Ja tästä kognitiivisesta dissonanssista he eivät selviä kuin älyllisellä epärehellisyydellä; asia mikä saa heidät näyttämään poikkeuksellisen tyhmiltä, tai vain katalan epärehellisiltä ulkopuolisen silmään. Siksi nimitys suvakki on niin kovin suosittu heistä puhuttaessa.
Vaan mitä tekee Li Andersson?
Klikkaa isommaksi |
Komean kaapista ulostulon, jossa hän antaa tuon pimitetyn, syövyttävän tunteen nimeltä viha päästä esiin, ja hän myöntää suoraan sen minkä muut suvaitsevaiset pitävät polttamassa rinnan alla:
Viha(mielisyys) on tervettä.
Melko hyvä pokka täytyy olla, jos asianomainen tai joku hänen tukijoistaan meinaa vielä tämän jälkeen lyödä tiukan paikan tullen vihakortin pöytään (kuten tapana on ollut). Tai vakavalla naamalla kutsua itseään suvaitsevaiseksi, joka antaa kaikkien kukkien kukkia.
Tai no, mitä tahansa lienee odotettavissa kun oikein on totuttu tuplastandardeihin. Tällöin fasistinen suhtautuminen fasisteihin on kerrassaan riemastuttava oksymoroni, ellei jopa jo omaa luokkaansa edustava "punavihreäparadoksi".
Kuten Fundamentti asian ilmaisee: Kukaan ei ole suvaitsevainen. On mahdotonta olla, jos on asioita joiden puolesta seisoo, ja asioita joita ei hyväksy, eli suvaitse.
PS. Taustoja valoittaakseni, on kerrottava että tämä jupakka pitää kuitenkin suvakkiuskottavuuden kuosissa, sillä alunperin Li - tuo vihainen höpönassu - Andersson, joka itse tukee väkivaltaa ja laittomuuksia harjoittavia
PPS. Eräässä melko kuumentuneessa keskustelussa, kävin yli viikonlopun kestävän väännön tästä termistä "suvaitsevainen" ja sen käytöstä. Siinä minua pidettiin jotakuinkin kusipäisenä idioottina, sillä kehtasin väittää suvaitsevaisuuden tarkoittavan suvaitsevaisuutta. Olin mielivaltainen tyranni, "joka omi sanojen tarkoituksia". Ehkä jossakin vaiheessa julkaisen tuon keskustelun parhaat palat lukijakunnan ihmeteltäviksi; tuon keskustelun jota en uskonut vakavassa mielessä käyväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti