Ei ole vaikea sanoa, että mikä on Suomen oma paarialuokka, joka on narsisteista koostuvan, valtatripeistä kicksit saavan ammattikunnan potkittavana - missä raato, siellä haaskat. Tämä työväenluokan reservi kuitenkin on kapitalistisessa järjestelmässä välttämätön, ja sen alkuperäinen merkitys olikin, että sitä voidaan riistää voitonmaksimoimisen kautta, kilpailuttamalla tuota luokkaa sisäisesti (
hajota ja hallitse).
Työväenluokka (reserveineen) kuitenkin aikoinaan nousi, ja rupesi taistelemaan oikeuksistaan (sillä ymmärrettiin että työväenluokka on dynaaminen luokka, jossa on reservi ja aktiivinen kanta, ja näiden paikat voi vaihtua varoittamattakin), mutta nyt kapitalistin vastaisku on ruvennut pääsemään mittoihinsa. Mikä pahinta, sitä myös valtio tukee.
Mitä tulee massakontrolliin, niin mitä on pitänyt tapahtua ja mitä oikein pyörii porukan mielessä, kun valtaosa kansasta kuuluu tähän kansalliseen, dynaamiseen luokkaan (Täydellinen Järjestelmä: "Kansallinen luokka") mutta silti suurin puolue on kapitalistien lobbariseura? Sellainen, jonka jäsenet poru kurkussa hehkuttavat työväen ja työn arvoa, etenkin jos tämä kyseinen työ tehdään siten, että työläinen pysyy kyykyssä ja ei ota siitä palkkaa paljoa, mielellään ei yhtään?
Ja esimerkkejähän tästä kapitalismin vastaiskusta piisaa.
Esim. Ihmisarvon riistävä orjatyö on nykyaikana saanut viattoman nimen "harjoittelu". Mutta mitä harjoittelemista se on, kun esim. jossain mekaanisessa duunissa, etenkin jos se harjoittelu kestää vuoden - eikö todellakaan lyhyemmässä ajassa sellaista voi oppia?. Tosin, sillä nimikkeellä tuo kahvinkeitto olisi tietysti ollut sallittua, ja kieltäytyessä seuraukset samat.
Samoin "pätkätyöt" on käytännössä vain kiertoilmaus täydelliselle työvoimalakien kiertämiselle, siinä työnantaja panee sinua halvalla, mutta sinulla ei ole mitään takuita että se edes soittaa sinulle tuon vastahakoisen aktin jälkeen. Mutta tämä viimeisin solvaus on kyllä suoranainen "yliveto". Ahtaalle ja ulkopuolisesta avusta riippuvaisen yksilön täysin armoton ajaminen entistä ahtaammalle, vieläpä valtion viranomaisten toimesta, on rikos ihmisarvoa ja kansalaista itseään kohtaan.
Täydellisen Järjestelmän visiossa tämän lääkkeenä olisi se, että tälläisessä vastuuasemassa olevat viranomaiset tulisi myös sanktioiden osalta "kannustaa" tuntemaan vastuunsa. Tämä merkitsee sitä, että jos voit pilata vero- työvoima- tai vaikkapa lainvalvontaviranomaisena toisen elämän potentiaalisesti, ja teet sen käytännössä, tulee sinua rankaista tuntuvasti ja rikokseen sopien - eikä vain päästää kuin koira veräjästä, tai olankohautuksella "no, sattuuhan näitä". Miten monen hirteen itsensä asettaneen elämä on pilattu silkkaa huolimattomuutta, miten monelta on varastettu viimeinen toivo ja arvokkuus vain siksi että luonnehäiriöiset idiootit ovat löytäneet oivan tilaisuuden tuntea itsensä vahvoiksi ja voimakkaiksi?
Toinen parannus tilaneeseen myöskin olisi kansalaispalkka, jo siksi miten yhteiskuntajärjestelmä on "kehittynyt" (evoluutio on väärä sana, devoluutio on parempi valinta) - tosin, allekirjoittanut pitäisi parhaimpana lähtökohtaisesti vastikeetonta, mutta tilanteen kohentuessa negatiiviseen tuloveroon liittyvää kansalaispalkkaa. Tällöin näitä "vahinkoja" ei sattuisi, sillä niitä ei voisi sattua.
Nyt, katsoaksemme vielä suurempaa kuvaa, voidaan sanoa tämän olevan osoitus hyvinvointivaltion alasajon hiljaisesta, mutta murskaavasta kampanjasta.
Esim. mitä mitä tekee vasemmisto,
se aito ja alkuperäinen työväenpuolue?
Sen keulahahmo heiluttelee, jumalauta, sodomiittilippuja ulkomailla!
Siinä oikea kohde, kun puhutaan "ensimmäisen rakkauden unohtamisesta", jonka piti olla se (OMAN) kansan suurin ja merkittävin luokka!
Luulisi nyt, jumalauta, että homoillakin olisi kivempaa yhteiskunnassa, jossa heitä ei väkisin syrjäytetä ja pidetä tälläisillä ala-arvoisilla toimenpiteillä syrjäytettynä (se on hyvä vinkua miten työtön syrjäytyy, etenkin kun itse hänet vie syvemmälle kun hän erehtyy aktivoitumaan ilman apua -ja palkkaa!). Vähemmistöjen oikeuksien puolesta riehuminen, tälläisessä tilanteessa, onkin vain savua ja peilejä.
Paavo Arhinmäki ei ole
näemmä vieläkään päässyt kasvamaan ulos jalkapallohuligaaniroolistaan,
johon kuuluu väsynyt, ja teatraalinen huomiohuoraaminen. Itse asiassa, jos joskus oli aatteen paloa, on se nyt sammunut melko hyvin.
Sen on korvannut facepalmeista koostuvien aplodien aikaansaaminen yleisössä:
("Kardinaalimokaukseksi" se osoittautuu vasta sitten, kun näitä rahoja ei saada takaisin. Vaikka eiköhän kyse ole tässä enemmänkin nyt siitä, että jokainen tiesi alusta alkaen tämän avustuspaketin toimivuuden - myös takaisinmaksun suhteen - ja nyt sitten osaltaan Pave haluaa pyyhkiä tämän häpeän pois tälläisillä hupsuilla jutuillansa).
Vaan takaisin aiheeseen.
On heti alkuun sanottava, että
hallitus lisääntyvän holhouksen (lue kansan kiusaamisen) lisäksi, on mokannut myös monia muita asioita.
Jos homma hoidettaisi kansallis- ja kansalaiskeskeisesti oikeaoppisesti, eikä internationalistisen elitistisessä hengessä jossa kansalaiset muistuttavat yhä enemmän alamaisia kuin kansalaisia, kiinnitettäisi muiden maiden eliitin sijasta enemmän huomiota omaan kansaan, ja heidän hyvinvointinsa ylläpitämiseen.
Jokainen voi kuitenkin lukea, että miten herroiksi nämä "loiset" elelevät "meidän rahoilla*":
Mikä meidän maassa tällä hetkellä on ongelmana, on se, että valtio pitää kiinni käsistä kansalaista ja kapitalisti lyö ilmat pihalle - tai sitten nämä kaksi hyväkästä vaihtavat vain roolejaan, jolloin kapitalisti pitää kiinni kansalaista, ja valtio tyhjentää sen taskut.
Mutta tälläinen nuoleskeleminen epäilemättä tuottaa tulosta, sillä kun tarpeeksi moni maa on tehnyt kreikat (Suomi on astumassa vaaralliselle alueelle) tulee yhä olennaisemmaksi kysymys, että pistetäänkö EU poikki ja pinoon, vai siirrytäänkö liittovaltioon? Sen ei luulisi olevan turhan vaikea kysymys vastata (etenkään kun sen regimentin jyllätessä, ei paljoa kansan pieniltä ja vaivaisilta mielipidettä tai ohjetta kaivata päätöksentekoon). Teoilla on motiivinsa, ja tämä maan heikentäminen ja kansainvälisen, kapitalistisen eliitin nuoleskelulla on varmasti maalinsa. Niin yksilötasolla, kuin puoluetasollakin.
Viiden pisteen vihje:
(Kapitalismissa kun on niin helppo yrittää ja ottaa riskejä jos olet kyllin rikas, ja valtiokin on puolellasi; kaadut aina ruusuista tehdylle pedille, ja lopulta kansa tavalla tai toisella maksaa viulut. Kansana me olemme kovin pieni työväenkansa, jonka prioriteetit ovat valitettavan usein isomman ja materialistisemman kansanosan ihailussa ja wanna be-kuulumisessa, jolloin unohtuu että me emme ole kapitalisteja, vaan heidän karjaansa)
Tässä onkin ne kaksi Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian osoittamaa ongelmaa, sillä kommunismi ei koskaan ollut kapitalismista poispääsy, vaan se oli sen antiteesi joka oli suunniteltu siten, että ne täydentävät toistensa puuttuvat osat. Nyt ne osat on yhdistetty, ja näiden välissä on tavallinen kansalainen.
 |
| Kuin sonni teuraalle |
