On olemassa mystikkojen valaistunutta myötätuntoa, sekä sitten normaalia myötätuntoa joka vastaa siis “isoäidin lämpöä” tai sääliä.
Mystikkojen, valaistunut myötätunto on oman hyvänolon tuomista ulospäin. Jeesus sanoi että Taivasten Valtakunta on sisäsesti ihmisessä, kun hän keskusteli uskonnollisen luokan johtajien kanssa – samoin hän kertoi että niin nopeasti kun Taivasten Valtakunta tulee ihmisten tavoitettavaksi, niin nopeasti myös sitä vastaan hyökätään, ja lopuksi hyökkääjät ahmivat sen omakseen. Todellakin, valtavirtauskovaisten kanssa puhuttaessa Taivasten Valtakunnalla tarkoitetaan taivasta, Jehovan todistelijoiden kohdalla sillä tarkoitetana heidän omaa uskonlahkoaan (katolilaisuuden vaikutusta). Tämä kuitenkin on ihan eri taivas kuin paratiisina käsitelty taivas, tämä on se että tuntee taivaan sisällään (Jumalan valta ihmisessä) jolloin siihen päässyt tuo taivaan maan päälle sisäpuoleltaan. Tämä myös liittyy valaistuneeseen myötätuntoon, se on jotain mikä tulee identiteetista ja olennosta saakka, sille ominaisena – kun taas normaali myötätunto on ehdollista.
Näin ollen itse asiassa kristinusko alkaa ja päättyy yksilöön, eikä varsinaista maallista kristillistä valtiota voisikaan edes olla, vaan kyseessä on kaksi eri regimenttiä. Luther ymmärsi tämän erinomaisesti. Samoin Hegel, joka ymmärsi kuinka kuinka Logos manifestoituu yhä järjestelmällisemmin ihmiskunnan muodostamassa valtiossa. Jumalankuvana toimiva ihminen luo siis todellisuutta, vaalii ja vallitsee luomakuntaa mutta mitä vähemmän hänessä tämä kuvan ominaisuus on aktivoitunut (mitä vähemmän hän on hengessä) sen elämellisemmäksi hänen vaalimansa tai pelkästään vallitsemansa yhteiskuntakin muuttuu (kaikki missä näytäytyy pikkusieluisten toiminta viidakon lakien ja muun kunniattomuuden mukaan, on todellakin korruptoitunutta). Kerron edellä päin miksi näin myöskin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan, ja miksi tämä ketju on katkeamaton. Todellakin, yltiöoptimistiset valistukselliset tahot eivät näe yksilöä utopioissaan, mutteivat myöskään historiaa joka toistuu koska sen annetaan toistaa itseään.
"Hallitukset eivät ole koskaan oppineet mitään historiasta, tai edes toimineet niistä johdettujen periaatteiden mukaisesti." - Hegel
Nyt, normaalin myötätunnon pitäisi olla siis myötätuntoa joka on riippuvainen sen herättäjästä. Sen herättäjänä taas on – viimeisimpien tutkimusten mukaan – elämän ainutlaatuisuus ja hauraus ja sen havaitseminen lähimmäisessä.
Tämä on kiintoisaa. Juuri Home Studion lähetyksessä (19.) jälleen kerroin kuinka jälleensyntymisen käsite tulisi ymmärtää oikein, eikä ehdointahdoin väärin. Eli on olemassa vain yksi elämä, ja siinä yhteydessä jälleensyntyminen merkitsee siis sitä että karma johdattaa meidät uusiin elämiin – mutta kuinka tämä taas menee käytännössä on siinä, että karma on ohjelmointi ja elämät ovat elämänvaiheita joita se ohjelmointi luo. Karmaohjemoinnissa on kyse syystä ja seurauksesta. Kokemuksilla joita meillä on tänään, on jokin syy. Niiden alkusyy on teoriassa ihmisessä itsessään. Luomalla tietty “karma” tai teko, hän synnyttää kokemuksen. Kyse ei ole menneistä elämistä, kyse on menneistä elämänjaksoista. Tämä näkemys on siksikin hyödyllinen, että viimeisimpien tutkimusten nojalla voidaan sanoa että ihminen ei voisi tuntea empatiaa jos hän ei kokisi että elämä on ainutlaatuinen ja hauras ja hän siihen kuuluva – tietysti, eri asia on valaistuneen mystikon kohdalla, mutta se jos jokin lähtee ennen kaikkea yksilöstä, ei evoluutiosta. Evoluutio on eräs ongelma, se on primus motor monissa utopioissa, ja nyt viimein tutkimukset ovat osoittaneet että miksi. Miksi sekulaarit, nihilistiset (jotka siis nykyisin markkinoidaan sen "valkoisen" kääntöpuolen, eli moniarvoisuuden nimisissä) ja humanismipohjaiset filosofiat ovat aina epäonnistuneet luomaan utopiaansa, on siksi että ajatus kehittymisestä on paikkansapitämätön niin laajassa mittakaavassa missä evoluutioteoria sen esittää. Kun yksi sukupolvi syntyy, voi sillä olla perinnölliset valmiuudet joko hyvään tai pahaan, mutta silti työ on aina aloitettava yksilökohtaisesti ja se alkaa sekä päättyy yksilöön. Ihminen perustaltaan on ollut aina sama, vaikka teknologia kehittyy ympärillä ei se tarkoita että aiempaa modernimpaan ympäristöön syntyneet ihmiset olisivat mitenkään perustavanlaatuisesti erilaisia. Ihmiskunta ei sukupolvienkaan myötä suoranaisesti kehity, vaan vanhat sielut syntyvät kuin ketkä tahansa lahjakaat yksilöt kuhunkin sukupolveen, samoin syntyvät aina uudet untuvikot joiden on opittava itse elämä, vaikka he kuinka syntyisivät "nykyaikaan" - myös ne taaksejääneet ja "alkeelliset" sukupolvet ovat joskus olleet nykyaikaisia. Paradoksina tietenkin se, että nykyaikaiseksi ei tarvitse pyrkiä, sitä et välty olemasta muutenkaan. Kyse ei ole siitä että valitsetko nyt-hetkessä elämistä ja toimimista, sillä siinä joka tapauksessa olet, kyse on siitä vastusteletko sitä.
Täydellinen Järjestelmä on sanottukin olevan “Utopia, ilman utopiaa”. On ilo huomata (ja samalla suru kun näkee miten paljon kaikkea väärää tarjoillaan pelastuksena!) Sen motto “Aloita ensin itsestäsi, sitten naapuristasi, ja sitten maastasi” osoittaa mahdollisuuden henkilökohtaiselle kasvulle, samalla pitäen yllä valtion jota moni “utopia” pyrkii tuhoamaan, oli se sitten oikeiston tai vasemmiston. Eikä siinä vielä kaikki, kyse on myöskin hengellisyydestä joka on joka tapauksessa läsnä – kuten on osoitettu Abraham Maslown toimesta, on se ihmisen korkeampiin lukeutuva mutta perustavanlaatuinen tarve. Se ei poistu. Jopa Richard “Know It All” Dawson joutuu myöntämään tämän – ja ihan näin ohimennen sanottuna hän sanoo sitä turhaksi jäänteeksi, mutta ei voi selittää miksi ylipäänsä sellainen ei ole karsiutunut pois (tai miksi se on tullut ylipäänsä edes olemaan!) Tarvitaankin ankaraa massakontrollia ja aivopesua että ihminen saataisi unohtamaan tämä korkeampi tarve, ja silloinkin se tapahtuu niin että hänet ohjataan sublimoimaan johonkin sen suuntaiseen (kuten järjestäytyneeseen ateismiin; ateismi kuten uskonto on kannanotto Jumalan olemassaoloon, eikä täten mitenkään "yläpuolella" uskontoja). Siispä mihin tämä on johtanut on se että hengellinen sivistys on sitä että sitä voisi verrata pikaruokaloihin – tiedän monen rakastuneen erinomaiseen kirjaan nimeltä Havahtuminen jonka on kirjoittanut mystikko ja kristitty Anthony de Mello, mutta he unohtavat että se on koottu puheista jotka de Mello piti hengellisessä konferenssissa hengelliselle (mahdollisesti vielä kristitylle) yleisölle. Mitä tämä merkitsee? Se on sama kuin että eräs McHampurilaisravintola lanseeraisi McRanskan, patongin jonka väliin tulee pihvi, ostereita ja valkohomejuustoa – voisiko tämän syöjä sanoa olevansa oikein millään tasolla kokenut sen mitä on ranskalainen ruokakulttuuri? Samoin de Mellon moni “bändäri” tuntuu menevän jopa niin pitkälle että on valmis kumoamaan de Mellolla sen perustan jota ilman koko kirjaa ei olisikaan! Tämä on ns. New Age-ansa. Tälläinen hengellisyys toimii täsmälleen samalla tavalla kun Egoon, tai oikeastaan Egon äitiin perustuva uskonnollisuus; se on klubitoimintaa, kansanperinnettä, tai jonkun värin tunnustamista kuten vaikkapa poliittisen puolueen. Eihän uskonnon alunperäinenkään tarkoitus ole olla kuin puhdistautumisen tie, eräänlaisena laivana toimiminen. Näin ollen moni uskonnollinen ja tervehenkinen säätiö voi kyllä, esim. Luther-säätiö ja ortodoksinen kirkko Suomessa pitää huolta että laiva ei uppoa, siinä missä jotkut tahot jopa menevät niin pitkälle että pitävät itse laivaa ja siinä seilaamista myös päämääränä ilman käsitystä kehityksestä mitä tulee itse matkustajaan. Vastakohtana liberaalit tahot taas ovat kuin kamikaze-lentäjiä, jotka on lähetetty poraamaan lautta täyteen reikiä, juuri tällä hetkellä sukupuolineutraalin vihkimisen aikana alkaa vaikuttamaan siltä että vallitseva kirkkolaiva on tuhottu sisältäpäin). Sitten kaikki muu hengellinen tarjonta, joka on eklektistä pikaruuan nauttimista, jolloin lähinnä vertaillaan sitä mistä saa parhaimmat hampurilaiset ja lopulta todetaan että eihän makuasioista voi kiistellä. Minä sanon että tälläinen on hirveää paskaa.
Entä sitten myötätunto historiassa? Tutkimus puhuu siitä miten ensimmäisenä juutalaiset ymmärsivät kansallisen yhteyden merkityksen, sitten kristityt hengellisen yhteyden (Intiassa tämä kehitys taas oli alunalken “rasistinen” sillä he näkivät tämän värien mukaan eli kastien, Buddha taas sanoutui tästä irti ja sanoi että on kolme pakopaikkaa eli hän Buddhaluonto, Dharma -eli oppi (tai universaali laki, jolla voidaan viitata Logokseen) sekä Sangha eli yhteisö (jota tosin ei enää ole, sillä se kesti 500 vuotta - näin ollen buddhalaisuuttakaan ei varsinaisesti ole, samoin kun ei yksikään kristitty seurakunta enää ole alkuseurakunta). Aluksi Buddha kielsi tämän naisilta, ironista on että naiset pitävät modernina aikana itseään jonkinlaisina henkisinä messiaina, mutta Buddha sanoi että he tekevät saman uskonnolle kuin tuholaiset pellolle – hän lopulta tosin periaatteensa mukaisesti suostui ottamaan naiset mukaan sillä hän joutui vastaamaan kysymykseen myöntävästi jossa kysyttiin: “Voiko nainen valaistua?” - Buddha tosin oli pikemminkin hengellinen psykologi joka sanoi että ei ole jumala eikä profeetta, tai taikuri vaan joku joka “on hiffanut asian” (ei tietenkään näillä sanoilla), ja ainoa mitä hän tulee tuomaan on luopuminen kärsimyksestä – tämä kuitenkin samaan aikaan aktivoi hengellisen tietoisuuden tason ihmisessä). Mitä Täydellinen Järjestelmä tekee on jotain mikä ei eroa tästä, ja mitä taas muut vaihtoehdot tekevät on sitä että he luovat enemmän tai vähemmän rajatonta utopiaa. Siinä missä Täydellinen Järjestelmä ymmärtää yksilön vastuun, ja sen miten emme saa kaikkea heti. Vielä kun puhutaan tästä pikaruokahengellisyydestä, niin eräs mitä se tekee on se, että se nauttii monista ns. Uskonnon sisäisistä eli esoterisista hedelmistä, eli se menee sisäpuolelle ja ytimeen ilman että on koskaan koskettanut ulkopuolta, ja mihin tämä paradoksaalisesti johtaa on siihen ettei se koskaan tule käsittämään tuota kyseistä ydintä. (Ja tämä täsmälleen sama asia pätee maailman pelastamiseen - vastuun siirto konkreettisesta abstraktiin ei ole järin käytännöllinen). Moni voi olla hyvinkin tiedostava mikä hänen keholleen on terveellistä ja varoa pikaruokaa, mutta entä kuinka on hengen laita?
Täydellinen Järjestelmä lainaa Einsteinia omaan vaatimattomaan tapaansa, ja toteaa:
“Et voi ratkaista ongelmaa sillä mielellä (mielentilalla) joka sen loi”.
Ja juuri nyt on aika, jolloin sellaista tehdään ja paljon esim. Zeitgeist joka on yksinkertaisesti kommunismi 2.0 – halpamainen hakuammunta internetin ääressä kasvaneille, kaiken vaihtoehtoisen tuoman eksotiikan perässäjuoksijoille, joilla silti voi olla vilpitön ja hyvä tahto mutta joka vaihtaa yhden petoksen toiseen. Jos ensin Marx vääristi (vaikkakaa hänen teoriansa eivät kuraa monelta osalta olekaan, päinvastoin)
dialektian Hegeliltä, vääristi joka ikinen kommunismi puolestaan marxilaisuuden. Zeitgeist on vielä tästä pervertoitu versio. Edes kommunistit eivät pyrkineet siirtymään suoraan anarkiaan, kokolailla päinvastoin, heidän aseensa valtarakenteita vastaan oli ironisesti totalitarismi. Jos Marx ei olisi muuttanut Hegelin panenteistisesta dialektiasta materialistista, ja jos Marxia ei oltaisi sovellettu milloin mitenkin, olisi ehkä kommunismina käsitettävä valtionmuoto ollut suhteellisen läheinen (ei kuitenkaan sama) kuin Täydellinen Järjestelmä. Se olisi ollut kapitalismille kriittinen, panenteistinen kuningaskunta.
Lopuksi pistän tämän kiintoisan dokumentin joka tuntuisi osoittavan todeksi monia päämääriä mitä Täydellinen Järjestelmäkin ajaa. Onkin mielenkiintoinen pointti, että se sanoo että niin kauan kun ihminen tukahduttaa ensisijaisia, positiivisia ja terveitä tunteita kuten empatiaa, niin se herättää kaikkea narsismista aina materialismiin – ja jälkimmäinen on yksi suuri ongelma tässä kaikessa. On huomattavaa miten palavalla intohimolla ihmiskunta koikkelehtii keskitieltä joko jälleensyntymäfantasiaan tai materialistiseen rottaralliin mitkä molemmat pyrkivät tekemään selväksi sen ettei elämä ole ainutlaatuinen kokemus, vaan joku johon joko synnytään kyllästymiseen asti uudestaan tai joka on niin merkityksetöntä että arvoja voi olla monta tai ei yhtäänkään.
Tekstit
