Muistan yhä edellisten vaalien suuren huumaan ja hypetyksen kuin eilisen, kun taas nämä vaalit puolestaan tuntuvat tulevan siinä määrin nurkan takaa, että ne ovat yhtä nopeasti ohitse, kuin ovat alkaneetkin.
Eräs syy tähän on, että mukana ei ole sellaisia suuria tähtiä, tai spekuloinnin kohteita kuten vaikkapa uhkaavia kannatuksen eleitä omaava Perussuomalainen puolue ja sen silloinen nousija, Jussi Halla-aho.
Muistojen havinaa |
Allekirjoittanut pitääkin heitä edelleenkin ainoana järkevänä äänestettävänä (tämä mainittakoon suoraan, vaikka Fundamentti onkin sitoutumaton, poliittis-yhteiskunnallinen blogi), ihan jo siksikin, että siinä missä tietysti moni ns. sirpalepuolue voi pitää hyviä arvoja sisällään, ei niistä ole mitään hyötyä jos ne jäävät ulos eduskunnasta - asia mikä todennäköisesti tulee tapahtumaan.
Vaikkakaan gallupeihin ei aina voida luottaa, on silti eräs huojentava tekijä se fakta, että Kokoomus on erittäin todennäköisesti tulossa alas - siinä heille kansan puolesta korjausliikettä (ja kuriositeettina puhuminen "kolmannesta tiestä" mikä on Täydellisen Järjestelmän tavaramerkki; myös punavihreissä sävyissä on tuo termi mainittu). Vaikka taas kerran, on ihmetteltävä tämän kansan omituista mentaliteettia, sillä meidän on aina pakko mennä siihen samaan höplään, että luulemme rikkaan, kapitalistisen vähemmistön etuja ajavan puolueen pitävän enemmistön puolia. Mutta sitten kun saammekin kyydityksiä, taas kerran yhden kauden edestä, me seuraavalla kerralla äänestämme jo fiksummin, ikään kuin olisimme "no kyllä minä sen tiesin"-jälkiviisauden ajamassa, tyynessä resignaatiossa (tämä menee kokolailla samassa linjassa kapitalismille ominaisen kriisiytymisen, nousu- ja laskukauden vaihtelujen kanssa; kun nousee, me pyrimme porvarin kyytiin ja kun laskee, ottaa hetken että tajuamme sen - sen usein on osuttava omalle kohdalle ensin),
Kokoomuksesta juolahtikin mieleen, että ennen kun alkoi vaaliviikko, ja kaupungin kaduista tuli entistä sietämättömiä käveltäviä, sillä jos aiemmin sielllä oli romanian romanit kupit kädessä, tai feissarit kansiot käsissään pysäyttelemässä tavallista, välinpitämätöntä tallaajaa, on siellä nyt mökkeilemässä se kaikkein epämääräisin joukko: eduskuntaehdokkaita ja heidän promotoijiaan.
Tällöin eräänä ei niin kauniina viikonloppuna, pääsi allekirjoittanut todistamaan suurpääoman ja pienpääoman, suuren ja pienen puolueen, kampanjointien eroja.
Ensimmäisenä hän näki kaupungin keskustassa joukon piraatteja halailemassa ihmisiä, tanssimassa ja liputtamassa - ei voinut olla varma kuuluiko tämä retkue kävelykadulla majailleen tentturemmin hang around-jäsenistöön; loppuillasta ehkä täysimääräinen jäsenyys oli jo saavutettu, ja uusissa vaaleissa olisikin sitten myös mukana ns. kansanmiehiä.
Ja kuin dantelaisessa runoudessa, allekirjoittanut jatkoi matkaansa kunnes oli paikallisessa jättiostoskeskuksessa, johon hän osui kesken kokoomuslaisten tilaisuuden, jota varten tämän kompleksin koko keskusareena oli mitä ilmeisemmin vuokrattu (kenen rahoilla?). Siellä liehuivat liput, oli namia jaossa, realistisen kokoisia pahviversioita ehdokkaista, palavia mustia kynttilöitä pentagrammin muodossa kun ehdokkkaita ja päämiehiä manattiin tuon piirin keskelle, jotta he voisivat suorittaa veriuhrin jossa uhrataan vaihtoehtoisesti duunari, eläkeläinen tai laitapuolen kulkija - tämä siksi, jotta heidän todellinen päämiehensä nousisi syvyydestä tuomaan heille onnea vaaleihin, ja lyömään omiensa otsaan tahi oikeaan käteen sinetin merkiksi paktista (allekirjoittanut saattoi hieman liioitella tätä jälkimmäistää tapahtumaa, joskaan hän ei kerro tekikö hän sen positiivisempaan suuntaan, vai ei).
Tällöin tuli selväksi, että jos kapitalistisessa yhteiskunnassa raha on valtaa (massakontrollointi edellyttää polttoaineekseen rahalla ostettavia informaatiokanavia, sekä tietysti legiimiä päätäntävaltaa) kansalla pitää olla ilmeisen ahtaat paikat silloin kun se päättää ruveta ottamaan asioista vapaaehtoisesti selvää, eikä vain ajaudu muiden ohjattujen lampaiden mukana.
Nimittäin jos jotain on sanottava näistä lupaavista, jokseenkin silti lähes huomaamattomista vaaleista, on se vanha totuus, että niin kauan kun kansan syvät rivit jättävät äänestämättä, tai äänestävät aina kuten eliitti, internationalistit, kapitalistit yms. vallitsijansa heidän toivovat äänestävän, on lopputulos pitkälti sama kuin ennenkin - sillä kuten sananparsi sen sanoo: "porvari äänestää aina"- onhan se meinaan nyt vähän kumma, että miten helvetissä muuten varakkaiden ja valtaa pitävien vähemmistöjen joukot voivat kävellä agendoineen, demokraattisessa järjestelmässä, kansan selvän enemmistön ylitse, kerta toisensa jälkeen, kuin murtovarkaat talon omistajan silmien editse, sylit täynnä hänen tavaraansa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti