella ota lasta huomioon. Silloin lapsen on paha, ja sen tulee vielä pahempi.” - Aksel Sandemose 

Toki, massakontrollin aseena ne ovat täysin korvaamattomia.

Esim. Mitäpä tekisi virallinen totuus ilman yliopistoja, joissa opiskellaan virallista totuutta, ja sitä kuinka sitä kuuluu noudattaa, jolloin parhaiten sille sielunsa myyneet palkitaan sitten suojatyöpaikalla, ja vieläpä yleisellä tunnustuksella. Erityisesti naisiin tämä uppoaa kuin häkä - se joukkosieluisempi sukupuoli. (Tämä sama kaava tosin alkaa jo ala-asteen ensimmäiseltä luokalta).

Vain eläimiä koulutetaan, todelliset oppineet ovat aina itseoppineita.

Entä miten paljon pidetään ylpeyden aiheena sitä, että vaikkapa kehitysmaahan on saatu lisää kouluja.

Niin tosiaan, ensiksi mennään sahaamaan täysin elämäänsä tyytyväisen ulu-ulu-heimon koti, eli sademetsä kansainvälisen kapitalistin voittojen tavoittelun hengessä matalaksi, ja sitten valjastetaan vielä alkuperäiset kansat palvelemaan tätä samaa, voittoa tavoittelevaa konetta joka tekee jo meidän länsimaistenkin ihmisten elämästä helvetin. "Me tarjosimme heille mahdollisuuden opiskeluun!"

Sellaiset eivät ole hyväntekijöitä, sellaiset ovat orjuuttajia.

He ovat ihan yhtä hyväntekijöitä kuin sellaiset, jotka luovat toiselle ongelman, ja itse myyvät siihen ratkaisun.

Nyt, joku tietysti voi sanoa että eikö minulle kelpaa "kapitalismin saavutukset" kuten teknologia jolla kirjoitan tätä juttua.

Totta kai kelpaa, kyse ei ole siitä, ihan kuten kapitalimissakaan ei ole kyse siitä että se nyt olisi ylipäänsä mitään teknologiaa tai innovaatioita tuonut tai luonut. Se vain rahasti niillä. Ne on yksinomaan tuotu ja luotu meille työvoimalla, sekä yksittäisten nerojen toimesta, jotka ovat pääsääntöisesti itseoppineita (mikä sekin on työtä).

Samoin, on täysin eri tilanne olla "tietämättä paremmasta" kuin että jo tietäisi siitä.

Miten tämä liityy kysymykseen siitä, että tulisiko pannareita saada syödä tarhassa?

Kaikilla tavoin, onhan kysymys nyt samasta ilmiöstä.

Kuten sanottua, on kyse laitoksista jotka ei ole vain lapsille vankiloita vaan mitä korkeammalle tasolle niissä mennään, on kyse jostakin missä ns. oppiminen on kouluttamista jonka modus operandi on informaatiobulimia.

Tällöin lapsille herkuttelun ja hetken armahduksen salliminen moisesta hulluudesta ja ihmiselle pohjimmiltaan vieraasta pakkolaitoksesta on vähintä mitä voidaan tehdä.

Kun minä olin lapsi, sain syödä makeaa mahan täydeltä, ja ei se vaikuttanut
mitenkään negatiivisesti mihinkään.

En lihonut, en saanut diabetestä, mitä nyt aikuisella iällä en juurikaan pidä makeasta
muuta kuin silloin tällöin.

Aikuisiällä tosin katson myös mitä laitan suuhuni (esim.välipaloista minun oma "mies-smoothie" on verratoman terveellinen, unohtamatta rahkaa luomuhunajalla ja tietysti habanaerolla höystetty, tomaattinen makrilli ei vain tuo essentiaalisia rasvahappoja vaan myös pikanttia murua rinnan alle), lenkkeilen, käyn salilla ja olenpa vielä tässä välissä urheillut aktiivisesti jne.

Ne teen siksi että saisin pidetty henkeni temppelin tasapainossa ja mukavassa kunnossa asua. Voisi vielä sanoa, että alkaisin ehkä muistuttamaan John Goodmania, jos en pitäisi tuota harjoitusregimenttiä yllä.

Tämän kaiken lisäksi kannatan luomua, ja pidän erinomaisena asiana mm. sitä että Venäjälle tarkoitetut ja lisäaineettomat tuotteet ovat nyt myös suomalaisten saatavilla. Niiden helppo saatavuus (sisältää ajatuksen hinnasta) kun kerran korreloi suoraan sen kanssa miten suosittuja niistä tulee. (Valio muuten vastasi jo hyvän aikaa sitten twiittiini, jossa tätä asiaa pohdin, että kyseessä on kysynnän ja tarjonnan laki; minä taas ihmettelen että milloin meille on muka edes tarjottu lisäaineetonta vaihtoehtoa? Esim. sokeria jugurtissa on yhtälailla kuin limpparissa, ja sen muunnettu maissitärkkellys toimii kuin wanhan ajan mainosten lihotuslääkkeet).

Summa summarum.

Tämän uutisen mukaiset tapaukset, menevät siihen samaan sarjaan jossa puhutaan kukkahattu päässä kuinka meidän Kerttu-Taneli lukee jo tarhassa vallan aikuisten kirjoja, ja kuuntelee samaa taide-jazzia kuin iskä ja äiskä.

Minä sen sijaan sanon: Annetaan lasten olla lapsia, kyllä sitä aikuisena ehtii sitten pingottamaan ja pyrkimään muottiin.

Minut se tekee sairaaksi, kun näen lapsia puettuna meikkeihin, aikuisten vaatteisiin. Tämä uutinen on tätä samanlaista väkivaltaista aikuistamista.

Sen sijaan kun näen lasten leikkivän mutaisina ja täydellisessä flow-tilassa, ja siten elävän elämänsä mitä parhainta ja viattominta aikaa, minä mielistyn, ja voin huomata hymyileväni itsekin.

“Ikkunasta näen koululaisia; se itkettää minua. Minä en koskaan käynyt koulua, minä vain olin koulusssa ja tottelin, sitten en enää totellut ja halusin vain päästä pois. En halua muistaa niitä aikoja. Minä olen jo kostanut.” - Pentti Saarikoski