Feministinen Regressio Yhteiskunnassamme

Eräs suuri feminismin ongelma on, että se opettaa naiselle vastuuttomuutta ja sen myötä myöskin epäkypsyyttä.

Se, että naisella on vain oikeuksia mutta ei velvollisuuksia, palauttaa hänet samaan tilaan missä narsistit ja muut luonnevikaiset ovat. Eli n.5 vanhan kehitysasteelle, jossa tämä oikeasti luulee olevansa maailmannapa ja käyttäytyy sen mukaan. Narsistille yms. luonnevikaiselle tämä maailmannapa- vaihe on jäänyt päälle, ja on täten täysin oikeutettua olettaa maailman olevan heille jotain velkaa (luin erään psykiatrin ohjeen siltä varalta jos tälläinen tapaus sattuu olemaan vaikkapa pomonasi: toimi kuin lapsen kanssa jolla on ase; harhauta ja poista ase).

Jokainen joka on katsonut kauniimman sukupuolen toimintaa mielessään puhtaasti totuus ja totuudellisuus (tie, ja ainoa tie tähän on: älä arvostele koskaan naista sanojen, vaan yksinomaan tekojen pohjalta – se lopputulos mihin hän päätyy, on ollut myös hänen intentionsa).

Tällöin huomaamme piirteitä joista voidaan sanoa, että joko kasvatus on jäänyt puolitiehen, tai huuhtoutunut pois vääränlaisen järjestelmän myötä, jota kyseinen nainen on oppinut käyttämään hyväkseen. Nyt, en sano että tämä teksti koskisi jokaista naista (vaikka ehkä jotkut miehet eivät olekaan koskaan sellaisiin naisiin törmänneet joita tämä teksti ei koske - mikä ei tietenkään ole heidän vikansa) mutta jokainen voi itse päätellä puhunko nyt säännöstä vai poikkeuksesta; tiedän ainakin mitä naiset jotka ovat naisvaltaisilla aloilla ovat asiasta mieltä.

Muistan joskus kun puhuin erään naispuolisen tuttuni kanssa teoriastani, siitä, miten naisten kanssa pitää riidellä. Olin päätynyt tulokseen omakohtaisten, ja melko vastahakoisten kokeilujeni, kuin myös kyselyjeni myötä. Sanoin että naisen pitää ensin antaa rauhoittua tunnemyrskystään, ja sitten vasta tarjota järkipuhetta. Tämän aika moni nainen vahvisti, sillä tunnepohjaisesti ajattelevina se käy “järkeen”, eräskin sanoi että se olisi tunteetonta alkaa puhumaan järkeä riitatilanteessa (go figure!). Eräs nainen sanoi että häntä jopa ärsytti enemmän jos mies puhui järkeä silloin kun riideltiin. - Lisäisin vielä tähän jopa sellaisen pointin että vieläpä kovin usein naisen valittaminen on sisältövapaata. Eli, jos nainen valittaa älyttömästä asiasta, ei sitä pidä ottaa vakavissaan, koska se on puhtaasti tunnemotivoitu ja sisältövapaa purnaus (allekirjoittanut on joskus letkauttanut eräälle, melko vaativalle ja valittamiskiintiön nopeasti täyttäneelle, daamille jota tapaili: Kuule, minä taidan olla rakastumassa sinuun; olet niin joustava). Miehellehän tätä ei tietenkään voida sanoa suoraan, sillä naisen logiikan mukaan suurta rakkautta osoittaa mies joka osaa lukea tämän ajatuksia (tästä syystä minä en tiedä itkeäkö vaiko nauraako Speden “naisen logiikkaa”-sketseille.) Vaan mitäpä tämä naispuolinen tuttavani sanoi kerrottuani teoriastani hänelle? Hän sanoi, samalla kääntäen hieman hölmistyneenä ja ajatuksiinsa vaipuvaisena katseensa kaukaisuuteen: “Me..mehän olemme ihan kuin lapsia..” Hän, näet oli samaa mieltä kanssani.

Vaan sanoppa tuo valkoisille ritareille, eli miehille jotka eivät tyydy heittämään kuralätäkköön takkiaan jotta naisen pienet varpaat eivät kastuisi, vaan nämä vuotavasydämisen miesfeministi heittäytyvät itse tuohon kuralätäkköön – pohjalla useimmiten ajatus siitä että nainen palauttaa palveluksen heittätymällä ruusunterälehdistä tehtyyn lemmenkehtoon, antaen valkealle ritarille sen minkä nainen vain voi. Useimmiten niin ei kuitenkaan käy, siispä nämä miesvaginat pysyttelevät koiranpennun tarmolla naisen kannoilla, ja pienimmästäkin rapsutuksesta korvan takaa he kiitollisina kumartelevat peruutellen, hypähtelevät, kierähtelevät, napsauttelevat kantapäitään yhteen ilmassa ja hirisevät. - Tätä kaikkea kaltaiseni naisteoreetikko, maskulisti, seuraa ilmein: Tuo leikki ei pääty hyvin.

Tehdäänpä vielä tähän vertailu naisesta ja lapsesta – molemmat yleensä kompaktin kokoisia ja parhaimmassa tapauksessa edellä mainitut melko hyvin tuoksuisiakin.

• Lapsi sopii tapaamisen, mutta kun tapaamisen päivä on, ei häntä silloin kiinnosta vaan hän tekee spontaanit oharit ilman sen suurempia omantunnon tuskia. Tällöin lapselle opetetaan että hänen on opittava ottamaan vastuuta sopimuksistaan ja olemaan kunnioittava muita ihmisiä kohtaan. - Mutta auta armias, jos esim. nainen sopii tapaamisen tai tekee muun sitoumuksen, mutta tekeekin oharit vain koska fiilis on erilainen, kuin oli esim.treffejä sovittaessa – arvostelun yläpuolella.
• Lapsi polttaa kerta toisensa jälkeen näppinsä kuumalla hellalla, lentää nenälleen koheltaessaan vastoin kaikki neuvoja, tai joutuu kokemaan kun se mistä on varoitettu toteutuu. Tällöin lapselle opetetaan järjellä ajattelua jo omaksikin parhaakseen (tunne on tuuliviiri ja järki on kompassi), sehän kuuluu kypsän ihmisen perusominaisuuksiin. Entäs sitten nainen joka sanoo haluavansa kiltin miehen mutta silti tapailee läänin pahinta kusipäätä, ja saa bonuksena aika ajoin kuokkaansa kuin päärynäpallo? - Arvostelun yläpuolella, ja tietysti diiliin kuuluu jatkossakin se, että hänellä on oikeus ruikuttaa asiasta, jotta saa taas energiaa jatkaa aivan samaan tapaan. 
• Lapsi käyttäytyy oikukkaasti, arvaamattomasti, omaehtoisesti, epäkypsästi ja vastuuttomasti. Seurauksena kutakuin sama kuin edellä, yhdistettynä aikuiseksi kasvamiseen ja kurinalaisuuteen, sekä siihen ettei ole muiden ihmisten velvollisuuteena sulattaa näitä ominaisuuksia muissa ihmisissä, ja tämä lapsen tulee muistaa. - Mutta auta armias, jos nainen saa akuutin hullunlehmäntaudin – arvostelun yläpuolella.
• Lapsi käyttäytyy huonosti/antisosiaalisesti/epäkunnioittavasti tuntemattomia ihmisiä kohtaan sosiaalisessa tilanteessa. Tällöin lapsi on epäkypsä, mahdollisesti uhmaiässä tai hänellä on ongelma. Nainen, baarissa, tuntematon mies tulee juttelemaan hänelle – tarvitseeko minun kertoa enempää? 
• Kaveripiirissä on köyhän perheen lapsi, jolla ei ole yhtä hienoja vaatteita ja leluja, tai karkkipäivänä yhtä paljon rahaa kuin muilla lapsilla. Tästä syystä lapsi syrjii tätä leikeistä ja antaa tälle seuraa vain jos muutakaan ei ole saatavilla. Lapsi on epäkypsä, ja ennakkoluuloinen, ellei jopa opportunistinenkin, ja hänelle on opetettava TASA-ARVOISTA suhtautumista, ja sitä ettei toista saa syrjiä arvostella noin pinnallisin perustein. Lienee sanomattakin selvä, kuka on tässä vertailussa arvostelun yläpuolella, mutta joka vetoaa tasa-arvoon, ja jonka suurin romanttinen unelma on mennä rikkaisiin naimisiin/ tai kuolla yksin, miljoonan kissan kanssa, mutta uranaisena onnistuneena? 

Lopuksi tämä(kin) lempiartistini, Juice, esittää biisin jonka nimen perusteella feministi ellei toinenkin minulle nyt osoittaisi (veikkaisin, että jos jokaisesta tämän tekstin herättämästä feministien standardivastauksesta eli ad hominem-hyökkäyksestä saisin euron, voisin luultavasti ostaa jonkun maan). Kuitenkin nämä sanat osuvat aiheeseen paremmin kuin hyvin.

Siispä, tasapainotetaan feminismi maskulismilla, tai laitetaan täysremonttiin (mikä ehkä johtaa siihen, että kun siitä on hiottu kaikki ei nykypäivänä tarpeellinen ja epätasa-arvoinen pois, ei mitään jää jäljelle - mikä tietysti olisi "aika sääli").