Tämäkö "Eheytti" Helena Erosen?

Allekirjoittanut ei ole koskaan saanut sellaisia säväreitä naisesta nimeltä Helena Eronen, kuten moni muu tuntui saaneen - niin hyvässä kuin pahassa. Samoin, vaikka allekirjoittanut ei liiemmin koe, että monikaan yksittäinen, julkinen henkilö tässä maan kahtiajakautumisessa, tässä aatteellisessa, kylmässä sisällis-sodassa, olisi usein kovinkaan merkittävä mainittava, koska kyseessä on pitkälti järjestelmän (teesi) aiheuttaman reaktion vastareaktio (antiteesi), niin tässä tapauksessa kun kerran suvaitsevaisto on kokenut saaneensa voiton uuden käännynnäisensä myötä, samalla kun taas nuivat ovat ihmetelleet, että mistäs nyt tulee, on allekirjoittaneen suorastaan pakko antaa kommentaarinsa asiaan.

Nimittäin, tästä Erosen ulostulosta lukiessa, allekirjoittaneen mieleen juolahti eräs hänen jo kauan sitten siteeraamansa lainaus, joka siis alunperin esiintyi tässä , nyt jopa melko enteellisessä Fundamentin tekstissä, ja se menee seuraavalla tavalla:

Monelle näyttää kirja vielä olevan pyhä tabu. Meillä ovat kustantamot kolmen omistuspiirin hallinnassa. Kirjavälitystoiminta yhden käsissä ja todellisuudessa vain kaksi vähittäisjakeluliikkeen ketjua.
Ne piirit sanelevat aivan sata tarkkaan mitä painokoneet syytää. Ihmetyttääkö?No sitten lisää asiaa. Kustannustoimittajat ovat 90 % naismaistereita. Silloin tulee uutuustuotantoon useimmin sen maisterinaisen maailmaan sopivaa tekstiä ja maailmankuvaa.Millainen on naismaisterin maailma? Hän on keski-ikäinen alle viisikymmentä fil.maist. pienellä palkalla kuuntelemassa esimiesten typeryyttä.Meillä Tervo, Oksanen ja 6-7 muuta, jotka ns kohukirjoillaan syksyssä tienaa 100 tonnia, tai ehkä oheistuloinaan 500 tonnia taskuunsa. Sitten meillä on 1200 kirjailijaa, joiden tutkittu vuositulo kirjoistaan on alle 3 000 euroa!

Hesarin Nyt-liitteestä puolestaan saamme seuraavan lainauksen, liittyen Erosen eheytymiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin:

Mitä Eroselle sitten on tapahtunut?
Eronen kertoo, että hän on kirjoittanut kirjaa, jossa hän on joutunut pohtimaan pakolaisuutta toisen maailmansodan aikaisessa Euroopassa

Toistan lainauksesta sanan: "Ihmetyttääkö?"

No. Kaikilla on hintansa, sanotaan. 

Joskus takki on käännettävä, jos sen sisäpuolen värit istuvat suunnitelmiin paremmin kuin ulkopuolen.

 (Enkä edes esimerkin nimissä mene nyt "titmeister" Armaniin, josta on tullut, ei vain opettavainen julkkismamu, vaan myös miesfeministi, eikä häneltä täten olla enää nähty esim. sovinistisia vitsejä twitterissä - mikä lienee kaikki sitä samaa yleisen totuuden ja hyväksynnän tavoittelua sekä työnäkymien parantamista "eheytymisen, sekä sellaisen avaraktseisuuden tulosta, josta moni suomalainen voisi ottaa mallia?")

Joskus taas tapahtuu vain hauskoja sattumuksia, vaikka joidenkin mielestä sattumia ei ole olemassakaan.

Ei mulla muuta, kuten eräs uudistuneen Helenan hengenheimolainen tapasi asian ilmaista!

Vai, pitäisikö sanoa loppusanoiksi: Sofi Oksanen, varo, sillä nyt sinulla on kilpailija! Ideologiaa ja kirjojen aihepiiriä myöden. (Vai osoittaisiko sen Katja Ketulle? Nimittäin näiden valveutuneiden kirjailijanaisten trendikäs genre on nyt sota-aikainen romaani, joka mitä ilmeisemmin sopii viralliseen totuuteen läksynsä puolesta, jolloin se on se mitä saa ja pitää lukea - massakontrollin aseet, markkinoivia ja julkaisevia tahoja myöden pitää siitä kyllä huolta. Ja ainiin, näihin tyttöihin kuuluu myöskin Jari Tervo, jonka kirjallisuus liippasee tätä aihetta kovin läheltä, ja kirjoittaahan hän myös Ylelle moraalisaarnoja maahanmuuton ihanuudesta ja suomalaisten pahuudesta.)