Tämä teksti on johdanto pääsiäisen teemaviikkoon, joka käsittelee siis Raamatun saloja ja oppeja. Tekstejä on tarkoitus tiputella pitkin viikkoa, joten kannattaa pysyä kanavalla.
Tämä kirjoistussarja aloitettakoon seuraavalla johdattavalla pohdinnolla:
Profeetta Amos totesi, että voi heitä jotka odottavat Herran päivää, minkä takia on suorastaan outoa, että miksi jotkut kristityt suorastaan toivovat lopunaikojen tuloa. Oi jos nämä eksyneet vain voisivat ymmärtää miten heidät onkaan eksytetty!
5:18 Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus -
5:19 ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme.
5:20 Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
5:21 Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.
5:22 Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen.
5:23 Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
5:24 Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.
Kristityt on huijattu todella ajattelemattomaan lopunajan odotukseen, yhtenä suurena syyllisenä on Scofieldin versio Raamatusta, jonka reunahuomautusten seurauksena on oppi nimeltä dispensationalismi, johon kuuluu mm. ajatus siitä, että kun homma alkaa menemään hankalaksi, temmataan kristityt pois ja etteivät juutalaiset tarvitse Kristusta. Tämä jos jokin on hyvin epäraamatullinen oppi jo sinänsä. Lisäksi tahallista vaaraan asettumista ja siten marttyyriksi joutumista, pitivät alkukristityt osoituksena ylpeydestä - mikä tulee väkisinkin mieleen, kun osa haluaa olla osana viimeisiä ahdistuksen aikoja. Tässä tapauksessa kun osa tulevansa temmatuiksi, perustuu sekin ylpeyteen siitä, ajatukseen siitä, että on parempi kuin muut.
Osassa tämän viikon tekstejä tarkastelemmekin siis lopunaikoja, jatkaen pitkälti samasta vaihtoehtoisesta perspektiivistä kuten aiempina vuosina - nämä tekstit eivät niinkään lyö lukkoon sitä, että mikä malli lopunaikojen tulkinnassa on oikein ja väärin, vaan tarkoituksena on tuoda näkökulmia ja lisävaloa. Joten jos haluamme oikeita vastauksia, on kysyttävä oikeita kysymyksiäkin, ja eräs oikea kysymys tässä tapauksessa on: mitkä kaikki asiat ovat jo kirjoituksissa tapahtuneet?
Allekirjoittaneen oma kanta on, että osa on jo tapahtunut, osa ei. Lähinnä suurin kysymys onkin, että mihin saakka? Sitä jo aiemmin pohdittiin tässä tekstissä.
Eräs mielenkiintoinen näkemys, joka on alkanut saamaan maailmalla tuulta siipiensä alle, on se jonka mukaan eläisimme "Saatanan lyhyttä aikaa". Ei se ole mahdoton näkemys. Toisaalta, maailmalla tapahtuu juuri nyt monia asioita, jotka tuovat mieleen lopunajat.
Esim. Trumpin hallinto on niitä signaloinut, vaikka esiintyykin hyviksinä - amerikkalaiset on groomattu tähän näkemykseen jo vuosikymmenien ajan, joten ei ihme. Mutta jos kaikki on jo tapahtunut, niin mitä nämä signaalit sitten tarkoittavat? Ne voivat olla laskelmoituja, sillä dispensationalistien usko tempaukseen perustuu siihen, että loppu on lähellä, mikä saa heidät täysin pois pelistä - paitsi jos kyse on lopunaikojen edistämisestä - ei siis ihme, että Aamos toi tekstin alkupäässä olleen viestin tällaista vastaan. Oli ajat lopussa tai eivät, tulisi kristittyjen parantaa ympäristöään.
Vaan se tästä johdannosta, huomenna pääsemme tositoimiin!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti