Kreikkakysymys vol 2.

Edellä kerroin määrätyistä arvoista ja niiden puuttumisesta, mikä taas vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen.

"Trying to make ends meet
You're a slave to money then you die"
- The Verve

Olen puhunut aiemmin materialismista, ja siitä miten se on primus motor niin kapitalismissa kuin kommunismissakin. Kulutusyhteiskunnassa se tietää erinäisiä ilmiöitä. Eräs on Tavarafetisimi. Siinä määritelmän mukaan siis se että kuluttaja katsoo tavaran hintaa, enemmin kuin sitä että tarvitseeko hän tavaraa. Tämä on status-symboleihin perustuvan kerskakulutuksen alkujuuri. Jos sinulla on jotain kallista, trendikästä tai muuta sellaista, olet automaattisesti myöskin hyvä ja hieno ihminen. Kolikon toisella puolella on sitten kansalainen itse, kun hänelle on annettu kapitalistisen yhteiskunnan kaksi vaihtoehtoa: vieraannu, tai syrjäydy.

Marx havaitsi vieraantumisesta neljä päätyyppiä. Ne ovat:
(1) vieraantuminen työnteon tuloksesta, koska hän ei omista sitä mitä hän tuottaa, ja se jää lopulta hänelle vieraaksi (”Työ tuottaa palatseja, mutta työläiselle se tuottaa luolia”).
(2) Marx huomasi myös, että työnteko ei itsessään ole mielekästä työntekijälle, vaan se on väline työnulkopuoliseen elämään. Siispä työntekijä tuntee itsensä ulkopuoliseksi omasta elämästään työssä, mutta elää elämäänsä työn ulkopuolella. Vakavempia vieraantumisen tyyppejä ovat
(3) vieraantuminen ihmisyydestä ja
(4) toisista ihmisistä. Jälkimmäinen johtuu paitsi siitä, että palkkatyöläinen ei omista työn tulosta, myös siitä, että hän joutuu kilpailemaan muiden työntekijöiden kanssa.

Tarkastellaan lisää tämän ilmiön juuria, tämä vallitseva tilanne on kapitalismin riemuvoitto sinänsä. Mutta molemmat, niin kommunismi kuin kapitalismi käyttävät kansaa tavoitteidensa ajamiseen, mutta kumpikaan ei ole kansa tai kansan eduksi vaan pikemminkin oman dystopiansa edesauttamiseksi – oli se sitten kommunistinen utopia tai Chicagon koulukunnan vastine sille, molemmat ovat mielestään tiedettä. Nykyisin kommunismi sen varhaisissa muodoissa alkaa kuolemaan – Kiina kuten on aiemmin osoitettu, on menestyksekäs ja se on kommunismissaan ruvennut toteuttamaan Täydellisen Järjestelmän sukuisia toimia, samaan aikaan kun vallitsevana järjestelmänä on kapitalismi lisäksi sitten pienemmät liikkeet. Täydellinen Järjestelmä puolestaan radikaalina kolmantena tienä edustaa sosialismillaan jotain muuta – se pikemminkin on paranneltu laitos marxilaisuudesta, kuin esim. Zeitgeist joka on vain päivitetty versio jo itsessään viallisesta marxilaisuuden jatkosovellutukseta eli kommunismista.

Miksi otan nyt tämän puheeksi? Tarkka lukija on jo nähnyt yhdistävän tekijän, ja se tekijä on kansainvälisyys ja materialismi. Myös EU on hyvin hyvin kansainvälinen. Kapitalismi toimii yli rajojen “arvovapaana” järjestelmänä, eli se loisii yhdistyneissä valtioissa, ja nyt kun se pitää käsissään naruja se mahdollistaa sen mitä juuri on tapahtunut. USA:ssa sosialismi on käännetty kansaa vastaan, tuo suuri ja mahtava kapitalismin ihmemaa joutuu lainaamaan “kehitysmaa” Kiinalta 800 miljoonaa dollaria ja repimään kansaltaan rahat kapitalistien pelastamiseksi. EU puolestaan on menossa kohti liittovaltiomallia – kuka tietää mitä siitä seuraa? Nyt kun kapitalistinen järjestelmä toimii kansainvälisen konsenuksen luvalla, se johtaa siihen että ilmiöt yleistyvät jossa yhtiöt pulaan joutuessaan saavat lain nojalla rahat pelastukseen. Tämä johtaa puolestaan siihen että kansallista tukea kuten sosiaalisturvaa ja palveluita joudutaan heikentämään, jolloin kapitalisti ei voi tarjota, kuten Marx asian ilmaisi, enää edes orjan elämää työläiselle – jonka hän on joutunut itse irtisanomaan. Tähän vielä päälle se että yrityksen tuotanto siirretään ulkomaille - tämä voi tapahtua kummassa tahansa tapauksessa, niin lamassa kuin voittojen maksimoinneissa. Joka tapauksessa omistavaluokka selviää säikähdyksellä. Kapitalistisesta vallasta on todisteena se että yhteiskunta pyytää vähän heiltä joille on paljon annettu; kapitalisti saa pitää voittonsa, mutta vaikeuksiin joutuessaan he odottavat sosialististen periaatteiden pelastavan heidät (mitä he eivät koskaan, milloinkaan sallisi heille joita he riistävät) - tavallisen kansalaisen kustannuksella. Siispä kun vallalla riehuu kaksi pohjimmiltaan samanlaista mutta eri väristä petoa, käy niin että tavallisen kansalaisen asema on heikoin sillä hän ei ole tarkoitus vaan väline tarkoituksen saavuttamiselle, oli se sitten kommunistinen utopia tai kapitalistinen “vapaa” yhteiskunta. Liittyen vieraantumisen ilmiöön, voidaan puhua molemmissa tapauksissa ihmisen esineellistämisestä. Tämä esineellistäminen ei ole siis esineeksi vaan välineeksi tekemistä päämäärän saavuttamisen nimissä.

Aiemmin myöskin kerroin kuinka materialistisen evoluution teoria on osana näitä järjestelmiä, miten se näkyy puolestaan vallitsevassa yhteiskunnassa on taas siinä, että kommunistit kuin myöskin shokkikapitalistit tuntuvat käytännön tasolla olevan yhtä mieltä siitä että konflikti joka ratkaisee vahvimman selviämisen (evoluution, kehittymisen) on pakollinen – vrt. Veriset kommunistien vallankumoukset ja shokkihoidot joita kapitalistit tekevät. Siispä kapitalisti perustelee että hänen pitämällä ylläpidetty järjestelynsä on kuin “luonnonlaki” ja toisaalta hänen on syötävä heikompansa. Miten moni tiesi, että patologisen narsismin eräs psykologinen tunnuspiirre on siinä, että henkilö ei voi olla voittaja jos toinen ei ole häviäjä? Ei ole lainkaan ihme että nykyisessä yhteiskunnassa on nousussa ilmiöt kuten masennus ja narsismi, sillä on muka jotenkin ok olla katala ja ahne, siinä missä on luonnollista tuntea itsensä nollaksi jos ei ole kyennyt ostamaan itselleen ihmisarvoa. Ratkaisijaksi jälleen nousee kansaa yhdistävä ja luokkapiikkejä tasoittava Täydellinen Järjestelmä, enää ei ole taistelu reviiristä, sillä se on yhteinen koska valtio on kansa, ja kansa on valtio. Tämä alkaa johtamaan tietynlaisiin seurauksiin, kun kansa on aidosti yhtenäistä se alkaa menemään yhdessä kohti suurta päämäärää, sen sijaan että se olisi hajotettu ja hallittu (mitä erityisesti kapitalisti pitää yllä, suurin virhe olisi Kreikankaan tilanteessa olla kreikkalaisia vastaan vaan pikemminkin tahoja vastaan jotka auttavat vain itseään kansaksi naamioituneena). Samoin kun kansa yhdistyy, myöskin materialismi alkaa sortua, kun epäyhteinäisen taustan omaava, mutta yhteinen kansa omaa saman mielen päämäärän. Tällöin myöskin tavaroiden arvottaminen muuttuu, tällöin niitä ei nähtäisi enää niiden hinnan perusteella, vaan kokonaiskuvan kannalta. Sen ei tarvitse tarkoittaa mieltäylentävien turhuuksien täydellistä katoamista ja harmaisiin käytännöllisyyden haalareihin pukeutumista arkena ja juhlana, vaan yleisen asenteen muutosta jolloin niin porvarillinen kuin kommunistinen materialismin pohjavire on alkanut haihtua, vaihtua.

"Mutta rakkautta minulla on. Se on jo jotain sukupolvessa, jonka ainoa uskonkappale on mahdollisimman lyhytnäköinen hedonismi. Enpä totisesit haluaisi olla sukupolveni jälkeläinen. Sieltä näitä motiivittomia murhaajia ja pahoinpitelijöitä tulee. Jälkiteollisen kiireen tyhjyydestä, tavaravuorien keskeltä. Enkä itse ole yhtään sen parempi. Sillä meille on opetettu, että mitään ei voi tehdä. Aktivismi, sekin narsismin ilmentymä. Sellainen minäpä olen kasvissyöjä eläintensuojelija luonnonsuojelija. Äitis oli kyyninen kun sinua synnytti-perse Eihän se riitä, että tekee työnsä kunnolla, kun se työ aina palvelee kuolemaa, jonkun tai jonkin kuolemaa. Häveliäisyys ja terve synnintunto vain on amputoitu. En tiedä miltä asiat näyttivät joskus kuusikymmenluvun murroksessa, mutta nyt meillä ei ole edes esikuvia, ei edes minkäänlaista johtajaa. Ei edes keskustelukumppania. Jokainen on yksin päätteensä kanssa... Elämä ei ole kertomus, se on sarja kuvia, jota visailut, mainokset ja nöyryytysohjelmat ampuvat olohuoneen kotiliedestä. Väkivaltakin on erilaista: Se ei tarvitse motiivia, laukaisevaa tekijää. Ihmisiä tapetaan kun vituttaa. Tämä on narsistisen väkivallan aikaa. Toista ihmistä ei ole, Turingin testi ei päde. On vain kuvia, eikä niiden takana ole mitään, mikä tuntisi kuten minä. Siis miksi ei tuhoaisi toista kuten itseään." - A. W. Yrjänä

[Kettutyttö joka seuraa oman marginaalisen valtavirtansa muotia
ole yhtään sen vähempää narsistinen ja ylimielinen kuin poroporvari - he ottavat
kantaa samasta, joskin käänteisestä mielenraamista.
He ovat saman pelin teesi ja antiteesi jotka tekevät kaikkensa jotta heidän omaksuma egonsa säilysi ehyenä. Toinen ostaa koska se on porvarilliseen laatuun sopivaa, toinen varastaa koska se on anarkistiseen laatuu sopivaa. Molemmat pyörivät tavaran ympärillä kuin kissat kuuman puuron.
Mutta ovatko he todella vapaita tavarafetisismistä? Hankkivatko he jotain koska se pitää saada hinnasta huolimatta, vai hankitaanko se juuri siksi että se on tietyn hintainen?]



- Täydellisen Järjestelmän tunnuslause on: “Aloita ensin itsestäsi, sitten kodistasi ja maastasi”. (Ja jotta voisit aloittaa itsestäsi, on sinun tukenasi oma kansasi, oma valtiosi!)