tiistai 26. toukokuuta 2015

Likainen Vanha Toimi Kankaanniemi Vai Likainen Uusi Poliittinen Peli?

Hetki on jo kulunut kun viimeisin seksiviestiskandaali on uutisoitu.

Tällä(kin) kertaa mediaseksikäs linja on jatkunut. Ja nyt kun vuorossa on Toimi Kankaanniemi, joka on poliittisella urallaan herättänyt närkästystä moralisoimalla ihmisiä - viimeinen tabu vapauden aikakaudella - ja nyt sitten kun mies rämpi itse, on moraalinen paniikki tosiasia.

Tämä ei ole sinälllään puoluspuhe Toimille, joka sanalla sanoen mokasi. Mutta seuraava teksti sisältää yleiskuvan käsittelyn lisäksi myöskin erään tärkeän huomion poliittisesta pelailusta, mikä toistaiseksi on pysynyt käsittelemättömänä monissa medioissa.

Kyseessä on siis (poliittinen) peli, nimeltä hunaja-ansoittaminen.

Se on ilmiö, missä naiset ovat siirtäneet joko henkilökohtaisista syistä tai poliittisesti masinoiduista syistä lähtevän vanhan lempipelinsä nimeltä "karkin heiluttelu" yhteiskunnallisesti skandaalinhakuiselle tasolle. Perinteisesti tässä pelissä siis ei vain ensiksi anneta ymmärtää, vaan jos mies erehtyy tarttumaan syöttiin, häntä myös torutaan. Katalasti.

(Nyt, jos tarkkoja ollaan, Toimi ei tehnyt mitään laitonta; etenkin näiden liberaalien suvakkien pitäisi pystyä edes sen verran pitämään kiinni omasta "ei ole moraalia, on vain laki mistä etsiä itsellleen sopivia porsaanreikiä"-opinkappaleestaan, että eivät ala moralisoimaan muita siitä mikä on oikean moraalin noudattamista. Lisäksi, jos feministisessä ja hypergamisessa kulttuurissa naisen on ok naida ylöspäin, itseään tasokkaampia miehiä ja harrastaa myös tältä pohjalta bändäritoimintaa, ei tällöin pitäisi olla mitään nokan koputtamista, jos se saa miehen myös koittamaan onneaan - Ruotsissa tapahtunut Julian Assagnen tapaus oli myös variaatio tästä teemasta, joskin siinä oltiin viety kakun syöminen ja säilyttäminen jo täysin uusiin ulottuvuuksiin).

Katsotaanpa vaikka seuraavaa:

Toimi Kankaanniemen seksiviestien järkyttynyt uhri: Toimin tapaaminen ällötti minua!


Kuka on niin tyhmä, että menee tapaamaan jotakuta, joka ällöttää häntä?

Ei kukaan! Paitsi ehkä "ikuiset uhrit", huomiohuorat ja henkilöt jotka ovat holhouksen tarpeessa.

Syy tälläsille käsittämättömyyksille on siinä, että elämme feministisessä kulttuurissa missä nainen on lähtökohtaisesti uhri, jolle muu yhteiskunta on velkaa. Näin ollen, heille käy mikä tahansa rationalisisointihamsterointi syyksi uhriutumiselle tai jonkun kyseenalaisen tempun toteuttamiselle.

Tämä lieveilmiö on myös syynä sille, minkä vuoksi valeraiskaus-syytökset ovat maailman ja Suomen mittakaavalla jopa luokkaa 25-66% kaikista raiskaus-syytöksistä!

Kiitos tästä kuuluu feministisen doktriinin, eli suoranaisen massakontrollin aseen, eli tuplastandardin omaksumiselle: naiset ovat enkeleitä ja vapaita kaikesta vastuusta, miehet ovat perkeleitä ja heitä voi syyttää kaikesta. Näin ollen tuollainen täysin moraaliton toiminta on luontainen jatkumo, jonka harrastavat eivät yksinkertaisesti välitä siitä mitä pahaa siinä on, niin kauan kun he itse hyötyvät siitä.



Seuraavat linkit myös osaltaan viittaavat tekstin alussa mainittuun ansaan ja poliittiseen peliin.

Näin ollen puhumme taas kerran jälkien seuraamisesta, ja siitä miten voimme havaita niiden ulottuvan kuuluisalle sylttytehtaalle:

Yle: Viritettiinkö Kankaanniemelle ansa?


Myös seuraava blogilinkki osoittaa näiden iskujen ja skandaalien olevan harkittuja ansoja.


Kuten näkyy, on tälle sivustolle järjestelmällisesti kerätty hunaja-ansoituksen uhreja.

Etusivulla on esim. eduskuntaan päässyt Juho Eerola hyökkäyksen alaisena.

Näin ollen, kun Toimi Kankaanniemen tapauksen ohessa on puhuttu Perussuomalaisten yhteydessä pyörineistä naisista, lienee selvää, että omat koirat tuskin ovat purreet (asia millä yritetään syödä moraalia) vaan kyseessä on soluttautuneet tahot, jotka ovat kuin käärmeet luikerrelleet toisten maille. 

Lue myös:

Yhdessä asiassa Kankaanniemi oli oikeassa

Ei kommentteja: