Seuraavassa tekstissä siis katsotaankin nyt asioihin hieman vapaamman viiheellisemmin, vaikka mukana on tosin pohdinnan arvoisia huomioita ja vieläpä eräs otos maamme katujen yöelämästä (mukana myös kuvia, hyvä heille jotka eivät osaa lukea).
Siispä, pääaiheena on siis se mikä otsakkeessa lukee. Motiivina sen hankinnalle on se, että olen herkkusuu ja kiinnostunut oraalisista nautinnoista. Olen myöskin utelias ja tiedonälkäinen.
No, se elostelusta, nyt asiaan jolla avataan taas Fundamentti ja tuleva viikonvaihde!
Eli seuraavanlainen paketti tuli postilaitoksen hoiviin, ja senhän minä kauppareissun yhteydessä Prelullani hain.
Seuraa tuote-esittely:
Vitakola aka. itäkola. Klassinen korvaava tuote länsimaalaiselle kapitalistikolalle. Tämä tehtiin hinta- ja valtasyistä; aivan kuten Pentti Saarikoski kirjoittaa päiväkirjassaan:
"Ja se joka rupeaa säästämään rahaa autonostoon, on jo hankkinut sielullensa vahingon, hänestä on tullut järjestelmän uhri. Sen verran radikaali hän vielä on, että ostaa itäauton, mutta viimeistään kymmenen vuoden kuluttua se vaihdetaan parempaan ja kauniimpaan lännen merkkiin"
Neuvostoliitossa ainakin tehtiin ns. itäversioita länsiautoista, monesti ulkonäkö saattoi olla hämäävästi samanlainen - mikä tosin ei mitenkään eroa kapitalistisen maailman automuodeista joissa autot ovat aina saman näköisiä riippuen aikakaudesta. Tämä on taas eräs niitä asioita joita minun on vaikea ymmärtää vasurien käytöksessä, miksi kaiken pitää aina olla kiinni tahosta jota vastustetaan? Ei voida tehdä omaa tuotetta, vaan tehdään jäljitelmä. Feminismi on eräs hyvä esimerkki jostain opista jota ei edes olisi jos ei olisi miehiä, ei siksi että "sitä ei tarvittaisi koska miehet ovat patriarkaalisia sortajia" vaan siksi että jos alitajuinen motivaatio on peniskateus ja osoitus tasa-arvosta se että naisilla on ylivoima (feminismi ei ole tasa-arvon synonyymi, egalitaria on) ei tällöin voida välttyä kognitiiviselta dissonanssilta joka ratkeaa vain älyllisen epäjohdonmukaisuuden ja epärehellisyyden kautta. Eli toisin sanoen, miehet ovat innoittajia ja edellä kävijöitä joita feministit matkivat sillä he eivät itse keksi mitään. Sitten tietysti kulttuuri-identiteetin häivyttäminen internationalistisilla sosialisteilla on myös yksi tämän suuntainen ongelma, maailma pelastuu siten että normaalilla suomalaisella on asiat suhteellisesti huonommin omassa maassaan kuin tänne tuodulla mamulla. Puhumattakaan sitten käden paiskaamisesta kapitalistien kanssa, kun maa myydään kansainvälisen, maiden YHDENTYMISEN (mieti tarkkaan tuota sanaa) nimissä. Liittovaltio anyone? Jokin missä itsemääräämisoikeus häviää entisestään, mutta kaikki eliitissä ja näiden kademielisten rottien maailmassa on nyt hyvin. Miksi ja millä perusteella, ei osaa kukaan sanoa.
Ja tietysti aiheeseen liittyen: legendaarinen Natsikortti!
Poliittisesti korrektissa yhteiskunnassamme tuskin löytyy ongelmaa johon tämä ei auttaisi.
- Portsari ei päästä sisään? Natsikortti.
- Saat porttikiellon kauppaan kun yhdyt pornolehtihyllyn äärellä varastamaasi juustoon. Natsikortti.
- Joku on kanssasi eri mieltä mutta et osaa perustella miksi? Natsikortti.
Sijoitus jota tuskin ihminen tulee katumaan!
Ja sitten vastapainoksi myös jotain epäkorrektia.
Scho - Ka - Kola aka. Natsisuklaa.
Tämä on niiltä kultaisilta ajoilta kun lapset vetelivät heroiinia yskänlääkkeenä, ja sotilaat virkistivät itseään kaikilla keksityillä mömmöillä aina amfetamiinista kofeiinisuklaaseen.
Tämä jälkimmäinen on noilta ajoilta. Kieltämättä sillä on piristävä vaikutus; mitä nyt tummalla mutta kevyen vaniljan pyöristämällä kaakaotuotteella voisikaan olla, jossa on mukana aimo annos kofeiinia.
Tuote on lisäksi metalliin pakattu, mikä tekee tästä ainoastaan tosimiesten tuotteen. Naiset ja lapsit rapistelkoot vaaleanpunaisiin kääreisiin pakattua valkoista suklaata.
Lisäksi tämä voi olla arvaamaton apu niinä yön pieninä tunteina kun veren alkoholipitoisuus on suuri, mutta verensokeri matala, tällöin lupsahtelu vaihtunee kipparikalle-efektiin alta aika yksikön.
Kerronpa vielä tarinan tuolta illalta, sillä kuten olette jo huomanneet, on tämänkertainen, lokakuun avaavaa syöte ollut viihteellinen mutta mukana on pohdinnan arvoisia pointteja. Törmäsin myös mielenkiintoisiin asioihin illan kuluessa.
Nautin näet syysiltain hämärtyessä Totalitarisen Herkuttelupakettini lisäksi myöskin annoksen jos toisenkin herrasmiehen bourbonia ja itäkolaa - kotitekoista nitroglyseriiniä? Mitä voisin sanoa, drinkin nimeksi käy: Kylmä Sota. Tämä oli jälkiruuaksi lauantaisen kananuudeliateriani päätteeksi (lauantaisin on tapana ottaa häppää, ja syödä makoisesti, mikä taas viikolla ei tule kysymykseen). Kananuudelin osittainen valmisruoka. Mama'sin kananuudelit ovat perusta. Ensin kuumennetaan luomuauringonkukkaöljyssä hieman kurkumaa (tällä kertaa lisäsin currya), siihen heitetään kanavainaan jäännökset, jotka paistetaan kullankeltaiseen väriin. Sitten vain päälle nuudelien mausteet, vedet ja nuudelit. Kohta on soppa valmis. Saa käyttää kasviksiakin mukana.
Ajat ja sen kautta myös mitat ovat kovat. Ollessasi yksin liikenteessä, kartoittaessasi kaupungin mittasuhteita on sinulla useimmiten oltava soturin asenne, välttääksesi ettet laskeudu sakkana pohjalle. Tietenkään soturin asenne ei ole niinkään tappelijan asenne, jonkun joka menisi hutmimassa porukkaa miekoin ja kilvin. Kyse on taistelijan asenteesta; rohkeudesta ja peräänantamattomuudesta. Urbaanina ahmana olemisesta. Sillä on tällöin itsekäät tyrannit koittavat tehdä kaikkensa estääkseen sinua, ohjatakseen sinut harhaan, lyödäkseen sinut alas. Ne, jotka pitävät sinua heikkona itsensä rinnalla, ovat suoraviivaisempia, mutta eivät voittamattomia vaan joitakin joiden pahin vihollinen on sinun voittamattomuutesi. Sama pätee toiseen ryhmään, rottamaisiin tyyppeihin jotka tietävät olevansa altavastaajia, joten he pelailevat pelejään ja manipuloivat sinut kompastumaan - se on yksi muoto sinun heikkona pitämisestä.
Koska nyt pääsin puheisiin tästä aiheesta ja siitä tehtävistä, tässäkin blogissa käsitellyistä sivu- ja pääilmiöistä.
Mainitaanpa nyt eräs mielenkiintoinen kohtaus johon osuin tuon päivän jälkimainingeissa, jo kun oli yö vaihtumassa pikkutuntien kautta varhaiseen aamuun.
Miltä kuulostaa: kaksi suomalaista naista, yksi ulkomaalainen valkoinen ritari ja minä?
Kuulostaa joko viherpunaiselta fantasialta, tai painajaiselta.
Mehän tiedämme, että valkoiset ritarit ovat käytännössä lobotoimoituja, miesfeministejä jotka uskovat joka sanan jonka feministi sanoo ja he toimivat tämän toivosta siitä että he saavat jotain mitä feministiltä ei saa eli rakkautta, ehkä jopa aika ruumiillistakin sellaista. Tästä syystä, heidän manginansa kostuu alta aikayksikön kun kohdalle osuu tilanne jossa he voivat päteä.
 |
| Valkoinen Ritari - Saatavilla Nyt Myös Internetistä! |
Mitä feministeihin tulee, niin niistä ollaan puhuttu, mutta otetaan tämä seuraava lainaus Charles Bukowskilta ja kuvitellaan miltä näyttäisi jos valkoinen ritari koskaan onnistuisi - se on luettavissa rivien väleistä:
“No niin, nainen, jolla on likainen keittiö, onkin ihan toinen juttu – miehen katsantokannalta. Mikäli hän ei käy muualla töissä ja on lapseton, hänen keittiönsä siisteys tai likaisuus on lähes aina (poikkeukset sallitaan) suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon hän välittää sinusta. Joillakin naisilla on teorioita siitä, kuin maailma pelastetaan. Mutta he eivät voi pestä kahvikuppia. Jos tästä mainitsee heille, he vastaavat: “kahvikuppien peseminen ei ole tärkeää”. Valitettavasti se on, etenkin miehelle, joka on painanut 8 tuntia sorvin ääressä plus 2 ylitöitä. Maailman pelastaminen aloitetaan pelastamalla yksi mies kerrallaan; kaikki muu on yltiöromantiikkaa tai politiikkaa.”
Nautin natsisuklaata, ja matkasin kohti myöhäislinjaa (se aikataulu jolla pääsisin kotiin kaupunginyöstä on se jonka vuoksi joudun odottamaan kyytiä aina sen tunnin, joten käytän sen ajan raikkaassa ilmassa kävelyyn, lähemmäksi päämäärää ja seuraavaa pysäkkiä).
Natsisuklaa vaikuttaa pehmeästi, ja kenttäolosuhteissa se nostaa miellyttävästi vireystasoja niin verensokerin kuin kofeiinipitoisuuden muodossa. Näin matkalla kahden muijan istuvan tien vieressä ja menin jututtamaan heitä. Olimme jutelleet jo jonkin aikaa, ja milloin mistäkin aiheesta, niin eikös silloin tämä valkoinen ritari laukkaa paikalle.
Tietysti heti aavistan mistä siinä on kyse, vaikka temppu vaikuttikin suhteellisen uudelta; sellaiselta johon en ole törmännyt aikaisemmin. Tyyppi sanoi minulle englanniksi että nyt minun on aika lähteä "sillä en ole onnistunut näiden naisten kanssa tänä iltana". Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen, että kukahan vittu tuo kuvittelee olevansa, ja mistä tuo käytännössä tyhjästä ilmestynyt silkkimuna kuvittelee tietävänsä mitä minä haluan ja mitä mieltä muut ovat asiasta. Etenkään kun neidit eivät hätistelleet minua muualle, eikä heillä siihen syytä olisikaan ollut.
Ensiksi vilkaisen tuota toivotonta hönttiä, ja jatkan jutustelua, tietoisena että hänen pelinsä agenda on suhteellisen selvä: puikottaa yhtä jos toista näistä blondeista ja vieläpä lavastaa minut ongelmaksi jonka hän poistaa. Röyhkeydellä ei ollut rajaa sillä vaikka jatkamme jutustelua, niin tämä jatkaa vain. Ilmeisesti meille kolmelle suomalaiselle ei tullut vielä selväksi että meidän piti olla konfliktissa keskenämme.
Tässä vaiheessa jouduin rupeamaan pudottelemaan hänelle kommentteja. Toisaalta sanoin melko tiukasti, että antaa minun puhua ja hänen vuoronsa tulee vielä. Kerroin myös hänen olevan valkoinen ritari, minkä merkityksen hän hyvin tuntui tietävän mutta minkä hän kiisti. Oh please! Sitten seuraavaksi otettiin uhkailu virkavallalla, joko lähden tai hän soittaa poliisit numerosta 112. Silloin taisin jo nauraa ja sanoa että siitä vain, ja mahdollisesti mainitsin että tässä maassa on täysin laillista miesten puhua naisille. Koska tämä stuntti ei toiminut minuun, ei kahdella tai kolmannella kerralla - ehkä asiaan vaikutti se, että tämä puolijauhoinen kansakuntamme rikkauskin ymmärsi että kolme sovussa keskustelee ihmistä eivät kaipaa virkavallan apua jatkaakaseen keskusteluansa.
Koska uhkailu ei tepsinyt, tuli kuvaan lahjonta; hän ehdotti että lähtisimme ja menisimme hänen tykö polttamaan pilveä. Tässä kohdassa en enää ollut varma yrittikö hän voittaa daameja itselleen, vaiko minua daameilta itselleen. Punavihreän yön profiiliin sopisi että saan kimppuuni valkean ritarikunnan edustajan joka on homo ja mamu, ja joka koittaa saada minut suostumaan haureuteen kanssaan huumausaineiden avulla. Kerroin hänelle että tuo tavara on tässä maassa laitonta (asia mikä kannattaa muistaa soitellessa poliiseja tuntemattomille, kantaväestön ihmsiille). Tässä kohdassa toinen naisista kiinnostui, mikä jo kyllä nauratti minua. Lopulta tämä omituinen yöllinen häiritsijä sitten sanoi menevänsä kotiinsa vaimon ja lastensa tykö - osoittaakin aitoa välittämistä ja kykyä huolenpitoon perhettään kohtaan, kun juoksentelee yöt valkoisena ritarina pelastamassa suomalaisia blondeja suomalaisten seurasta. Sellainen yö.
Oli minulla kyllä myös muitakin kokemuksia, ja toinen mamu jonka näin oli hyvin suomea puhunut nätti nainen jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, en tosin edes arvannut häntä mamuksi kuin vasta hänen nimestään jolloin tummat kauniit piirteet selittyivät muullakin tavalla. Ehkäpä se ehdotus että otetaan vain mamunaisia, on harkinnan arvoinen? Toiseksi menomatkalla, ja taas tulomatkalla tapasin pari karjalan jannua, ja myös pohjalaisen miehen ja naisen - mielenkiintoinen itä- ja länsiasetelma, joista jokainen oli asiallisia tyyppejä joiden kanssa pääsi hyvin juttuun. Mutta natsisuklaan lisäksi olisi pitänyt ottaa mukaan natsikortti, ja antaa se kohtaamalleni valkoiselle ritarille, niin seuraavalla kerralla kantaväestön asioihin sekaantumiseen riittää vain yksi kortin ojennus.
Myönteisenä puolena nyt mainittakoot vielä näin lopuksi se, että mamuaggressio on muuttunut näemmä nyt passiivisaggressiiviseksi. Minulla on myös kokemusta suorasta toiminnasta kun olin melkoisen tiukassa paikassa. Kaverini (tätä nykyä mies on jo vainaa - RIP, ei tosin tuon tapauksen johdosta) oli joutunut kahnaukseen erään mamun kanssa, ja alakynteen. Minä menen repimään maassa makaavan kaverin kimpusta mamua irti, niin saan toisen kimppuuni. Samalla tietysti puhelimet soivat, eivät tosin meidän, joten seuraava mitä sain tehdä oli että minun piti ottaa koko tilanne haltuun ja lähettää "haavoittunut" turvaan.
Kaverit lähtivät viemään kaveriani paikalta pois, ja kanssani jäi yksi kaveri (muut olivat jähmettyneet tuossa tilanteessa, minun piti toimia sillä oli tiesin että paikalle oli tilattu porukkaa). Me jäimme jälkiselvittelemään parin mamun kanssa tilannetta. Se auttoi sikäli, että paikalle jo saapui näitä moniosaajia autollinen, mutta he kääntyivät takaisin kun toinen näistä neuvottelijoista antoi heille merkin. Samalla kaverini kimppuun käynyt esitteli lasinpalasta tekemäänsä asetta (terävä lasinsirpale nyrkissä olevan käden sormien välissä). Sovimme että menemme sopimaan tilanteen asianosaisten kesken.
Lopulta saavumme paikalle, ja sopiminen ei oikein etene mihinkään koska mamulla on otsaa vaatia korvausta takistaan, vaikka molempien vaatteet repeytyivät tuossa nujakassa. Kun tämä ei saa vaatimuksiaan läpi, ottaa hän tuopin ja lyö sen kaverini naamaan. Tästä tulee uusi häly, minä ja toinen mamu olemme melkein toisiamme raiveleissa kiinni ja huudamme toisillemme noin sentti toistemme kasvoista. Kaverin kasvoihin olut-tuopin säpälöinyt rikastaja lähtee karkuun, mutta paikalla ollut siviilipukuinen poliisi ottaa tämän kiinni.
Myöhemmin tilanne menee oikeuteen. Kaveri saa naamaansa tikit ja lääkäri kertoo että näön lähtö toisesta silmästä oli myös lähellä. Minä ilmoittauduin osaltani todistajaksi, ja kuinka ollakaan vielä oikeuteen mennessä syyllisen mamun kaveri tulee kovistelemaan minun kaveriani että tämä luopuisi vaateistaan.
Joten, voidaan sanoa että mamujen muuttuminen raivohullun, sosiopaattisen aggressiivisista passivisaggresiivisiksi on kai muutos parempaan?
Samalla sanon että minun ja viherpunasuvaitsevaisen perustavanlaatuisena erona on realismin ja idealismin ero. Se joka on istunut reilun vuosikymmenen opetuslaitoksen aivopestävänä ja kokenut huipentumisen ja ihmisyyden asiantuntijaksi tulemisen poliittisesti korrektin yliopiston kammioissa ei koskaan omaa realistista vaan täysin idealistisen kuvan asioista. Tällöin ajatusta siitä miten asioiden kuuluisi olla, vaalitaan siihen pisteeseen asti että todellisuus ollaan valmiita kieltämään. Ikävä totuus, ei saa haitata hyvää tarinaa...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti