Taktiikka jota häneen sovelletaan on peräisin Saul Alinskyn kirjoittamasta kirjasta "Rules for Radicals" ("Säännöt radikaaleille"). Kyseinen kirja on käytössä aina viherpunaisista tahoista amerikkalaiseen politiikkaan saakka, ja se on liittetty myös Hillary Clintoniin! (Kyseinen kirjoittaja on muuten juurikin se samainen sankari, joka omisti kyseisen kirjansa Luciferille. Kuulostaa lupaavalta, sillä onhan kyseessä sääntökirja joka on pullollaan pirullisia taktiikoita.)
Se sääntö jota tässä tapauksessa sovelletaan on kirjan sääntö numero 13. "Etsi kohde, jäädytä se, eristä se ja polarisoi se".
Toisin sanoen, Iljan(kin) tapaus on tämän säännön oppikirjatapaus. Tämän ovat saaneet kokea myöskin sellaiset henkilöt tahoillaan kuin Jussi Halla-aho, Anu Palosaari, James hirvisaari ja Markus Jansson; katso heidän tapauksiaan, ja ymmärrä mistä on kyse.
Syykin on ilmeinen, hän pystyy vaikuttamaan massoihin yhden miehen armeijallaan, mutta silti siitä samasta syystä, kyseessä on myös helppo kohde. Hänen suurena etunaan on se, että hän toimii ulkomailta käsin, muutoin hänen tarinansa olisi ollut jo loppu aikaa sitten!
Osa tästä säännöstä tosin toimii hänen edukseensa, sillä polarisointi takaa tässä sen, että kun hänestä järjestetään systeemin vihollista, hän saakin osan ihmisistä puolelleen, jolloin myöskään eristäminen ei enää onnistu. Massakontrollin aseiden ote on livennyt siinä määrin, että enää pelkkä polarisointi ei tule menemään läpi, koska massat saavat tietoa muistakin kuin viralllisista ja luottamuksen pettämistä lähteistä.
Tämä kyseinen taktiikka kuitenkin samalla osoittaa suvakkien todella sieluttoman ja umpimädän ytimen, sillä tätä taktiikkaa on maailmalla käytetty myös siten, että uhrin perhettä ja läheisiä vastaan on hyökätty. Esim. Ruotsissa on käynnissä ilmeinen sisällissota, jossa toisaalta rikastajat rikastavat lähiöitä, kun taas heidän suvaitsijansa vainoavaat poliittisia vihollisiaan myös siviilissä. (Alunperin tämä kyseinen sääntöopas olikin suunniteltu ns. katutasolla toimiville aktivisteille, mutta nyt sen periaatteet on otettu käyttöön valtiollisellakin tasolla.)
Mutta tämän säännön ideana onkin nimenomaan tehdä asioista henkilökohtaista, siirtyä asioiden riitelystä henkilöiden väliseen riitelyyn, eikä tietenkään mihinkään reiluun kaksintaisteluun, vaan raukkamaiseen henkilöhyökkäykseen jolle vetää vertoja joku koulukiusaajista koostuvan räkänokka-armeijan hyökkiminen uhriaan vastaan ylivoimalla. ("Henkilökohtainen on poliittista"-periaate nyt on muutenkin näissä piireissä yleistä).
Myöskin tavallisia pulliaisia on otettu tähtäimeen, pitkälti samalla periaatteella:
Kommentti: Kirjoitatko sinäkin näin? Nyt jo tuiki tavallinen nettirasistikin on tuomittu käräjillä
Ero näissä kahdessa tämän säännön sovelluksessa on siis siinä, että jälkimmäiset, eli satunnaisesti valitut uhrit valitaan sillä periaatteella, että saadaan aikaan varoittava esimerkki ja pelote aikaiseksi, sillä jokaista ei voi vetää tälläisestä oikeuteen. Esim. nettipiratismin kitkemisessä on harrastettu tätä samaa.
Kun taas kirjoittajat ja julkisemmat henkilöt valikoituvat pitkälti siksi, koska heidät koetaan uhaksi ja he tarjoavat näkyvän varoittavan esimerkin siitä, miten käy kun vittuilee systeemille. Mikä pirullisinta, jos kuulut tähän tunnetumpien kirjoittajien ryhmään, voit ajautua pahasti törmäyskurssille virkavallan kanssa, mikä on osana polarisointiprosessia. Tästä syystä kannattaa varoa virheliikkeitä.
(On myös huomioitava, että kirjan sääntöjä numero 3. ja 6. myöskin käytetään yleisesti, käytännössä ne ovat vastapuolen vähättelyä ja häpäisy-yrityksiä, kuten tämän naurunalaiseksi tekemistä - kuka tahansa nuiva ja maahanmuuttokriittinen tietää, että suvakit kohtelevat sinua toisaalta kuin maailman suurinta uhkaa, toisaalta pitäen sinua yksinkertaisena junttina, jonka ei pitäisi olla vaaraksi kenellekään - tämä epäjohdonmukaisuus selittyy ainakin osin näillä taktiikoilla ja ihan vain "unelmoijien" järjenjuoksulla ja johdonmukaisuudella).
Ratkaisut ja toimenpiteet?
Ensinäkin, koskaan ei pidä antaa periksi. Tietysti, ei pidä olla tyhmäkään, mutta paineen sietämisen lisäksi on ryhdyttävä tarvittaessa iskemään takaisin ja taistella niin vedellä kuin tulella tulta vastaan.
Vesi sammuttaa vihollisen tulen, mutta tuli polttaa vihollisen.
Tietenkään allekirjoittanut ei tällä kehota tekemään mitään laitonta, (päinvastoin, jos lain saa puolelleen, on se jo suuri voitto!) mutta muistuttaa, että miten ikävältä se tuntuisi vainoajasta, jos hänen annettaisi maistaa omaa lääkettään.
Samoin, pitää muistaa että moni näistä hyökkäyksistä tapahtuu tietysti "puskista", ylivoimalla ja muilla raukkamaisilla keinoilla, joten on tiedettävä että tälläinen on tämän taktiikan elimellinen osa.
Näin ollen, ei pidä jäädä yksin, eikä uhriakaan pidä jättää yksin ja vaille tukea, vaan nämä piiritykset on hajotettava parhaansa mukaan.
Älkää siis antako jatkossakaan eksyttää itseänne, vaan lukekaa vaihtoehtoisia ja totuuden puolesta taistelevia medioita myöskin jatkossa!
