Eikä mennyt aikakaan kun jo alkoi tapahtua: paljastui että Ranskan vaaleissa on syytä epäillä vaalivilppiä - todisteet ovat ilmiselvät. Ainoastaan jää kysymys, että miten laaja-alaista vilppi oli ja miten dramaattiset sen seuraukset olivat. On kieltämättä omituista, että Ranskan jamassa olevassa maassa Emmanuel Macron pääsi valtaan, ja Marine Le Pen noinkin pitkälle, mutta sitten romahdus tapahtui.
Mitä siis on tapahtunut?
Le Penin äänimäärää on sabotoitu ja manipuloitu erilaisin konstein lappujen poisheittämisellä, oudoilla "tietokoneongelmilla" ja myös itse lappujen sabotoinnilla (Ranskassam jos äänestyslapussa on jotain vikaa, kuten repeytymiä, se heitetään automaattisesti pois, ja nyt on paljastunut että tälläisiä lappuja on löytynyt vaalien jälkeen ja ne ovat olleet revittyjä jo tullessaan äänestäjille).
Tässä vielä todistusaineistoa:
Revityt äänestyslipukkeet:
Videomateriaalia - ääntenlaskennassa poimitaan Le Penin lipukkeet ja heitetään pois:
A MONUMENTAL computer blunder could cost Marine Le Pen the French general election as 500,000 citizens, some of whom are living outside France, have the chance to vote twice.
Monumenteelinen tietokonevika on aiheuttanut sen, että puolimiljoonaa äänestäjää, joista osa asuu Ranskan ulkopuolella, voivat äänestää kahdesti. Mieletön sattuma, eikö?
Ranskan presidentiksi valittiin Emmanuel "Makarylli" Marcon.
Ranskan jääkiekkojoukkue voitti Suomen löylytysvoitolla, mutta voi sanoa, että meillä on maan tasolla silti paremmin pullat uunissa, sillä meidän maan päämies omaa nuoren naisen vaimonaan, siinä missä Makarylli on saanut lempinimiä kuten "mummopora". Vaikka asiasta voikin olla vahingoniloinen, niin silti tuo pitää sisällään merkittävän tuplastandardin, sillä kyseessähän oli skandalin omainen suhde, kun teini-makarylli meni yksiin selvästi itseään vanhemman rouvan kanssa. toimien täten perheenrikkojana. sillä kyseisellä naisella oli kolme lasta ja mies jotka hän jätti nuoren poikarakastajansa vuoksi. Tätä ei nähty ongelmallisena seikkana, vaikka auta armias jos joku miesopettaja olisi jättänyt vaimonsa ja lapsensa jonkun teinitytön vuoksi - kukaan osapuolista ei olisi ainakaan presidentiksi pyrkimässä sen tempun jälkeen (vaan mitäpä voisi odottaa gynosentrisessä, feminismin syövyttämässä maassa, jossa isyystestikin on misogyniaa ja perhe sosiaalinen konstruksia jolloin "ei ole väliä kuka on kenenkin biologinen isä")!
Vaan mitäpä uutta tuossa olisi? Tuplastandardit ovat massakontrollin ase, tärkein mahdollisesti. Näin on Fundamentissa lukenut kerran jos toisenkin. Vaan, niistä myöhemmin lisää.
Tarkastellaanpa nyt tätä Ranskan presidentinvaalitulosta eri kanteilta
Aloitetaan Suomesta. On melko selvää, että mikä oli Suomen Virallisen Totuuden kanta siitä, että kenestä tulisi tulla presidentti. Eikä ihme, on jo tullut selväksi että globalistien agenda kuuluu tähän viralliseen totuuteen. Mutta mielenkiintoista on nähdä, miten liikuttavan yksimielisiä siitä oltiin läpi puoluerajojen.
Kukapa olisi yllättynyt siitä millä kannalla "kansallinen" kokoomus on asian suhteen - tästä twiitistä kun ei enää ota selvää, onko kyseessä vihreiden vaiko oikeistopuolueen riemunkiljahdus:
As an advocate of free markets and a fair chance for all people, I truly celebrate the defeat of nationalist socialism. #presidentielle2017
Mutta se sanottakoon maamme valtavirtakeskustalaisuudesta, että kyseessä on käytännössä porvaripuolue, joka edustaa pikemminkin eliitin, internationalistista oikeistopuoluetta maataloustukipolitiikan "twistillä" kuin varsinaista kolmannen tien puoluetta. Se on siten eliitille vaaraton, ns. "sentristipuolue". Siinä mielessä tuo kannanotto on ymmärrettävä.
Mitä taas tulee poliittiseen suuntautumiseen, huvittava piirre onkin nyt siinä, ettei valtamedia tiedä itsekään, että miksi haukkua Marine Le Penia. He eivät oikein osaa päättää, että onko hän äärioikeiston (kirjaimellisesti äärioikeistoa olisi globalistinen anarkokapitalismi tai liberanismi) vaiko sen vastakohdan kansallissosialismin edustaja?
Jälkimmäinen termi on tunnetusti hieman ongelmallinen vasemmistolle, sillä se paljastaa sen, että kyseinen aatesuunta on sosialismia - ihan kuten se on kansallismielisyyttäkin - näin ollen he eivät voi vetää yhtysuuruusviivoja fasismin ja kansallismielisyyden välille, vaan he joutuvat myöntämään että kyseessä on yhtälailla sosialismikin.
(Mitä taas tulee Ranskan ja kansallissosialismin suhteeseen, niin on sanottava että kansallisosialismi ei ole itse asiassa saksalainen keksintö, vaan ranskalainen: vuonna 1898 Maurice Barres esitteli vaalikampanjassaan kyseisen nimityksen ja sen mukaisia teemoja, ja jo vuonna 1903 perustettiin Ranskan kansallisossialistinen puolue. Mutta tätähän ei Virallisen Totuuden narratiivissa opeteta, sillä siinä on tärkeää toimia Neuvostoliiton saneleman propagandan pohjalta. Samoin ajatus siitä, että kansallissosialismi voisi olla jopa tietyllä tapaa neutraali vaihtoehto, ja omata ei-läskiksilyötyjä sovelluksi, on tietysti ehdottomasti haram ja sellaista ei saa tuoda ihmisten tietoon - parempi että oikeisto ja vasemmisto korjailevat toistensa loputtomia virheitä myöskin jatkossa.)
Nyt, tietenkään Le Pen ei välttämättä ollut kansallissosialisti, mutta hän edusti näistä kahdesta radikaalia kolmatta tietä, mikä ei enää ole selkeän vasemmistolainen tai (ääri-)oikeistolainen, eikä globalistinenkaan. Syynä mainittuu radikaaliuuteen onkin juuri tämä seikka: se eroaa niin selvästi vallitsevasta järjestelmästä.
Tietämätöntä kansaa tälläiset yksityiskohdat eivät toki haittaa, ei edes se, ettei Ranskaan valittu naispresidenttiä, vaikka tietysti naispresidentti pitäisi ollakin joka maassa, sillä feministit jotka sanovat ajavansa tasa-arvoa, sanovat niin. Mistä pääsemmekin jälleen tuplastandardeihin: äkkiä naispresidentille ei enää ollutkaan tarvetta! Näin se mieli voi muuttua (Fundamentti on jo aikaa sitten osoittanut, että liike suosii aina liikettä, ja tällöin jopa lemmikeistä ja eturyhmistä ollaan valmiita luopumaan liikkeen eduksi)!
Ei siis mitään uutta siis auringon alla. Jatkossakin seuraamme miten Ranska jatkaa tutulla tiellä, samalla kun mädättäjät ja muut aivopestyt lampaat ovat mielissään, kun "saatiin torjuntavoitto natseista", sen sijaan että he olisivat huolissaan siitä, kun ei saatu torjuntavoittoa muslimiterroristeista. Samalla tämä kuitenkin täyttää Fundamentin ennustuksen siitä, miten kolmatta tietä rakennetaan kilpaa kansan ja eliitin välillä. Tämä tosin oli erävoitto eliitille ja islamisaatiolle.
Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia. - Raamattu, Sananlaskujen kirja
On taas sen aika, kun hallintarekisteriprojekti on kaivettu haudastaan, ja asetettu uudelleen käsittelyyn. Prosessissa on kääntynyt takki jos toinenkin, eikä kansallakaan tunnu oikein olevan varmuutta siitä, että mikä tämä juttu oikein nyt on - ehdistö on kapitalistien omistuksessa, joten media on pitkälti hiljennetty tämän aiheen tiimoilta, siksi on hyvä kertoa, mistä todellisuudessa on kyse.
Katsotaanpa siis:
Hallintarekisterin läpiajamisessa ja sen propagoimisessa, on kyse vähemmistöterrorismin retoriikasta, mikä ovat käytössä esim. Ruotsissa - joka on ensimmäinen liekkeihin uppoava pohjoismaa, oman dysfunktionaalisenpolitiikkansa vuoksi. Vähemmistöterrorismi on Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian mukaan sitä, kun vähemmistö kyykyttää enemmistöä, tai on etuoikeutetussa asemassa tähän nähden esim. poliittisissa päätöksissä (tämä ilmiö tunnetaan esim. nimellä "moniarvoisuus" tai "monikulttuurisuus"). Tällöin ei ole väliä, onko kyseinen vähemmistö koostuva mamuista vaiko kapitalistisesta eliitistä, periaate on sama; antikansallinen ja antidemokraattinen. Hallintarekisteriä puolustelevassa retoriikassa onkin väitetty että sitä vastustavat ovat tämän maan jarru ja kommunisteja - yhtä mieletön väittämä, kuin se, että feminismin vastustajat olisivat tasa-arvon vastustajia. Todellakin, tässä on vedetty yhtäsuuruusmerkit Suomen kansan ja sen rikkaan eliitin välille, mikä on yksinkertaisesti väärin. Toinen osoitus tätä taantumusta puolustelevasta retoriikasta liittyy myöskin Ruotsiin - yllätys yllätys - siinäkin käytetään täsmälleen samaa vähemmistöterrorin retoriikkaa kuin aiemmassa esimerkissä: sen mukaan Ruotsissakaan ei ole mitään ongelmia hallintarekisterin vuoksi, itse asiassa "Ruotsissa menee hyvin hallintarekisterin(/& maahanmuuton) vuoksi". Maahanmuuttorikkaus-väittämän naurettavuuden tietää jo kaikki, mutta harvempi tietää, että hallintarekisterivehkeilyn ansiosta Ruotsi on päässyt Tax Justice Networkin mustalle listalle. Sille listalle myös Suomi tulee pääsemään, jos tämä toteutuu. Tulevaisuusnäkymämme: luottoluokitukset laskevat, ja kohta olemme pohjolan panama - jee! Todellakin, kapitalisti tekee saman ruokamaalleen, kuin parvi heinäsirkkoja pellolle.
On Suomen kansan edun mukaista, että hallintarekisteri estetään, sillä se johtaa veronkiertoon, jolloin tavallinen keskiluokka ja jopa köyhempi kansanosa joutuu maksamaan enemmän kuin rikkaat. Niin ei tule käydä eikä olla. Eräs tähän liittyvä puolustelu on se, että näin estetään se että rahaa menisi mamuille - jep, verovarat pysyvät rikkailla, samalla kun rahat otetaan peruskansalaisilta. Niinkään ei tule asioiden olla. Mahdollisuus veronkiertoon siis tulee yksinkertaisesti siitä, että tarkistustiedot voi piilottaa ulkomaalaisiin arkistoihin, kotimaisten sijaan. Kuitenkin jo nyt verotiedot jaetaan julkisuuteen, joten on käsittämätöntä että näille ei tehdä samoin. Tietysti taustalla on klassinen "leipää ja sirkushuveja"-ajatus, jolloin kansalle riittää että voivat kytätä naapurin tuloja, samalla kun isot kalat uiskentelevat vapauteen.
Ainoa tätä ensimmäisenä prioriteettina ajava puolue on yllättäen Kokoomus (esim. Alexander Stubb valehteli mitä tulee hallintarekisterin kannatukseen vuoden 2015 marraskuussa.) . Tietysti on tiedettävä että ainakin Keskustassa on hyvin todennäköisesti myös näitä hyötyjiä ja myös persujen takinkäännössä on jotain mätää - se selvinnee ajan kanssa. Todennäköisesti kyseessä on vain alistuminen muille. Toinen taho joka on erityisen innoissaan tästä, on kapitalismin primusmotorit, eli pankit. Verraton sattuma!
Mitä tästä opimme?
Ainakin sen, että älkää äänestäkö hallitukseen heitä, joiden mukana nämä "ketunhännät" kerta toisensa jälkeen kulkeutuvat sinne uudestaan ja uudestaan. Penaalin terävimmät kynät voivatkin jo aavistaa, että jäljet johtavat sylttytehtalle, kuten tavallista.
Muuten taas pitää sanoa, että vaikka allekirjoittanut havaitsi suuren potentiaalin tässä hallituksessa alunperin, niin on silti selviö että tämä lupaus on kokolailla rikottu ja ainoa mitä voi odottaa, on että nelosolut tulee kauppaan ja että tämä on pian ohitse.
