Tästä syystä (korkeakoulutetut) naiset jäävät yksin

Jälleen kerran saimme "mitäs läksit nii-in, kikkelis kokkelis vaan niin"-sarjaan uuden aiheen, kun Hesari toi esiin hypergamian varjopuolia - eli sen kun fantasiaperiaate törmääkin realismiperiaatteeseen:

Miksi hyvin koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen on vaikea löytää kumppania?

Itsenäiset vahvat naiset, eli itsekeskeiset pyrkyrinaiset joillle mikään ei riitä, ja joiden miehen on oltava tasoa "satujen prinssi", ovat heitä joiden syytä tämä on. Ei kenenkään muun.

Miehet eivät syrji, eikä "pelkää" (tämä on klassinen häpäisytaktiikka, jota viljellään pelontäyteisessä suvakkien ja feministien maailmassa - usein he itse pelkäävät itseluomiensa salaliittoteorioiden mörköjä, mutta projisoivat tämän muihin) koulutettuja tai rahan ja statuksen puolesta korkeammalla häntä olevia naisia. Voisi jopa sanoa, että kyllä miehelle varakas partneri käy ihan yhtälailla kuin naiselle, mutta ei vain ole pariutumisen ehtona.

Nainen itse on se, joka syrjii hypergamisesti miehiä, joita ei voi naida ylöspäin. Tässä on siis klassinen projisointitapaus kyseessä, kun nainen syyttää miestä siitä mihin syyllistyy yksin itse.

Tuplastandardit ovat tunnettu massakontrollin ase, ja feministinen propaganda tietysti käyttää sitä ihan surutta.

Mutta kun kerran otat punaisen pillerin, ei tuo propaganda enää uppoa. Ainoat miehet jotka tuon nielevät, ovat sinipilleröidyt, vilpittömän pihalla olevat miehet, ja itsepetoksessa elävät miesfeministit ja valkoritarit. Punapilleröimättömätkin suhtautuvat tuollaiseen epäilyksellä.

On nimittäin niin, että nainen on se sukupuolista joka valitsee. Näin ollen, jos pariutumista ei tapahdu, se johtuu yksinomaan siitä, että nainen ei ole kelpuuttanut itselleen tasoistaan miestä, vaan se hypergaminen ilmiö jossa "99% naisista hinkuu 1% miehistä" ja uskoo vielä todellakin ansaitsevansa tälläisen miehen, on jälleen osoittanut olevansa olemassa.

Kuten faktat osoittavat: miehet eivät katso sosioekonomista statusta naisessa, vaan naiset katsovat sitä miehessä

Mitä tulee muihin tilastoihin, niin ei tietenkään unohdeta ulkonäköä. OK Cupidin tekemä tutkimus osoitti, että naiset pitävät 80% miehistä rumina - miehillä on naisten kannalta kaksi vaihtoehtoa, olla joko rumia tai komeita, siinä missä mies on suhteellisuudentajuisempi mitä tulee naisen ulkonäköön, vaikka mies onkin perinteisesti se ulkonäkökeskeisempi.

Samalla kun Hesarin  juttu vielä sanoo seuraavaa:

Merkittävä syy on yliopistossa. Sanotaan, että yli 60 prosenttia opiskelijoista on naisia. Jos nainen tavoittelee miestä, jolla on samantasoinen tutkinto, moni jää sinkuksi.

Joten, on mielenkiintoista mutta loogista havaita, että naisten pariutumisen olennaiset "täkyt" miehessä, eli ulkonäkö, raha ja status jokainen tulee näissä luvuissa esille, samalla kun saamme selityksen sille miksi nainen jää ilman miestä.

Myös se on mielenkiintoista miten hypergamia näkyy naisen suhtatumisessa mieheen. Nainen joko vihaa tai on täysin välinpitämätön miehiä kohtaan, jotka eivät kuulu 20-1% miesten yläluokkaan (YTM:t). Esim. feministit eivät suinkaan ole kateellisia tai koe jäävänsä mistään paitsii, kun naisia ei ole tukkimetsällä tai kaivoksissa, sen sijaan huudetaan pää punaisena miehistä jotka ovat pörssiiyhtiöiden hallituksissa ja johtajien pallilla. Tältä pohjalta myöskin tehdään päätelmiä siitä, että jokaisella miehellä on asiat paremmin kuin naisella ja että patriarkaattisalaliitto on totta. Miestä joka ei ole ostanut ihmisarvoaan teoilla, ei ole naiselle olemassa, tai jos on, niin se on täysin ei-toivottavana aineksena.

Siispä näitä akateemisia uranaisia ei tule, eikä tarvitse sääliä.

Heidän "tragediansa" on ihan heidän oma mokansa, ja mikä pahinta,  heidän syytänsä on myös (miesten) pakotettu yksinäisyys.

Suomalaisten ylipainoon, juomiseen ja sydänvaivoihin voi olla sama syy – Todellinen kansantautimme on yksinäisyys, sanoo tutkija

Yksinäisyys on aikamme vitsaus, mutta se on noussut ihan yhtä samaa rataa kuin feministiytynyt.

Feminismille ominaisia uskontunnustuksia on mm. "naisella on oikeus valita"-mantra, mikä on vain koodinimi hypergamialle - heti kun naiselta odotetaan solidaarisuutta, tasavertaisuutta ja seksuaalisesta syrjimisestä pitäytymistä, alkaa helvetillinen parkuminen siitä miten kaikista pyhin arvoon seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Siinä missä ennen kansallinen solidaarisuus piti huolta siitä, että tuollaiseen itsekeskeiseen ei ryhdytty, vaan ajateltiin asioita järjellä ja sydämellä.

Näin ollen, muutosta ei ole näkyvissä, koska hypergamian toteutuminen tai edes sen haluaminen, on "tasa-arvoa", sitä samaa tasa-arvoa mitä feminismikin on (toinen sukupuoli on tasa-arvoisempi kuin se toinen). Feministisessä tasa-arvossa yhteiskunta on tasa-arvoinen vasta kun se on täysin gynosentrinen, ja se edelllyttää sitä että maailma on naisen leikkikenttä, joka täyttää hänen kaikki oikkunsa ja toiveensa.

Tähän kun lisätään feminismin propagoima miesvihamielinen kulttuuri, joka rohkaisee valkoritarointiin, ja jossa häpäisytaktiikat (häpäisykieli, engl. shaming language) kuten "sanot noin vaiin koska et saa naista/seksiä/olet katkera" osaltaan tähtäävät siihen, että mies ns. asettaa tussun jalustalle, mikä taas lisää naisen (seksuaalista) valtaa, sekä sen vahvistamiseksi, jotta miehet eivät käsittäisi naisista riippumatonta arvoaan, vaan kilpaisivat siitä kuka tulee naisen hyväksymäksi. Miehet ovat tällöin täysin kuten kapitalismin hallitsema kansa: sodassa toisiaan vastaan, hajotettuna ja hallittuna. Vaan niin nytkin, kuten kaikissa muissakin riistoon perustuvissa järjestelmissä, sorretut kyllä heräävät, jolloin tässäkin tapauksessa on syntynyt punaisen pillerin liikkeitä kuten MGTOW, jossa miehet sanoutuvat irti naisen työorjuudesta ja feminismin hirmuvallan palvelemisesta sekä edistämisestä.

Niinpä sukupuolet asettuvat entistä enemmän poteroihinsa, joten muutosta ei senkään suhteen ole näkyvissä, paitsi siihen suuntaan mikä ei työorjaa tai satuprinssiä etsivää naista ei juuri miellytä.

Naiset ovat siis hinnoitelleet itse itsensä ulos markkinoilta, hieman kuten vaikkapa firma joka tarjoaa ei-mielekästä työtä, minimipalkalla. Aivan samalla tavalla on feminismin luoman, naiseudessaan epäonnistuneen hirviön ominaisuuksina ja ylpeyden aiheona ominaisuudet kuten: itsekkyys, täydellinen taidottomuus tehdä naisten töitä (siivoamisesta kokkaamiseen, sillä pahimpia feministiuskonnon syntejä on, jos osoittaa miehelle välittävänsä tästä), pätemisen tarve, obsessio kilpailla miehen kanssa kaikessa, vuosi vuodelta nouseva ylipaino, naisellisuuteensa panostamattomuus, feminismi, ja vaihdevuodet.

Aivopesun voidaan sanoa onnistuneen hyvin, kun naiset ylpeilevät huonoilla puolillaan, ja pyrkivät pääsemään hyvistä puolistaan eroon parhaansa mukaan.

Mutta, jos puhumme oikeasta tasa-arvosta,  on muistettava silloin se, että naisellakin on velvollisuuksia, ja suhteessa naisen velvollisuutena on  miellyttää miestään, etenkin kun tulee ikää. Etenkin kun on sellaiset vaatimuslistat miestä kohtaan, jotka nyt ovat.

Ja kun aiemmin oli puhe projisoimisesta, ei tämä naisten työteliäs pyrkyröinti ole pelkästään feminismin pakottamaa kilpailua miehen kanssa, vaan se on myöskin projisointia sillä tapaa, että pyritään hankkimaan itselleen niitä ominaisuuksia, joita haetaan miehessä. Tästä syystä nainen hakee itselleeen rahakasta titteliä ja tatuoi itsensä merimiehen näköiseksi. Asiaa ei auta se, että feminismi vahventaa naisten solipsismia ja valehtelee ettei sukupuolilla ole eroa, näin ollen naiselle on täysin loogista olettaa että mies tykkää lyhythiuksisesta, unisexvaatteisiin pukeutuvasta ja tatuoidusta akateemisesta naisesta ja katsoo tämän rekkalesbomaista (joka on tietysti aina kaunis, sillä nainen itse saa päättää onko kaunis vaiiko ei, ja onhan kaikki naiset aina kauniita koska he ovat naisia) ei-niin-perinteisen kauniin naisellista ulkonäköä sormiensa läpi ja nai hänet samalla periaatteella kuin nainen naisia miehen: statuksen perusteella. Tämä kuitenkin on tuomittu epäonnistumaan, koska mies ja nainen ovat erilaisia, eikä nainen voi nostaa tasoaan tuolla tapaa.

Lopuksi vielä lainaus, joka kuvaa erittäin hyvin tätä feminismin luomaa naistyyppiä, joka osoittaa että pinnallinen oppiarvo ei merkitse mitään, ja pelkkä päällepäsmäröivä sosiaalisuus ei ole mikään hyve (verrattuna siihen, miten heidän mielestään suomalaiset miehet eivät ole sivistyneitä siksi, koska heidän tittelinsä ja palkkansa ei ole sen mukainen että heidän kanssa voisi mennä yksiin, aivan kuten he ovat hiljaisia jöröjä, vaikka se onkin seurausta siitä että hypergamiset naiset ottavat tasoistensa miesten aloitteellisuuden seksuaalisena ahdisteluna ja henkilökohtaisena loukkauksena).

"Sosiaalisuus on tempperamenttipiirre, joka tarkoittaa seurallisuutta eli halua olla ihmisten kanssa. Se on eri asia kuin kyky olla ihmisten kanssa. Sosiaalinen ihminen vailla sosiaalisia taitoja on kammotus. Hän haluaa olla kaikessa mukana, mutta riitelee joka paikassa." - Psykologian professori emerita Liisa Keltinkangas-Järvinen