Vaalit On Ohi: Entä Nyt? Kattava Katsaus Syihin, Seurauksiin & Suomen Tulevaisuuteen

Vaalit ovat nyt sitten ohitse, ja jos SoMea on uskominen, on demokratia ehdottomasti vanhentunut vaikutusmuoto, tai ainakin sen käyttäjät tulisi vaihtaa. Se, miten monta tähän joukkoon kuuluvaa löytyy ns. nukkuvien puolueesta, en tohdi edes ajatella, ettei verenpaine rupea ämpyilemään.

On kuitenkin jälkilöylyjen kunniaksi syytä esiittää muutamia ajatuksia.

Aloitetaan sosialistien/vasemmistolaisten/työväen puolueiden heikosta menestyksestä.

Miksi vasemmisto sukelsi?

Asiasta on ennenkin Fundamentti tiedottanut, ja syyt eivät ole muuttuneet: pääsyynä on "ensimmäisen rakkauden", eli kansallisen enemmistöluokan, työväen asian unohtaminen, ja sen korvaaminen energian käyttämisellä joko suoranaisten rappioarvojen, tai muunlaisen joutavuuden suosimiseen.

Näissä vaaleissa oli mukana myöskin eräs uusi muuttuja: pirstoutuminen.

Kun katsoi uusia ja vanhempia "sirpalepuolueita", kävi ilmeiseksi eräs seikka: iso osa niistä oli jollain tapaa kommunistiisia puolueita. Kommunismi on eräs vasemmistolaisuuden ja sosialismin variaatio, jopa niin tunnettu, että moni rakastaa pitää sitä koko työväen asian tai sosialismin synonyymina; tämä kauppa käy monille oikeistolaisille, kuin myös vasemmistolaisille. Allekirjoittaneelle ei, koska se on hyvin suppea yleistys.

Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntaoteoriassa hajottaminen ja hallinta (sen kautta) nähdään yksinomaan (subversio)hyökkäyksen metodina, sekä käytännnössä aina negatiiivisena ilmiönä - tätä myös on perustaa nollaava moniarvoisuus (nihilismi), sekä omien rajojen heikentäminen internationalismilla ja päätäntävallan antamisella niiiden ulkopuolelle.

Mikä on tapahtunut vasemmistolle, on tällöin se kuuluisa oman lääkkeensä nauttiminen.

Jos otetaan kommunistien jäämistöistä koostettu, ja sen perustalle rakennetut, "stallarien perilliset", Vasemmistoliitto ja Vihreät, saatoimme nähdä että jos heidän kannatuksensa olisi laitettu yhteen, olisi siinä ollut jo voimakas kilpailija ja vaihtoehto SDP:lle, sekä tietenkin vastavoima porvarillisille vaiihtoehdoille. Sama pätee heidän päämiehiinsä, joiden yhteenlasketutkaan äänet eivät olisi vielä lyöneet vetoja muiden puolueiden ääniharavoille, mutta jotka olisivat varmastii olleet yhdelle johtajalle mieleen. Täydellisen Järjestelmän lahjomattomat, ja muuttumattomat lait pätevät edelleenkin.

Esim. Vihreät ovat kokolailla painottunut olemaan post-kommunistinen puolue josta on karsittu viiimeisetkin rippeet työväen asiasta, ja korvattu se pääkaupunkiseudulla asuvien, luonnosta vieraantuneiden, maailmanparantajien mussutuksella ja rappioarvojen julistamisella. (Siinä missä ympäristötietoisuus on toki hyvä asia, mutta itämeren pelastaminen pukeutumalla miesten osalta verkkosukkahousuihin, ei ole vakavastiotettava poliittinen agenda kenelllekään, puhumattakaann feminatsismista tai SETA:n poliittiseksi sovellukseksi julistautumisesta).  Vasemmisto on näistä punaisesta ja vihreästä se jonka pitäisi olla punainen, mutta jossa esim. Paavo Arhinmäki pitää telaketjufemakkoa neuvonantajanaan, ja joka on ruvennnut olemaan vihreiden kaksonen kaikin tavoin muutenkin, unohtamatta viime eduskuntakauden aikaista hengailua kokoomusjohtaiisessa hallituksessa, ja sitten marttyyrin tavoin suoritettua ulosastelua, kun jo tuho oltiin saatuu aikaan.

Entä sitten SDP:n tuho. Fundamentti jo ammoin varoittii, että siinä mennäänn metsään SDP hylkää työmiehen, ja muuttuu feministiseksi rappioarvopuolueeksi. Entä mitä teki SDP? Äijäfeministin, Anttii Rinteen johdolla, tehtiin juuri siten kuin ei olisi pitänyt, vaalit hävittiin ja ainoana kyseenalaisena meriittinä on se, että heille jäi käteen vaalien "tasa-arvoisin" eduskuntaryhmä - kuten vihreillä aikoinaan - eli siellä on enemmistö naisia ja johtopäätös seuraava:

21 naista – SDP on eduskunnan tasa-arvoisin puolue

Jos tämä ei ole vielä kylllin idioottimaista, ja suoranaista äänestäjän tyhmänä pitämistä, on tämä ensimmäisen rakkauden unohtamiseen perustuva uusiutuminen tyhmää taktisesti.

Miksi Vihreät lisäsivät kannatustaann ja SDP:llä se putosi, vaikka molemmat ovat feministipuolueita, joiden tarkoituksena on toimia naisten etujen yllläpitäjinä ja miehiltä poisottajina?

Syy tuli ilmi jo edellä: SDP petti väkensä, sillä ei tehnyt sille kuuluvaa työtä, siinä missä Vihreät ovat pysyneet alkuperäisessä muodossaan, jolloin he ovat kannattaneet heille jo alunperin yleisiä, "punaisista arvoista" riippumattomia (rappio)arvoja, jolloin äänestäjät ovat todenneet että parempi suosia sitä suutaria joka pystyy lestissään, ja näin ollen demarien äänestäjät ovat myös osaltaan ryhtyneet äänestämään esim. Perussuomalaisia, jotka ovat tasa-arvoa, eikä feminismiä kannattava työväen puolue. Sen ohellla että he myöskin toimivat kansallisesta arvomaailmasta käsin, siinä missä Vasemmistoliitto ja demarit lähinnä ovat - kuten mainittua-  vara-vihreät, vailla alkuperäistä tehtäväänsä, eli työväen ja vähäosaisten etujen ykkös-sijalle asettamista.  

He saavat petturuudesta sen palkan, minkä ovat ansainneet: 

Feministit ovat kaapanneet vasemmiston

Entää tuleva halllitus? Tästä on esitetty jo valistuneita arvioita ja kaikenlaista spekulaatiota.

Tulevan hallituksen kaksi vaihtoehtoista tietä

On kuitenkin olemassa vain kaksi tietä, joista toinen on arveluttava, ja taipuvainen jatkamaan edelllisen kauden pellleilyä, siinä missä toinen on kansalle ystävällinen ja tulee vähintäänkin tasoittamaan tilannnetta, mahdollistaen myös maltillisen nousemisen.

Ensimmäinen tie johtaa ns. Suomalaiseen Punamultahalllituksseen.

Sen perustan koostaa seuraava yhdistelmä: Perussuomalaiset + Demarit + Keskusta + "rippeet".

Tässä on ihanteellinen ratkaisu, sillä se sisältää paljon poliittista ainesta, joka lähtee  rakentamaan yhteiskuntaa kansallisista lähtökohdista käsin, alhaalta ylöspäin. Se myös ymmärtää valtion merkityksen koska se on vapaa ns, anti-statistisista aineksista. Samoin, se todennäköisimmin vastustaa luokkayhteiskuntaa, kuin että se kannattaisi sitä.

Mikä parasta, tämä malli on myös omiaan taistelemaan kansallista yhteyttä hajottavia, subversion aineksia, kuten liberaaleja rappioarvoja vastaan. Unohtamatta tietenkään sen nuivaa asennetta hallitsematonta maahanmuuttoa tai vähemmistöterroria kohtaan - jälkmmäiseen lukeutuu kapitalistien  ja muiden kansan enemmistölle vieraiden ja aiemmin hyysättyjen "eturyhmien" vapaan mellastamisen suitsiminen.

Perussuomalaiset ja SDP pitävät tässä paletissa huolta osaltaan kansallisesti merkittävimmästä yhteiskuntaluokasta, eli työväestä. Tämä saattaa myös ohjata hienovaraisestii jytkystä haaveilemaan jääneitä demareita (viittaus Antti Rinteen freudilaiseen lipsahdukseen) takaisin "alkuperäisen rakkautensa suuntaan, pois sen eksytyksen suunnasta johon me sen varmastii tiedämme ajautuneen. (Potentiaalia heillä on tähän sikälikin, että he olivat alunperinkin eräänlainen "oikeisto-sosialistinen" tai jopa "proto-kolmannen tien"-liike, mutta täten myös erittäin haavoittuvaisia menemään eliitin mukana.

Entä sitten se toinen tie?

Toinen tie johtaa ns. (Yli-)Kansalliseen Porvarihallitukseen:

Keskusta + Kokoomus + Perussuomalaiset (+ rippeet).

Tähän vaihtoehtoon ei ainakaan mahtuisi esim. Vihreät mukaan, sillä se on niin monessa merkittävässä kysymyksessä Keskustan kanssa eri mieltä. Näiden kahden suhtautuminen ympäristöönn ja sen hyödyntämiseen on radikaalisti erilaista, ja lähtee myöskin täysin eri näkökulmista liikkeelle - toinen on ehta landepuolue ja toinen ilmeinen citypuolue, joten käsitykset  ns. realiteeteista ovat takuulla erilaiset. Samoin, mukaan tuskin tulisi myöskäänn SDP:tä, sillä tämän asian on varmentanut äijäfeministi - uppoavan laivan kapteeni ja työmiehen kauhu Antti Rinne.

Kun taas Perussuomalaiset ja Keskusta omaavat historiansa alkuhämäriin hieman samanlaista sukulaisuutta kuin Vihreät ja Vasemmistoliitto; maalaisliitossa ja SMP:ssä on molempien lähtökohta, mutta aivan kuten suomalaiset, on perussuomalaiset muuttaneet ns. maalta kaupunkiin, ja ryhtynyt elämään omaa elämäänsä - ja hyvä niin. (Pitää myös muistaa, että Timo Soinia oltiiin pyydetty alunperin kokoomukseen, mutta hän itse harkitsi menoa demareihin, joten eniten kolmannen tien ominaisuuksia omaavana puolueena Perussuomalaiset ovat syystäkin molemmissa näistä variaatioista mukana).

Tämän kokoonpanon ehdoton huono puoli on paluussa luokkayhteiskuntaan. Stagnaatio on tällöin vähäisin odotettava, kansallinen pahoinvointi ja sosioekonominen eriarvoisuus pahin.

Merkittävin tasapainottava ja myönteisen kehityksen voima siiinä on perussuomalaiset, kun taas porvarilliset puolueet, joiden juuret ulottuvat sääty-yhteiskuntaan (talonpojat ja porvaristo) ovat omiaan ylläpitämään luokkayhteiskuntaa.

Jos siis ensimmäisessä mallissa Suomea voidaan parhaassa tapauksessa lähteä nostamaan kansalaisesta käsin, on jo jälkimmäisessä mallissa suuri mahdollisuus ajautua eliitin tielle, jossa yhteiskunta seuraa kapitalistin etua (tätä tosin vähentää kokoomuksen heikentynyt valta, mutta keskusta  tunnetusti pettää aina). Kokoomuksesta ei tässä yhteydessä tarvinne sanoa mitään, mutta on muistutettava että ihan viaton maajussien puskutraktori Keskustakaan ei ole, vaan heidän sylttytehtaansa jäljet vievät pahamaineiseen Perheyrittäjien liittoon, jonka (epä)pyhä tehtävä on päästää verolta viattoman kuuluisat "perheyrittäjät" joihin sattumalta kuuluu maamme suurimpia yrityksiä, Tämä allianssi ei siis ole mikään muu kuin kulissi, jolla kapitalistit pyrkivät jatkossakin hyötymään kapitalismista, jättäen heitä rikastaneen yhteiskunnan nuolemaan näppejään; tästä liittoumasta ja sen etujen ajamisesta, ei siis hyötyisi muut kuin sen takana toimivat kapitalistit, joten näiltä osin kyseessä ei ole muu kuin lobbaus.

Yksittäisiä pointteja (olennaisia Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian perspektiivistä)

Kansalaispalkka

Se oli SDP:n Filatov joka yllättäen oli mukana ajamassa orjatyöllistämistä, mikä oli todella kömpelö temppu henkilöltä jonka pitäisi ajaa duunarin asiaa. Jos kansalaispalkka on työläisen apu luokkasodassa, on orjatyö sen suoranainen antiteesi (asia, johon ei tule muutosta).

Kansalaispallkkamyönteisyyttä puolestaan esiintyy kokoomuksellla ja keskustalla. Eräänä merkittävimmistä syistä tähän lienee byrokratian vähentämminen, siinä missä Keskustalle lienee ok jos maajussi voivat nauttia maataloustukia ja heidän kotiirouvansa kansalaispalkkaa.

Perussuomalaiset ovat tässä asiassa kokolailla neutraaleja, jopa siinä määrin että he tuskin ajavat sitä suuntaan tai toiseen.

Siirtymää - edes kokeelliseen kansalaispalkkaan - allekirjoittanut pitää nyt todennäköisempänä kuin koskaan; KELA:an siirtyy vuonna 2017 kaikki tuet, ja on ilmeistä että sellaista byrokraattista kuittirumbaa tuskin enää aloitetaan, kuin mihin nyt on päädytty.

Alkoholipolitiiikka

Keskustalla on ajatuksenaan ollut taantumukselllinen alkoholipolitiiikka, eli keppana pois kaupoista-linja. Siinä missä Perussuomallaiset ovat jopa esittäneet viiniää ruokakauppoihin. Kokoomus kannattanee sitä myös, siinä missä SDP on ollut samallla linjallla sen suhtee,n että keppanaan kajotaan (demarien päästä on suunniteltu sen laimentamista, mikä menisi uhkaavasti yksiin keskustalaisen "kakkosolut kauppaan ja kolmonen alkoon"-linjauksen kanssa - miten he voivat elää itsensä kanssa jos tuo toteutuu?).

Vaan se siitä. Tämän muhkea analyysin ja katsauksen lopetuksena olkoon uusi kappale eräältä lempiorkestereista. Toivoa sopii, ettei sanonta nomen est omen pidä kutiaan tässä asianyhteydessä, vaikka tämä kappale tähän pirkaleen hyvin sopiikin.

PS. Ja ne kaikki kaksinaismoralistiset kukkahattutädit (ja sedät) jotka moralisoivat Teuvo Hakkaraista, joka kieltämättä ainakin median rakentaman kuvan perusteella on "eduskuntatalon extreme duudson", on heille sanottava vain se, että kyllä Teuvo on siinne huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin joku salonkikelpoisempi tollo, joka aiheuttaa päätöksillään huomattavasti suuremmat, legiimit kansalliset tuhot,

Vitun Sonera

Tulin juuri Soneran liikkeestä.

Tämä siksi, koska uuden asuntoni laajakaista ei ole osoittanut elon merkkejä.

Olin soittanut sinne, sillä seurauksella että siitä tuli puolen tunnin puhelu, josta noin puolet oli sitä kun päivystäjä kertoi että tarkistaa "kytkennät", jolloin pääsin kuuntelemaan firman odotusbiisiä kunnes puhelu katkesi, ja päivystysaika meni umpeen siltä päivältä.

Liikkeessä kerroin tilanteen. Pahoittelua. Sen jälkeen kun hän oli ottanut tietoni, hän ryhtyi "kartoittamaan tilannettani" - sinä arvoitettu lukijani varmasti olet yhtä h.moilasena: mitä helvetin tilannetta, olemmeko jossain työvoimapoliittisessa toimenpiteessä tai verovirastossa? Melkein.

Piti arvata mihin tämä kaikki tulisi johtamaan; hän uteli kaikki laittteeni. "Onko läppäriä?", "Onko pöytäkonetta?", "Onko televisiota?", "Onko suvussanne eläkeläiasiä joille voi soittaa, ja myydä lehtiä tai laajakaistaliittymän - oli heillä tietokonetta tai ei."

Kerroin laitteeni.

Myyjä piirsi ne paperille eteeni. Katsoin piirrustuksia, ja nostin hitaasti katseeni myyjään.

Katselin häntä kysyvästi, kunnes ensimmäinen yritys myydä minulle jotain lennähti eetteriin.

Selvisi nimittäin, että puhelinliittymäni, minkä hankin juuri kun se oli kampanja-alennuksessa (mikä on halvempi siksi kuin nämä tarjoukset  jotka kaikki ovat saman hintaisia toistensa kanssa) oli "väärää firmaa". Selitin että en ole kiinnostunut vaihtamaan sitä. Myyjä valehteli että Soneran laajakaista on aito (mitä ne muut sitten ovat?jäljitelmiä jotka oikeasti toimivat naru&viilipurkkimetodilla?) ja paras, johon vastasin että luotan edelleenkin siihen "oravalaajakaistaan" - viitaten kohteliaasti mainostettuun Elisa/Saunalahden laajimpaan 4G-verkkoon, mikä todisti hänen väittämän olevan rehelllisesti sanoen silkkaa paskaa.

Sanoin että tulin ainoastaan aktivoimaan oman vuokraan sisältyvän, ILMAISEN laajakaistani. Kiitos.

Myyjä suorastaan havahtui kesken alkavan myyntitranssin, ja meni jatkamaan sitä mitä hänen tulisi tehdä: aktivoida minulle kuuluva laajakaista - ei sitä maksulllista, vaan se ilmainen  (viittasiin tähän sanoin: ilmaista parempaa tarjousta ei ole).

Laajakaista oli täten aktivoitu. Siitä tulisi erillinen ilmoitus, kätevästi tekstiviestinä. Tällöin kerroin miten olin ottanut yhteyttä heihin ensimmäisen epäonnistuneen laajakaistan virittämisen jälkeen, ja koska heillä ei ollut sähköpostipäivystystä, piti tyytymäni siihen että ottaisivat yhteyttä puhelimella. He ottivatkin, mutta silloin kun en ollut tavoitettavissa. Sain tekstiviestin asiasta, ja vaikka siinä luvattiin että he ottavat yhteyttä myöhemmin, eivät he ottaneet. Asiointihenkilö pahoitteli tätä, ja jotta tämä absurdi muutamaa minuuttia kysyvä reissu saataisi vielä venytettyä uskomattomiin mittasuhteisiinsa, hän siirtyi tästä luontevasti taas kerran myymään minulle jotain.

Menimme jälleen minun televisionkatselutottumuksiin. Myöskin kännykkäni liittymään ja muihin siihen liittyviin käyttötottumuksiin pääsimme jälleen perehtymään, ihan yhdesssä tuumin.

Tässä vaiheessa ilmeeni oli jotain Kevin Spaceyn ja Samuel L. Jacksonin hybridin luokkaa.

Toistin itseäni, jolloin myyjä alkoi toipua muistinmenetyksestään, ja muistella aiempia vastauksiani.

Asiaa ei parantanut hänen kannaltaan se, että hän piti yhä ajokorttiani panttivankinaaan. Ei kyllä minunkaan kannalta!

Olin ehtinyt sanomaan jo ainakin kerran tämän toisen kierroksen aikana, etten ole kiinnostunut vaihtamaan tai hankkimaan mitään. Alkoi tulla selväksi, että puhelinmyyjät on näemmä jalkautuneet myös keskuuteemme kivijalkamyymälöihin.

Siinä vaiheessa kun olin juuri selittännyt miksi en ole kiinnostunut vaihtamaan puhelinliittymääni, tämä hiljaksiin minua raivon partaallle ajava kafkalainen näytelmä (tunsin miten ääneni alkoi kiristyä kun vastailin, ja katsoin yhä tuimemmin häntä silmiin) eteni vielä loppunäytökseensä: hän tuntui olevvan hyvinkin ymmärtäväinen ja nyökytteli, myöntäen ettei minun olisi järkevää tehdä vaihdosta, jolloin hän vielä vieraili televisioaiheessa, mutta veti U-käännöksen oitis takaisin puhelinaiheeseen.

Tällöin ilmeeni oli sama kuin Richard Dawkinsillla, kun Ted Haggard laittoi hänelle jauhot kurkkuun.

Seuraavaksi sanoin artikuloiden entistä hitaammin ja selvemmin: en ole kiinnostunut vaihtamaan liittymääni.

Nyt myyntitykki viimein uskoi, ojentaen minulle ajokorttini ja päästäen samalla minut lonkeroistaan.

Poistuin siitä kahvilaan  josta on tullut varsinainen "keskustatyöhuoneeni", otin kahvin ja kerroin tapahtuneesta jo tutuksi tulleelle myyjättärelle, sellaiselle rotunaiselliselle brunetilla jolla on seksikkään matala ääni, levollinen makuuhuonekatse ja suuret ripset. Hän ja harjoittelija (suu auki, katsellen vuoronperään meitä molempia, mahdollisesti nyökkäilllen välillä)  kuunteli minua ja brunetti osallistui keskusteluun parhaansa mukaan, kertoen myös miten hakiessaan suojakalvoa puhelimeensa, hänellle oli myös yritetty myydä koko katalogi läpi.

Samalla heräsi kysymys: onko huonosti toimitettu tuote, passiivis-aggressiivinen tie kohti suurempia voittoja?

Lue myös:

Se Todellinen Syy Työttömyyden Pitkittymiseen: Koska Tuottoisa Bisnes

PS: Tälle insidenssille sain ennakkoa, kun olin eräänä loskaisena iltana katselemassa erään tavaratalon äänilevytarjontaa. Kesken pläräämmisen, tämän samaisen firman joku myyntivasara teleporttasi itsensä viereeni, kyselemään haluanko voittaa "100 000 € + huvilan Alpeita, yksityisjetin ja rollssin kuljettajalla, sekä tietenkin niin paljon persettä kuin haluan". Tiesin mihin  se oli menossa, joten sanoin että kyllä, mutta onko tässä koiraa haudattuna. Ei kuulemma ollut. Menimme pulpetin ääreen, ja emmekös me tietojen antamisen jälkeen olleet taas kerran kartoittamassa minun  laajakaista ynnä muuta tilannetta (tällöin laajakaistani oli vielä eri firmalla). Viimeiset sanat osapuolten kesken olivat: "Eiköhän laiteta tämä sinun laajakaista nyt kerralla kuntoon!" "Eikä laiteta. Kiitos näkemiin." sanoin hymähtäen itsevarmaan arvovaltaiseen tapaani, ja kävelin pois.

PPS. Se brunetti pelasti päiväni, jotkut naiset hallitsevat sen jalon taidon.

Sananen Tulevista Vaaleista (Avaa Ennen Sunnuntaita)

Nämä vaalit ovat sitten kummalliset.

Muistan yhä edellisten vaalien suuren huumaan ja hypetyksen kuin eilisen, kun taas nämä vaalit puolestaan tuntuvat tulevan siinä määrin nurkan takaa, että ne ovat yhtä nopeasti ohitse, kuin ovat alkaneetkin.

Eräs syy tähän on, että mukana ei ole sellaisia suuria tähtiä, tai spekuloinnin kohteita kuten vaikkapa uhkaavia kannatuksen eleitä omaava Perussuomalainen puolue ja sen silloinen nousija, Jussi Halla-aho.

Muistojen havinaa 

Noh, ensiksi mainittu on toki mukana, joskin nykysin jo potentiaalinsa todistaneena, joten sitä on hieman vaikea enää vaieta tai morkata uudeksi ilmiöksi, vaan persukohu on osoittanut laantumisen merkkejä aivan samallla tavalla kuin mitä itse Gandhi on ennustanut käyvän kun lähdet kansalaisaktivismin tielle: ensiksi he sivuuttavat sinut, sitten ne nauravat sinulle ja sitten taistelevat sinua vastaan. Silloin sinä voitat.

Allekirjoittanut pitääkin heitä edelleenkin ainoana järkevänä äänestettävänä (tämä mainittakoon suoraan, vaikka Fundamentti onkin sitoutumaton, poliittis-yhteiskunnallinen blogi), ihan jo siksikin, että siinä missä tietysti moni ns. sirpalepuolue voi pitää hyviä arvoja sisällään, ei niistä ole mitään hyötyä jos ne jäävät ulos eduskunnasta - asia mikä todennäköisesti tulee tapahtumaan.

Vaikkakaan gallupeihin ei aina voida luottaa, on silti eräs huojentava tekijä se fakta, että Kokoomus on erittäin todennäköisesti tulossa alas - siinä heille kansan puolesta korjausliikettä (ja kuriositeettina puhuminen "kolmannesta tiestä" mikä on Täydellisen Järjestelmän tavaramerkki; myös punavihreissä sävyissä on tuo termi mainittu). Vaikka taas kerran, on ihmetteltävä tämän kansan omituista mentaliteettia, sillä meidän on aina pakko mennä siihen samaan höplään, että luulemme rikkaan, kapitalistisen vähemmistön etuja ajavan puolueen pitävän enemmistön puolia. Mutta sitten kun saammekin kyydityksiä, taas kerran yhden kauden edestä, me seuraavalla kerralla äänestämme jo fiksummin, ikään kuin olisimme "no kyllä minä sen tiesin"-jälkiviisauden ajamassa, tyynessä resignaatiossa (tämä menee kokolailla samassa linjassa kapitalismille ominaisen kriisiytymisen, nousu- ja laskukauden vaihtelujen kanssa; kun nousee, me pyrimme porvarin kyytiin ja kun laskee, ottaa hetken että tajuamme sen - sen usein on osuttava omalle kohdalle ensin),

Kokoomuksesta juolahtikin mieleen, että ennen kun alkoi vaaliviikko, ja kaupungin kaduista tuli entistä sietämättömiä käveltäviä, sillä jos aiemmin sielllä oli romanian romanit kupit kädessä, tai feissarit kansiot käsissään pysäyttelemässä tavallista, välinpitämätöntä tallaajaa, on siellä nyt mökkeilemässä se kaikkein epämääräisin joukko: eduskuntaehdokkaita ja heidän promotoijiaan.

Tällöin eräänä ei niin kauniina viikonloppuna, pääsi allekirjoittanut todistamaan suurpääoman ja pienpääoman, suuren ja pienen puolueen, kampanjointien eroja.

Ensimmäisenä hän näki kaupungin keskustassa joukon piraatteja halailemassa ihmisiä, tanssimassa ja liputtamassa - ei voinut olla varma kuuluiko tämä retkue kävelykadulla majailleen tentturemmin hang around-jäsenistöön; loppuillasta ehkä täysimääräinen jäsenyys oli jo saavutettu, ja uusissa vaaleissa olisikin sitten myös mukana ns. kansanmiehiä.

Ja kuin dantelaisessa runoudessa, allekirjoittanut jatkoi matkaansa kunnes oli paikallisessa jättiostoskeskuksessa, johon hän osui kesken kokoomuslaisten tilaisuuden, jota varten tämän kompleksin koko keskusareena oli mitä ilmeisemmin vuokrattu (kenen rahoilla?). Siellä liehuivat liput, oli namia jaossa, realistisen kokoisia pahviversioita ehdokkaista, palavia mustia kynttilöitä pentagrammin muodossa kun ehdokkkaita ja päämiehiä manattiin tuon piirin keskelle, jotta he voisivat suorittaa veriuhrin jossa uhrataan vaihtoehtoisesti duunari, eläkeläinen tai laitapuolen kulkija - tämä siksi, jotta heidän todellinen päämiehensä nousisi syvyydestä tuomaan heille onnea vaaleihin, ja lyömään omiensa otsaan tahi oikeaan käteen sinetin merkiksi paktista (allekirjoittanut saattoi hieman liioitella tätä jälkimmäistää tapahtumaa, joskaan hän ei kerro tekikö hän sen positiivisempaan suuntaan, vai ei).

Tällöin tuli selväksi, että jos kapitalistisessa yhteiskunnassa raha on valtaa (massakontrollointi edellyttää polttoaineekseen rahalla ostettavia informaatiokanavia, sekä tietysti legiimiä päätäntävaltaa) kansalla pitää olla ilmeisen ahtaat paikat silloin kun se päättää ruveta ottamaan asioista vapaaehtoisesti selvää, eikä vain ajaudu muiden ohjattujen lampaiden mukana.

Nimittäin jos jotain on sanottava näistä lupaavista, jokseenkin silti lähes huomaamattomista vaaleista, on se vanha totuus, että niin kauan kun kansan syvät rivit jättävät äänestämättä, tai äänestävät aina kuten eliitti, internationalistit, kapitalistit yms. vallitsijansa heidän toivovat äänestävän, on lopputulos  pitkälti sama kuin ennenkin - sillä kuten sananparsi sen sanoo: "porvari äänestää aina"- onhan se meinaan nyt vähän kumma, että miten helvetissä muuten varakkaiden ja valtaa pitävien vähemmistöjen joukot voivat kävellä agendoineen, demokraattisessa järjestelmässä, kansan selvän enemmistön ylitse, kerta toisensa jälkeen, kuin murtovarkaat talon omistajan silmien editse, sylit  täynnä hänen tavaraansa?

Lue Miten Lääketeollisuus Vaarantaa Terveytesi: Kattava Raportti Aina Rappiotieteestä Häikäilemättömään Ahneuteen

Välitätkö terveydestäsi ja siitä mitä laitat suuhusi?

Kärsitkö unettomuudesta, ja mahdollisesti lääkeriippuvaisuudesta siihen liittyen?

Onko aivojesi serotoniinipitoisuudet masentavan alhaalla?

Tiesitkö että lääketiede on tieteistä eniten korruptiota sisältävä tiede?

Tiesitkö, että kapitalistin lonkerot ovat yliopistotason tutkimuksissa asti vaikuttane
"objektiiviseen" tietoon jota sen seurauksena pidetään osana "virallista totuutta"?

 Jatka siis lukemista.

Johdanto

Ajatus tähän tekstiin alkoi kypsymään, kun huomasin että eräästä liikkeestä oli kadonnut mäkikuisma kokonaan. Kyseessä oli sellainen joko pieneen tai suuren pussiin pakattu, kuivattu, luonnollinen mäkikuisma. Myöskin toinen päätä keventävä valmiste, kuten 5-HTP jota jo ehdittiin juhlistaa luontaisena, ja itsehankittavana ratkaisuna masennukseen ja muihin vastaaviin ongelmiin, on kadonnut myöskin hyllyköiltä.

Nyt hyökkäyslinjalla on melatoniini.

Tuttu itsehoitolääke voi sotkea elimistön toimintaa

I

Jäävuoren huippu: Miksi tehokkaat luontaiset vaihtoehdot joko katoavat tai joutuvat reguloiduiksi?

Mikä näitä yrttilääkkeiden ja luontaisten aminohappojen ynnä muiden itsehoitorohtojen katoamisia sitten yhdistää?

Se, että ne ovat jokainen vaaraksi kapitalismin maailman ilmiölle, nimeltä lääketeollisuus.

Selitys on yksinkertainen.

Mäkikuismaa määrätään jo normaaleja masennuslääkkeitä enemmän Saksassa.

5-HTP puolestaan on tehnyt griffonikan siemenistä, joiden kilohinta ei päätä huimaa.

Omega 3:sen eräs vaikuttava osa, nimeltään EPA, on kalanrasvasta, mutta myös se luokitellaan "lääkeaineeksi".

No, tälläinen järjestely ei tietenkään passaa.

Masennus, johon nämä auttavat unettomuuden ynnä muun lisäksi, on noussut kansansairaudeksi, ja täten se on tuottoisa bisnes hoitaa, vaan ei parantaa. Eikä unohdeta, että sitä ylläpitää totta kai, sairas yhteiskunta (kapitalistinen se on), jossa tuo on ei-suinkaan-epätavallinen-reaktio, vaan täysin terveen ihmisen terve reaktio häntä ympäröivään, voimakkaaseen sairauteen.

Siihen liittyen, vielä tosin on saatavilla tryptofaania, mikä on serotoniinin ja 5-HTP:n esiaste (tryptofaani -> 5-HTP-> serotoniini). Sen apu masennukseen ja unettomuuteen on yhtäläinen muiden serotoniinia promotoivien tuotteiden kanssa. Tutkitusti.

Tryptofaanin käyttö unettomuuteen, auttaa 50/50-suhteella. Esim. Tohtori Ernerst Hartmann, Newton-Wellesley Hospitalin unitutkmuksen johtaja, testasi asian antamalla osalle koehenkilöistä placeboa, ja lopuille tryptofaania. He jotka saivat tryptofaania nukahtivat puolta nopeammin. Kun taas hänen klinikalla työskentelevä tohtori Gila Lindsley vertasi gramman annosta tryptofaania 100mg:n annokseen "Seconalia" ja 30 mg:n annokkseen "Dalmanea", jotka ovat käytetyimpiä unilääkkeitä. Koehenkilöitä oli 54 vakavasta unettomuudesta kärsivää henkilöä, joilla havaittiin trytofaanigramman olevan yhtä tehokas kuin nämä kaksi reseptilääkettä.

Tohtori Deitrich Schneider-Hellmertin Amsterdamin yliopistossa tekemän tutki,muksen mukaan tryptofaania ei tarvitse käyttää joka ilta, sillä sen vaikutus kumuloituu ja on parhaimmillaan muutaman päivän päästä. HUOMAA: vastoin tyypillisten unilääkkeiden vaikutuksia neljä yötä ilman tryptofaania olivat vähintään yhtä hyviä, tai jopa parempia kuin kolme yötä tryptofaanin käytön aikana. Tämä lääkitysrytmi toistettiin kroonisesti unettomilla kolmen kuukauden ajan, kunnes unirytmi palautui. "Se palauttaa nukkumisen normaaliksi suurimmalla osalla vaikeasta ja kroonisesta unettomuudesta kärsivistä henkilöistä."  raportoi Scnheider-Helmert.

HUOM: Vältä proteiinituotteita tryptofaanin kanssa. Sen sijaan suosi hiilihydraatteja. Hedelmämehua on käytetty tryptofaanin kanssa (sen sisältämä hiilihydraatti auttaa tryptofaanin kuljetusta aivoihin - joten jos olet VHH-dietillä, nauti hiilihydraattisi mieluiten tässä muodossa), yhdessä ns. univitamiini B3:n (niasiiniamidin, annostus 250 mg kanssa - hivenaineista magnesium ja sinkki ovat suositeltujen listalla) jolloin unta tuottava vaikutus kesti kauemmin.

Nyt herääkin kysymys, että milloin seuraava luontainen kilpailija lähtee apteekin hyllylle, sillä onhan se liian luontainen ja liian tehokas (ja sen kanssa on erinomaista ottaa tryptofaania - allekirjoittaneen "aamukulaus" sisältää sitruunavettä ja joskus pienen lusikallisen hunajaa - erinomainen tapa laittaa päivä käyntiin).

Kotimainen hunaja on apteekin yskänlääkkeitä tehokkaampi lääke

Onkin siis mielenkiintoista, mutta "ymmärrettävää" miten yksi kerrallaan avuksi noussut, luontainen lääke hiljaksiin eliminoidaan pois vapailta markkinoilta, kartellin suojiin.

Näin kolmannen tien näkökulmasta, oikeisto ja vasemmisto on pitkältä saman huijauksen kaksi eri siipeä. Kartelli ja monopoli ovat täysin sama ilmiö, hieman eri kautta toteutettuina.

Kartellia edeltää ns. markkinavaltaus, ja kuten olemme suomalaisen duopolinkin kohdalla saaneet havaita, voi kapitalistin lonkerot yltää aina lainsäädäntöön saakka.

Hyvänä esimerkkinä on sikainfluenssahuijaus, jonka allekirjoittanut jo havaitsi sen ilmestymispäivänä huijaukseksi; se oli tavallista flunssaa vaarattomampi influessa A:n variaatio, jonka hoito oli vaarallimpi kuin itse tauti.

Massakontrollin avoin paniikkiin saatetut kansakunnat oli helppo saada hallituksien nojalla ostamaan rokotteita, joihin lukeutui myös vastuunvapautuskaavake - siltä varalta jos heikosti tutkittu rokote ei ihan toimisi kuten pitäisi.

Loppu on historiaa.

II

Kun tiedemiehet huijaava: Tiedeyhteisön korruptio ja maksetut tutkimustulokset

Tässä osassa kirjoitusta teemme jäljityksen suoraan sylttytehtaalle.

Viimeisten 20 vuoden aikana tieteellisten huijausten määrä on lisääntynyt. Eniten biologian ja lääketieteen alalla. Näin sanoo UQAM:n tiedesosiologi Yves Gingras ja Montrealin yliopiston psykososiaalisen kasvatuksen professori Serge Larivee. Lääketiede vie näistä kahdesta voiton, sillä 52% kaikista huijaustapauksista on tekaistu tietoja, jotka on kiistettty kaikkialla maailmassa tieteen aamuhämärästä lähtien. Kovissa tieteissä huijauksista tapahtuu vain 26% ja niissä ”keksitään tuloksia kokeisiin, joita ei ole edes tehty”, kun taas ihmis- ja yhteiskuntatieteissä huijauksista tapahtuu 22%.

Mitä tulee taas tietojen manipulointiin, anteeksiantamattomaan virheeseen, terveystieteet ovat jälleen ykkösenä. 81% paljastuneista huijauksista tapahtuu niiden piirissä. Kun taas ainoastaan 19% tietojen vääristelyistä tapahtuu kovissa tieteissä, ja 10% humanistisissa tieteissä.

”Yksi indikaattori huijausten lisääntymisestä tieteessä on tieteellisissä lehdissä esiintyvien peruutusten lisääntyminen” - Yves Gingras

Julkaisupaineen aiheuttama errata-luetteloiden lisääntyminen on toinen indikaattori, jonka taakse piiloutuu ellei huijauksia niin ainakin epäilyttäviä tietoja. Biologit sanovat, että puoluessa tieteellisistä artikkeleista on epäilyttäviä tietoja”.

Syy siihen miksi huijaus on yleistä näissä tieteissä, on siinä Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian tarjoamassa kritiikissä, jonka mukaan koulukunnat kilpailevat siitä kuka pääsee edelle, jolloin tiedettä ruvetaan lopulta tekemään ei tieteen vaan egon, nimitysten ja tarkoitushakuisuuden nimissä – kapitalismi, joka on lääketeollisuuden todellinen henki, näin ollen ei paranna vaan pahentaa asiaa. Eikä kyse ole vain kapitalismista, vaan myös siitä, että valtio ei tue tätä alaa tarpeeksi, jolloin rupeaa esiintymään korruptiota.

”Yliopistolliselle tutkimukselle myönnettiin valtavasti resursseja aina vuoden 1973 öljykriisiin saakka. Nykyään on paljon vähemmän rahaa ja paljon enemmän tutkijoita.”(- Yves Gingras P. Gravel, Devoir, 16.11.2002 s. B3 New England Journal of Medicine) toi tämän keskustelun aikoinaan julkisuuteen, julkaisemalla muutaman pääkirjoituksen jossa kiinnitettiin huomio lääketeollisuuden ja yliopistollisen tutkimuksen huolestuttaviin yhteyksiin, niistä juontuviin intressiristiriitoihin ja siihen, miten ne vaikuttavat itse tutkimukseen. Lehti jopa myönsi, että oli vaikeuksia löytää julkaistavaksi tarjottujen artikkelien arvioijiksi kollegoita, joilla ei olisi ollut kytköksiä lääketeollisuuteen. Menettelytapa on simppeli: lääkefirma maksavat yliopistoihmisille – ja näin kapitalisti on ulottanut jälleen lonkeronsa ns. päättäviin elimiin, jotka osaltaan ovat vastuussa siitä, mikä on ns. virallinen totuus (massakontrollin aseet ovat virallisen totuuden ylläpitämisen ja levittämisen ”puolustus- ja hyökkäysvoimat”).

Kyseessä on täten riippuvuuden hyväksikäyttö. Otetaan esim. Nancy Olivieri, hematologi eräässtä Toronton sairaalasta, sekä tutkija että professori saman kaupungin yliopistossa. Tutkiessaan lääkettä nimeltä deferiproni, hän sai selville sen haitalliset sivuvaikutukset, ja näin ollen tahtoi julkaista tiedon näistä. Miten kävi? Työn oli tilannut Apotex-yritys, joka aloitti oitis voimakkaan oikeus- ja mustamaalauskampanjan estääkseen artikkelin leviämisen. Entä mitä kävi Nancylle? Häntä ei puolustanut sairaalla eikä yliopistokaan, sillä kumpikin olivat lääkekapitalistin omistuksessa, ja näin ollen ”imivät sen tissiä” ja pitivät ”päänsä kiinni”.

Pari vuotta tutkimuksen jälkeen, eräs komissio antoi viimein raporttinsa, jossa kerrottiin mm. ”koska julkiset instituutiot ovat tätä nykyä riippuvaisia yksityisten yritysten rahoituksesta”. On selvää, että tämä oli jäävuoren huippu. Tuttu tapaus myös Suomesta on se, mitä sai samaisen yliopiston näkyneen psykiatri David Healy kokea. Mies oli arvostellut masennuslääkkeitä (erityisesti Prozac-lääkettä) ja niiden määräämistä, minkä seurauksena hänen työsopimuksensa purettiin. Kanadan yliopistoliito-opettajien liiton johtaja Jamer Turk julisti maan lehdistölle, että ”maassa on kymmeniä vastaavia tapauksia”. Quebecin yliopisto-opettajien liitolla on sama ääni kellossa, sen puheenjohtaja Jean Roy kommentoi: ”yksityideen loukkaukset ovat suuri ongelma. Valtio ei piittaa tutkijoista, he tarvitsevat lääkeyhtiöiden rahoitusta ja aineellista tukea”. 

LÄÄKETEHDAS PYÖRITTÄÄ SUOMEN POLITIIKKAA

Loppulausunto

Kapitalismi on arvovapaa - nihilistinen - järjestelmä mikä perustuu ainostaan sille, että kaiken on alistuttava loputtomalle voiton tuottamiselle (lue ahneudelle), jolloin ihmisellä sinällään ei ole arvoa, muuta kuin välineellisessä mielessä - olentona jota riistetään voiton tuottamisessa, oli hänen roolinsa sitten kuluttaja tai koneen ratas. Tai "karjaa, joka tuottaa itse oman rehunsa" kuten Täydellisen Järjestelmän yhteiskunnallinen teoria asian havainnollistaa. Näin ollen mihin kapitalismi ulottaa lonkeronsa, alkaa oitis tämän rappeutuminen, jolloin alkuperäinen merkitys kompromentoituu, ja siirtyy palvelemaan kapitalistin tarkoitusperiä.

Ethän unohda Codex alimentariusta (klikkaa tätä)?

Lopuksi vielä suositeltavaa kuunneltavaa suurenmoiselta Antti Heikkilältä:

Meidät on lobattu syömään väärin - kaiken takana on raha

Elintarvikejätit syytävät rahaa ravitsemus­tieteilijöille – lobbaus voi vaikuttaa tutkimuksiin

Jos Suutuit Maisa Torpan Kirjoituksesta Olet Tekopyhä

Nyt, ihan näin aluksi on kerrottava että niin henkilökohtaisista kiireistä, ynnä itsestä johtumattomista syistä, allekirjoittanut ei ole päässyt kirjoittelemaan teille arvollisille lukijoille lainkaan. Eräskin nimeltä mainitsematon Sonera kun on sössinyt myös hänen laajakaistansa toimittamisessa. Ynnä sitten ne lukemattomat muut syyt.

Vaan hän suuressa ihmisrakkaudessaan, sekä häntä itseään jopa liikuttavassa halussa palvella lukijoitaan, on hän nyt kirjoittanut edellä olevan jutun teille kahvilassa, käyttäen rempoilevaa läppäriä ja luultavasti tunkeutujia tihkuvaa WLAN-yhteyttä, joten sen hedelmiä saamme seuraavaksi.

Kyseessä on Maisa Torpan taannoinen kirjoitelma, aiheenaan naisen rinnat. Ja vieläpä isot sellaiset.

Joten, kohu oli myös sen mukainen.

Tämän  johdosta melkein nainen kärrättiin poltettavaksi kuin noita takavuosina.

Vaan olisiko ensimmäisenä jokaisen aika myöntää totuus?

Niin miehet kuin naisetkin haluavat suuria rintoja. Hieman ehkä eri tavoin, mutta haluavatpahan silti.

Sillä, kuten tiedämme eivät suuret rinnat ole pelkästään rasvakudosta, vaan ne koostuvat myöskin haaveista ja unelmista, ynnä seksuaalisista täyttymyksistä. Tai kuten eräs edesmennyt tuttavani asian iilmaisi minulle, ja silloiselle tyttöystävälleni (C-kuppi), että rinnat ovat vain 10% imettämistä varten, ja loput 90% ovat seksille.

Mielensä pahoittaneihin lukeutuu kuitenkin myös "miehiä", syy miksi se on sitaateissa, on siinä että allekirjoittanut ei välttämättä lähtisi kutsumaan valkoritareita miehiksi - vain he voivat yrittää luikerralla seksuaalisuutensa kieltämällä, ja naisia törkeän puolueellisesti puoltavina, kaverialueelta seksialueelle. Naisten närkästyminen puolestaan menee itsestään selvyyksien puolelle, sillä naisia tunnetusti motivoi kateus (joko sen aiheuttaminen tai sen poteminen). Katkeruus taas tuntuu kasvavan iän myötä, vähän kuin luontaisena MA:n putoamisen kertymänä, On nimittäin aavistuksen vaikeaa elää "sinkkuelämää", ja "juosta juoksujaan" jos kilpavarustus ei ole samalla tasolla, kuin hieman paremmin radalle istuvien kilpasiskosten.

Tästä pääsemmekin tuplastandardehin.

Mitä jos Maisan teksti olisikin kirjoitettu miehille, jonkun hypergamisen feministin tai kullankaivajan toimesta? Tai jos sen olisikin kirjoitettu edellä mainittu miesfeministi, eli valkoritari, joka näin osoittaa tulleensa "synnintuntoon" (hieman kuten taannoin miesfeministeinä kaapista ulos tulleet suomalaiset julkkismiehet).

Kommentit olisivat tällöin olleet mm. seuraavanlaisia:
"Siis niin raikasta ja tasa-arvoa puoltavaa!"
"Jo oli aikakin että miehet tulevat järkiinsä ja ymmärtävät mitä nainen todella haluaa!"
"Tuon kirjoittaneesta miehestä varmasti joku nainen saa hyvän miehen."

Entä mitä olisivat nämä miehiltä peräänkuulutettavat asiat?
- Lentokapteenin tai toimitusjohtajan ammatti, ennen kun edes kehtaa mennä häiritsemään naista
- Asuntona vähintäänn kartanotason asunto
- Rahaa sen verran, että nainen voi lopettaa työnteon halutessa, mutta tietysti myös jatkaa sitä periaatteella että on miehen rahat ja naisen rahat. Tämä siksi, että feminismissä on kyse siitä, että nainen saa valita, eikä mies.
- Miehen ulkonäön olisi hyvä olla ns. urheilullinen. Eli hänellä pitää olla vähintään Suomen mestaruus jossakin lajissa, mikä on miesten laji. Samoin hänellä olisi hyvä olla kokemusta miesmallin hommista, tai edes tarjouksia alalta.

 Joten, mitä jos vaihteeksi kunnioitettaisi myöskin miehen seksuaalisuutta?

Kuten moderni sananlasku sen ilmaisee, ei mies voi rakastua ensisilmäyksellä naisen persoonaan.

Lisäksi on selvää, että tässä taustallla on feminismin installoima ajatus siitä, että miestä ei saisi miellyttää missään olosuhteissa. Sellaista vastaan saa ja pitääkin taistella.Tasa-arvon nimissä me emme elä, tai meidän ei pitäisi ainakaan elää vain naisille pedatussa yhteiskunnassa. Me ikävä kyllä elämme, ja tästä syystä esim. hypergamia on jo hyvää vauhtia tuhonnut pariutumisen päämäärän eli perheyksikön. Mitään hyvää tälläisestä ei ole tullut, eikä tule.

PS. Miten moni tiesi, että Australia kieltää pienirintaiset naiset pornosta, sillä heidät voidaan sekoitta lapsiin? On kummallista, että miksi feministit eivät pidä tätä hyvänä asiana, sillä heidänhän mukaaan miehet ovat parantumattomia raiskaajapedofiileja?¨