torstai 28. maaliskuuta 2024

Mikä Ilmestyskirjasta on tapahtunut ja mikä ei?

Tämä syväluotaava teksti vastaa ilmestyskirjan kysymyksiin, mutta myöskin nostaa niitä.

Meidän aikamme tapa lukea näitä ennuskirjoja on länsimaalainen post-moderni tapa, jossa siis kaikki luetaan kuten olisi solipsistisesti osoitettu lukijalle siinä ajassa jossa hän elää, eikä suinkaan heille joille se kirjoitettiin 2000 vuotta sitten. Joten tässä tekstissä haemme sitä merkitystä mitä teksti meinasi alunperin, eikä suinkaan sitä mitä sinne halutaan laittaa. Niinpä me otamme huomioon kenelle ja keiden toimesta ja milloin se on kirjoitettu; se ei ollut meille kirjoitettu, vaan meitä varten ja samalla menemme sen nyt läpi seikkaperäisesti, ottaen huomioon rinnakkaisviitteet, joita löytyy yllättävän paljon myös vanhan testamentin puolelta. Näin annamme Raamatun selittää itse itseään. 

Käyttämämme heuristiikkamme on seuraava:

  • Eksegetiikka vs. eisegetiikka. Eli se mitä teksti tarkoittaa vs. se mitä sen halutaan tarkoittavan,
  • Yleisörelevantismi. Kenelle ja milloin teksti oli osoitettu.
  • Aikamääreet. Milloin asiat tapahtuivat.

Tämän perusteella tässä tekstissä esitetty ilmestyksen rakenne on siis seuraava:

  1. Heidän nykyhetki, meidän menneisyys
  2. Lähitulevaisuus
  3. Paluu menneisyyteen
  4. Tulevaisuus näiden jälkeen tai kenties kaukana edessä oleva aika

1. Heidän nykyhetki, meidän menneisyys

Luvut 1-4.

Ilmestyskirjan alku oli siis nykyhetki Johannekselle, mutta mennyttä aikaa meille. Esim. enää meidän aikana ei ole olemassa nikolaiittojen lahkoa sen enempää kuin näitä nykyisellä Turkin alueella olevia seurakuntiakaan, joten tästä syystä me pidämme tätä osiota toteutuneena. 

Kun siis puhutaan nykyhetkestä, se oli siis vallitseva nykyhetki kirjan kirjoittajalle ja hänen yleisölleen, ei meille.

Tämä sanotaan selvästi jo itse tekstissäkin:

Ilmestyskirja:

1:1 Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle

Eli mitä seuraavaksi sanottaisi, tapahtuisi pian. Sen lisäksi annettiin tietoa siitä, mitä tapahtuisi myöhemmin: 

”Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva”.

Miksi sitten juuri nämä seitsemän seurakuntaa valittiin? Ne eivät olleet tärkeimmät eivätkä ainoat vaihtoehdot. Eli jäljelle jää syyksi se, että niillä oli aikaansa sidottu ja keskeinen roolinsa näissä tapahtumissa. Ja koska niitä ei ole enää, ne eivät voi koskea meitä tai meidän aikaamme - ne ovat täten menneiden profetioiden sulaneita lumia.

Se liittynee Rooman valtakunnan hallintoon Efesoksessa, jossa siis oli yksi näistä seitsemästä seurakunnasta. Voi olla, että jokin maakunnan kuvernööri (tai prokonsuli) joka oli valvonut alueen poliittista ja uskonnollista toimintaa siellä, olikin osoittautunut kristikunnan viholliseksi. Tähän rooliin sopii myös maakunnan keisarillisen kultin ylipappi. (Keisari Domitianus perusti Efesoksen keisarillisen kultin vuonna 89 jKr.) 

Huomioitavaa on vielä se, että näissä paimenkirjeissä kehotettiin näitä seurakuntia pysymään puhtaina, uskossa ja odottamaan pian tulevia ja luvattuja asioita. Eli ne olivat pian alkavien tapahtumien kynnyksellä.

4:1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva".

Tätä eräänlaisena johdantona olevaa kirjesarjaa siis seuraa varsinaiset lopun tapahtumat.  


2. Lähitulevaisuus

Luvut 4-11

Nämä lähitulevaisuuden lopunajat alkavat neljännestä luvusta - tosin, tämän voisi myös tulkita niin, että nämä tapahtuvat joskus kaukana tulevaisuudessa, sillä edellisessä lukukokonaisuudessa todettiin asiat jotka tapahtuvat niiden jälkeen. Tämä tosin on ainakin allekirjoittaneen mielestä se vähemmän todennäköinen, joskaan ei mahdoton vaihtoehto. 

Moni tuttu ilmestyksen symboli tulee näyttämälle luvussa 6, jossa esim. ilmaantuvat ne tutut neljä ratsastajaa.

Tässä luvussa alkavat myöskin evankeliumeissa (ja apostolien teoissa) osoitetut lopunajat merkkeineen: 

Matt. 24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 

Luuk. 21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. 

Ap.t. 2:20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

Myös muita evankeliumin symboleita, kuten viikunoita ja liikkuvia vuoria on mainittu.

Evankeliumeissa vähäinen usko liikuttaa vuoria, mutta ilmestyskirjassa ne eivät liikkuneet niiden päälle jotka sitä pyysivät - heillä ei ollut uskoa. Ja siinä missä viikunapuu oli assosioitu kevääseen evankeliumissa, on se ilmestyksessä assosioitu syksyyn.

6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,

6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,

6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.

6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin

Heti sitä seuraavassa luvussa varmistetaan, että kun alkaa paukkua; on se suuren ahdistuksen jälkeen.

7:13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"

7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä

Tähän mennessä siis ahdistuksen aika on siis jo tapahtunut ja vihan aika sitä seurannut.

Tätä seuraa Abaddonin aika. Tämä on siitä mielenkiintoinen entiteetti, että moni näkee sen pahana, vaikka se onkin Jumalan työtä tekevä. Se myös mainitaan useamman kerran vanhassa testamentissa, mutta se on häivytetty käännöksiin (samoin asia Belialinkin kohdalla, siitä on jäännös vain eräässä Paavalin kirjeessä, joskin alkuperäisistä teksteistä sen yhä löytää - mutta se ei liity tähän aiheeseen).

9:20 Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.

9:21 He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan*

Tämänkin epäilemättä on täytynyt jo tapahtua, sillä mitään epäjumalainkuvien kumartelijoita ei ole enää noilla kuin näilläkään kulmilla. 

On myös hyvin merkille pantavaa, että miten spesifisti tästä tietystä syntisten ryhmästä puhutaan luvussa 9, ja kuinka siihen vielä palataan lopuksi luvussa 22. 

Lisäksi tämän porukan osalliset, eli niiden identiteettiryhmät on myös käännetty väärin, mikä on omiaan johtamaan väärille poluille. 

Kyse on siis näistä sankareista:   

22:15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät

Menemme ne nyt kohta kohdalta läpi, kääntäen nämä nimitykset oikein. 

Ketkä piilevät käännösvirheiden takana?

"Velhot" on väärä käännös, alkuperäinen sana on pharmakos, joka tarkoitti pakanallista ihmisuhria. Eräänlaista syntipukkia joka karkotettiin kaupungista iskujen saattelemana, usein kuollettavienkin.  Pharmakon oli siis pakanoiden hylkiöuhri, joka siis oli uhrihierarkian alemmasta päästä. Ylempänä hierarkiassa oli uhri joka syötiin, ja joka täten nähtiin arvokkaana. Hylkiöuhriksi pääsi vapaaehtoisesti ja se oli siis ihminen joka näin ollen oli lyhytnäköinen ja vielä alensi melkolailla itsensä. Miksi kukaan sitten tekisi niin? No, pakanakulttuureissahan oli tavanomaista, että tällainen ihmisuhri saattoi olla vuodenkin kestittävänä ja mikä parasta, hän saattoi vieläpä selvitä hengissä tuosta karkotuksesta. 

Myös kohta "huorintekijät" on väärä. Alkuperäinen teksti puhuu ainoastaan miespuolisista prostituoiduista. Ilmeisesti temppeliprostituoiduista, mikä tarkoitti toisaalta epäjumalanpalvelua ja toisaalta melko kirjaimellista oman perseensä myymistä. 

Koirat on myös listattuna, mutta niillä tuskin oli mitään tekemistä eläinten kanssa, kuten esim. muslimit yhä luulevat. Aikansa juutalaiset kutsui goyimeja, eli pakanoita koiriksi. Pakanoiden keskuudessa taas siveetöntä naista kutsuttiin koiraksi, joten se oli hyvin tunnettu ja yleinen ilmaus, olihan se niin juutalaisten kuin myöskin kreikkalaisten käyttämä ilmaus. Myös kristityt, kuten Paavali, kutsui koiriksi niitä juutalaisia, jotka jumittivat itsepintaisesti vanhassa liitossa. Allekirjoittanut arvelee tämän syyksi sen, että se oli viittaus Vanhan testamentin sananlaskujen kohtaan, jossa koira palaa latkimaan omaa oksennustaan, eli nämä laissa roikkuvat juutalaiset, jotka silti eivät sitä pystyneet pitämään, nähtiin tähän rinnastettavina; he eivät saaneet sillä aikaan itselleen mitään muuta kuin pahaa, eikä siltikään pelastus kelvannut. 

Myöskin tässä jakeessa tuota samaa porukkaa moititaan:

"He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan"

Jerusalem murhasi hänelle lähetetyt profeetat, eikä vain heitä, vaan Jeesuksen ja hänen seuraajiaan. 

Kohta "varkauksistaan" kuuluisi olla "varastetut (esineet yms)". Ainakin Jerusalemin toisen temppelin tuhoamisen yhteydessä sieltä varastettiin kaikki mikä lähti irti. 

Haureudeksi käännetty sana tarkoittaa prostituutiota. Samaa sanaa käytettiin pitkin ilmestystä Jerusalemin - jota kutsutaan koodinimellä Babylon - toimista. Se tarkoitti itsensä myymistä, siinä missä uskottomuus epäjumalanpalvelemista. 

18:9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;

18:10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"

18:11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,

18:12 kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä,

18:13 ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja.

18:14 Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.

18:15 Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,

18:16 ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!" 

18:17 Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla

18:18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"

18:19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"

18:20 Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne

"Velhous" pitäisi olla "noituus". Se kun viittaa nimenomaan naisen tekemään noituuteen. Tämän kohdan rinnaikkaisviite on seuraava ja löytyy kohdasta 2 Kun. 9:22:

Kun Jooram näki Jeehun, kysyi hän: "Onko kaikki hyvin, Jeehu?" Tämä vastasi: "Kuinka kaikki voisi olla hyvin, kun sinun äitisi Iisebelin haureus ja hänen monet velhoutensa yhä vielä jatkuvat?

Iisebel oli Baalille omistautunut noita, joka aiheutti yhtä sun toista harmia Israelille, joten on ilmeistä, että tässä juuri häneen ja hänen toimiinsa on tehty rinnastus Jerusalemista oli tullut ruumiillistunut Iisebel.

Mitä tulee noituuteen ja myrkyttämiseen, on syytä tietää, että myrkyttäjänoidat järjestivät tuolloin abortteja, sekoittamalla myrkkyjä joilla saatiin aikaiseksi keskenmeno. Tähän assosioituva entiteetti oli jumalatar Hekate, jonka nimikin oli pharmakis. Se oli kultilleen suuri arkkityyppinen noitien noita, joka valmisti lääkkeitä ja myrkkyjä - niiden erotus on vanhan sanonnan mukaan annostuksessa. 

(Äidinkielenään kreikkaa puhunut myöskin vahvisti, että tuon sanan ensimmäinen merkitys viittaa tässä nimenomaan noituuteen - ei ensisijaisesti lääkkeisiin, eli voit ostaa huoletta aspririinia apteekista.)

Tämän valossa näyttää siltä, että tällä kaikella viitattiin johonkin tiettyyn ryhmään, josta voisi sanoa, että heitä yhdisty itsensä myyminen, joka siis nähtiin erityisen huonona asiana - petturuus oli myöskin näitä jokaista yhdistävä pahe. Myöskin Juudas tuli tunnetuksi siitä, että hän myi samalla itsensä, kun myi Herran fariseuksien tapatettavaksi. (Myös luvun 9 kohta näyttäisi alkuun tarkoittavan pakanoita, mutta onko se sittenkin luopiojuutalaisia koskeva, kuten koko kirjan teema tuntuisi olevan?)

Tämä jatkumo päättyy lukuun 10 ja makeankarvaisen kirjan syömiseen, tämän luvun loppu on uuden profetian aika.

10:11 Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".

Muita havaintoja:

  • Toinen temppeli kehotetaan mittaamaan, eli se oli tällöin vielä pystyssä (futuristessa käsityksessä tämä olisi kolmas temppeli, mutta sen pystyttäminen perustuu spekulaatioon)
  • Siinä on ne kaksi todistajaa
  • Siinä kerrotaan mikä on Babylonin mysteerio, se Suuri Portto josta loppukirjan ajan puhutaan - kyseessä on siis Jerusalem, eikä suinkaan Rooma, jonka jotkut väittävät olevan kaupunki, jossa Kristus naulittiin ristille. 

Jeesusta EI siis ristiinnaulittu Roomassa, kuten yleinen eisegeettinen ja "kirkollistettu" tulkintaperinne väittää, joten nämä kaksi todistajaa vaikuttivat täten Jerusalemissa.

11:8 Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin

Osa 3. Väliyhteenveto

Luku 12.

Luvussa 12 on tiivistettynä tapahtumat kuten Jeesuksen synty ja hänen vanhempiensa onnistunut pako Saatanan riivaamalta Herodekselta. 

Ilm. 12:5 Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö 

Mikä on viittaus psalmiin:

2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,

2:27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain

2:28 ja minä annan hänelle kointähden.

(Kointähti on kyllä mielenkiintoinen termi, sillä Kristus itse on sellainen ja hän antaa sellaisen, se nousee sydämistämme ja siten on myös jotkut enkelit nimetyt.)

Luku jatkuu sillä kun Saatana yritti saalistaa tämän vastasyntyneen pelastajan, kuitenkin epäonnistuen siinä. Naisen muut jälkeläiset olivat viittaus Jeesuksen veljiin, Jaakobiin ja Juudaaseen, jotka olivat aktiivisia toimijoita alkuseurakunnassa.

12:17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.

12:18 Ja se asettui seisomaan meren hiekalle.

Saatanan työtä osaltaan teki Herodes ja myöhemmin selviää kuinka Saatana on petojenkin takana. 

Tässä luvussa myöskin kerrotaan se kuinka ja koska Saatana lankesi. 

Se ei siis langennut valtavirtatulkintojen väittämällä tavalla ennen luomakunnan perustamista tai välittömästi sen jälkeen. Eli Saatana ei ole Lusifer, jonka nimeä ei lmuuten edes öydy alkuperäisistä Raamatun teksteistä, vaan kyseessä on käännösvirheestä/vapaasta käännöksestä lähtenyt harhaoppi, jossa siis mystinen hahmo Hillel oli käännetty Lusiferiksi, joka sitten myöhemmin tulkittiin Saatanaksi.

12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi

12:7 Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,

12:8 mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.

12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.

12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos

Tämä lankeamus on rinnakkainen evankeliumin kerronnalle:

Luuk. 10:18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman

Saatana ei siis langennut kahdesti taivaasta, vaan se siellä syttyi sota kun taivaallinen puolusta sai voiton - Saatanan ollessa taivaallisen neuvoston syyttäjä, joka sai kahdesti lyhyemmän korren. 

Tässä samassa toteutuu myöskin evankeliumeissa ja vanhassa testamentissa annetut profetiat ja/tai sen merkit, kuten seuraava vertailu osoittaa:

12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi

Vrt.

6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, 

6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa

vrt.

Jes. 13:10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.

Nämä ovat apokalyptista kieltä ja toisintoja. Esim. Jesajassa puhuttiin Babylonin tuhosta, ja uuden - viimeisen Babylonin tuhosta taas puhuttiin UT:ssa. Niitä edelsi samanlaiset merkit ja molemmat lanattiin maan tasalle vieraiden valtojen toimesta.

Profeettojen ja evankelistojen sanoin:

Hesekiel:

32:7 Minä peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja puen mustiin sen tähdet; auringon minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa. 

Jooel:

2:10 Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

2:31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. 

3:15 Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa. 

Aamos:

5:8

Hän, joka on tehnyt Otavan ja Kalevanmiekan ja muuttaa synkeyden aamuksi ja pimentää päivän yöksi ja kutsuu kokoon meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle - Herra on hänen nimensä,

vrt.

Evankelistat:

Matteus

24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 

13:24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, 

Luukas

21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat

Joten, tältä pohjalta voimme nähdä ilmestyksen alluusiot vanhoihin profetioihin ja niiden toteutumisen. Nämä samaiset olivat myöskin vaiheessa 2 läsnä. 

Osa 4. Lähitulevaisuus vaiko tulevaisuus?

Luku 13-?

Koska luku 12 siis palautti lähimenneisyyteen, kertoo seuraava luku 13 lähitulevaisuudesta, vai kertooko se ajasta joka on kauempana tulevaisuudessa? Vaiko molempia?

On "houkutteleva" ajatus, että pedon merkki tulisi Johanneksen näkökulmasta kaukana tulevaisuudessa, etenkin kun nyt on siihen viittaavia hankkeitakin maailmalla esim. sirutuksen suhteen. Mutta ehdot eivät oikein siltikään täyty. Esim. toinen pedoista on hallitusjärjestelmä tai paremminkin hallitsijoiden linja. Mistä me saamme sellaiset nykypäivänä? (Profetiaa ei saa rukata, ei poistamalla eikä lisäämällä).

Toki sinällään on mahdollista, että profetiat toteutuisivat Raamatussa kahdestikin, sillä niin on ainakin käynyt. 

Tämä luku on myöskin selitys sille mitä lohikäärme tekee meren rantahiekalla ja kuinka se sinne päätyi: Meri kuvaa kansoja, sen hiekka, eli maa maita. Luku 13 myöskin on se luku jossa esiintyy pedot sekä pedon merkki, eli sen voidaan sanoa olevan petojen luku.

Kyseinen on myös hyvä esimerkki ns. churchianityn, eli kirkollisuuden ihmislähtöisestä harhaopetuksesta, sillä valtavirtatulkinnassa tätä lukua pidetään Antikristuksen näyttämölle astumisena, vaikka koko ilmestyskirjassa ei edes mainita Antikristusta. Niitä on Raamatun mukaan useita, mutta ei yhtä tiettyä ihmistä joka olisi "The Antichrist". Väärä profeetta tässä luvussa kyllä mainitaan, mutta sekin on vain toinen kutsumanimi pedolle, mutta vaikka Raamattu yrittääkin sanoa toista, silti sen väitetään olevan Antikristus. Sellainen on eisegetiikkaa, eli haluamiensa merkitysten laittamista tekstiin.

On sinällään epäselvää, että onko tämä väärä profeetta edes sama kuin tessalonikalaiskirjeessä esiintynyt kadotuksen ihminen - jonka myöskin on väitetty olevan tämä pop-ilmestyskirjallisuuden oma "Bond-pahis", eli Antikristus.

On näet muistettava, että Raamatun uudemmat kirjat ammentavat sen vanhemmista kirjoista, ja niiden kirjoittajat odottivat lukijoidensa täten ymmärtävän nämä  tekemänsä viittaukset. Tästä pääsemme siihen, että alunperin Juudas Iskariotia kutsuttiin nimellä kadotuksen ihminen, ja tätä samaa hänestä käytettyä nimeä myös Paavali käytti myöhemmin tessalonikalaisille osoitetussa kirjeessään. Kristittyjen kiusana Tessalonikassa olivat nimenomaan juutalaiset. Eli tämä viittaisi sikäli juutalaisista tulleeseen uhkaan, ei pakanoiden (Rooman) keskuudesta tulleeseen, johon taas pedot viittaavat enemmän.

Miksi sitten Juudaksen "lempinimeä" oli käytetty?

Juudas oli zelootti, eli vallankumouksellinen juutalainen. Zelootit aloittivat rettelöimisen 60 luvun puolivälissä ja temppelistä ei ollut enää kiveä kiven päällä kun oli vuosi 70. Juudaksen eli kadotuksen ihmisen motiiviksi voisi arvata sen, että hän epäili Herraa ja halusi välittömän vallankumouksen, aivan kuten anarkistinen lahkonsakin. Juudas saattoi näin itsensä tuhoon, aivan kuten lahkonsakin teki, avaten padon josta tuli veden sijaan verta - verenvuodatus oli niin hirveää tuota seuranneessa sodassa, että hevoset kahlasivat siinä ja sen avulla tulipalojakin sammutettiin. 

Zeloottien ja muiden kapinallisten johtajat puolestaan esiintyivät messiaina ja profeetoina, aivan kuten Jeesus ennusti. Myöskin he olivat ne jotka ottivat valtaansa temppelin, aivan kuten toisaalta sodan jälkeen tehtiin roomalaistenkin taholta.

Kun tähän ynnää sen, että ilmestyksen portto ja suuri kaupunki oli Jerusalem, joka siis ratsasti pedolla, voimme tulla siihen lopputulemaan, että nämä olivat ne jotka kumpikin kuuluvat epäiltyjen listalle, sillä molemmista oli myöskin haittaa aikansa kristityille. Se valtavirran käsitys, että Jerusalem oli viaton uhri, on täysin väärä. Se itse asiassa oli melkeinpä pahempi kuin Rooma, joka sekin oli paha. 


Mutta tämän tekstin osalta tämä saa riittää. 

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Tämä muuttaa kaiken mitä tiesit pedon merkistä (666) ja sen laskemisesta!

 13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, 

13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.

13:18 Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

Kun puhutaan lopunajoista, mikään tuskin on niin tuttu aihe kuin pedon merkki ja erityisesti sen luku.

Ja tässä tekstissä saamme siitä lisätietoja, kun allekirjoittanut on sukeltanut syvälle alkuperäisen kielen maailmaan ja tehnyt löydön. 

On nimittäin löytynyt merkittävä ero käännöksen ja alkuperäisen tekstin välillä: alkuperäisessä tekstissä ei ole lukua 666!

600, 60, 6 kreikaksi

Siellä on sen sijaan 600, 60 ja 6. 

 600 on yksi lukuarvo, 60 toinen ja kolmas on (järjestys)luku.

Eli, tällöin voi olla 600 etunimi ja sukunimi 60, jolloin viimeinen 6 olisi järjestysluku (tai kuten joissakin käsikirjoituksissa, sukunimenä oli 66). 

Joten, kukahan tämä silloin mahtaisi olla?

Palataan ajassa taaksepäin, siihen aikaan kun ilmestyskirja oli kirjoitettu. 

Ja seuraavaksi otetaan pedon tuntomerkkien kuvauksiin liittyvä kohta tarkasteluun:

13:1 Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.

Pilkkaavat nimet? HUOM! Nimet, ei mitkä tahansa sanat, tämä on erittäin tärkeä muistaa kun setvimme johtolankoja!

Näillä itsensä jumalaksi tehneillä (tai senaatin sellaisiksi nostamilla) keisareilla oli kuin olikin pilkkaavia nimiä, joilla he tykkäsivät itseään tituleerata. Näitä olivat nimitykset kuten: “Tribunicia Potestate,” “Pater,” ja “Pontifex Maximus.” Käännettyinä ne merkitsee: “Pyhä voimakas,” “Isä” and “Ylipappi”. Näitä nimityksiä saattoi kantaa toinen toistaan korruptoituneempi hallitsija - ja niitähän riitti juurikin noina aikoina. Mikä näistä nimistä tekee niin pilkallisia, on se, että tällaiset nimitykset kuuluvat Jumalalle, ei ihmiselle. 

Tämä osoittaa, että vahvin ehdokas todellakin on keisari. Tarvitsee vain löytää se oikea niistä. 

Joten kuka oli keisarina Johanneksen aikana? Yleisimmän kirjanoppineiden ajoituksen perusteella se on:

Domitianus.

Eli keisari joka perimätiedon mukaan vainosi kristittyjä, ja joka perusti Efesokseen roomalaisen valtiollisen kultin. Efesoksessa oli eräs ilmestyksen seitsemästä seurakunnasta. Eli heille oli tiedossa ongelmia ja he olivat keskellä tapahtumia. 

Hänen järjestyslukunsa oli 6 ja vielä nimensäkin lukuarvo 666. (Samoin Caligulan ja keisari Neron.)

Tämän puolesta puhuu Irenaeus (130 – 202), joka oli entinen Polycarpin oppilas, joka puolestaan oli Johannes kastajan oppilas. Sillä hän kertoi Johanneksen kirjoittaneen ilmestyksensä "lähes meidän sukupolvemme aikana viimeisinä Dominitianuksen vallan vuosina".

Näin ollen Domitianus olisi ollut vastuussa kolmesta ensimmäisestä sarvesta (Galba, Otho ja Vitellius), jotka siis nypättiin irti, tuoden hänen isänsä Vespasianin, vanhemman veljen Tituksen ja lopulta hänet itsensä valtaistuimelle. 

Mutta se ei lopu vielä häneen:

17:7 Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.

17:9 Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta;

17:10 heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän.

17:11 Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.

17:12 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.

17:13 Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.

17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa."

17:15 Ja hän sanoi minulle: "Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.

17:16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.

Eli kuka tulisi tällöin olemaan se kahdeksas?

Trajan. 

Jos siis Domitianus oli paha, oli Trajan vieläkin pahempi. Siinä missä Domitianus vainosi, ei Trajan tyytynyt vain vainoamiseen tai sortamiseen, vaan hän pakotti henkensä menettämisen uhalla kristityt luopumaan uskostaan. Trajan tarkalleen ottaen delegoi tämän tehtävän Plinylle, joka puolestaan antoi kristillisyydestä syytetyille tilaisuuden kieltää uskonsa, ja ne jotka eivät siitä luopuneet tapettiin. Tämä kieltäminen tuli osoittaa kiroamalla Kristusta tai lausumalla rukous pakanajumalille tai Trajanin patsaalle. 

Tämä tuo selvästi mieleen profetiat:

13:14 Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin

Mutta entä profetioiden toinen osa? Sen mukaan pedon merkki liittyy selvästi valuuttaan. 

Pedon merkkistä käytetty sana merkki on alkuperäisessä tekstissä charagma. Se tarkoittaa kaiverusta, oli kyseessä sitten kolikossa ollut kaiverrus tai sitten vaikkapa idolin kuvassa ollut kaiverrus. Alkuperäiskielessä merkki oli kaiverettu ( χαράσσω) siis "päälle" ( ἐπί), ei "sisään". Tämä sana voi tarkoittaa käärmeen puremaakin, mikä olisi kieltämättä aika osuva kun miettii tätä yhteyttä. Se kuitenkin on useimmiten ollut käytössä esim. polttomerkistä, kolikon painetusta kuviosta ja jopa suosituskirjeestä - "hyväksynnän leima". Tässä tapauksessa merkitys "hyväksytty statustunnus" sopii myös aika hyvin. Eli charagma oli myös keisarillisen sinetin nimi, jolla siis lyötiin leima virallisiin dokumentteihin. Tällainen sinettihän on kaiverrettu kuva, joka siirtää musteen leimasimen tavoin sinetiksi dokumenttiin. Erään tällaisen dokumentin nimi oli libellus, joka suomeksi tarkoittaa pientä kirjaa. Se oli eräänlainen lupakirja jolla sai käydä kauppaa, ja sen sai jos oli yhteiskuntakelpoinen. Sen ehtona oli suitsuttaa keisarin kuvalle ja kutsua häntä "kaiser kyriokseksi", eli herra keisariksi (sanaa kyrios käyttivät kristityt Jeesuksesta). 

Entä mikä on otsan ja oikean käden symboliikka Raamatussa?

Otsan symboliikasta voisi sanoa, että esim. meikäläisten on sulla otsaa -sanonta selittää hyvin otsan symboliikka.

Tässä Raamatun kohtia liittyen teemaan:

Jeremia:

3:3 Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä

Hesekiel:

3:7 Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän.

3:8 Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. 

3:9 Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku."

Sinetti ja merkki molemmat siis painetaan otsiin:

Ilm. 7:3

ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan"

vrt. 

Hes. 9:4

ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään

Oikean käden symboliikkaa myös esiintyy pitkin Raamattua. Mutta otetaan tämä yksi esimerkki psalmeista:

144:8 joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

144:11 Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi

Oikea käsi on se joka tekee.

Eli kyseessä on voidaan sanoa olevan ajatukset ja teot. 

Summa summarum

Tältä pohjalta voisi sanoa, että koko keisarillinen järjestelmä oli petollinen, koska keisari oli ihminen joka teki itsestään jumalan, eli pedolla ilmeisesti tarkoitettiin koko keisarillista instituutiota. Nämä hallitsijat jotka siihen kuuluivat olivat sen osia, jotka kollektiivisesti myös muodostivat sen. 

Myös se on syytä vielä mainita, että vaikka edelleenkin Nero on aika kova ehdokas pedoksi - häntähän myös kutsuttiin sillä nimellä tuolloin (sosiaalinen peto). Esim. Neron kuoleman jälkeen vuonna 68 oli vallalla huhu, erityisesti itäisissä provinsseissa, ettei hän olisi ollut oikeasti kuollut ja voisi ilmaantua jonain päivänä takaisin Suetoniuksen mukaan hovin astrologit tekivät tällaisia ennustuksia joiden mukaan hän putoaisi vallasta, mutta saisi vallan idässä. Ainakin kolme eri vale-Neroa esitti noina aikoina olevansa Nero redivivus, eli ylösnoussut Nero. 

Samoin, apostolien teot antavat seuraavan viitteen:

Ainakin apostolien teoissa puhutaan seuraavasta keisarista:

18:1 Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon.

18:2 Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.

Klaudius oli Neron isäpuoli, Tiberius Claudius Nero Germanicus. Joka pääsi keisariksi Caligulan murhan jälkeen, ja joka myös itse kuoli myrkytyksen seurauksena. Hänen seuraajansa oli Nero. 


Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: ,

maanantai 25. maaliskuuta 2024

Pääsiäinen24: Universalismit ja antityypit

Tämän kertaisen pääsiäisen teemaviikon johdannoksi ja omillaankin varsin erinomaisesti seisovana tekstin aiheena ovat universalismit ja antityypit. Inspiraatio siihen lähti tästä tämän teemaviikon mainoksena toimineesta pätkästä, joskin allekirjoittanut on tutkinut tätä aihetta jo hyvän tovin. 

Eli tässä on siis se pätkä:

Johdanto universalismeihin

Se on siis allekirjoittaneen antama nimitys Raamatussa esiintyville universaaleille ja intertekstuaalisille ilmiöille ja asioille. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että Raamatussa on viittaus johonkin muualle kuin itse Raamattuun, tai vaikkapa suoranainen lainaus. 

Tästä hyvänä esimerkkinä Tartaros ja Hades, siinä missä jälkimmäistä voi pitää Sheolin (heprealainen Tuonela) käännöksenä, ei sama selitys päde Tartarokseen, joka siis on eräänlainen helvetillinen Hadeksen alakerta antiikin mytologiassa. Eli tässä tapauksessa kyseessä on suoranainen viittaus toisen uskonnon maailmaan. Apostoli Paavali puolestaan teki runsain mitoin viittauksia ja jopa suoranaisa lainauksia antiikin filosofeihin, kuten Sokrates, Platon ja Aristoteles - Paavali oli erittäin oppinut mies, ei vain juutalaisittain vaan myöskin pakanoiden mittapuulla. 

Sitten tietenkin vielä enemmän on intertekstuaalisuuksia mitä tulee viittauksiin apokryfisiin, eli Raamatusta poisjätettyihin tai poistettuihin kirjoihin. Näistä mitä yleisin on Enokin kirja, josta on suora lainaus Juudaan kirjeessä. 

Kyseessä on siis joissain määrin kontroversaali aihe. Antikristilliset piirit tykkäävä osoittaa näitä universalismeja ja pitää niiden perusteella Raamattua epäautentisena ja plagioituna kirjana, mikä on erityisesti hyökkäys fundamentalistisia piirejä kohtaan, joilla on käytännössä täysin samanlainen käsitys Raamatusta kuin muslimeilla on Koraanista - eli se on kirjaimellista Jumalan Sanaa, myös niissä kohdin kun Saatana puhuu.

Miten nämä sitten tulisi oikein käsittää?

Lienee sanomattakin selvää, että kumpikin lähestymistapa on väärä ja tuomittu epäonnistumaan. Ensinäkin Raamatun kontekstikin osoittaa, että monessa tällaisessa kohdassa lukijakunta kyllä ymmärsi että kyseessä oli lainaus, ja vaikka ei olisi ymmärtänyt, luokiteltiin se täysin kaanonikelpoiseksi käytännöksi - niin ateistit kuin fundamentalistit toisinsanoen kinaavat omien ja ironisesti täysin yhtäläisten mielipiteidensä pohjalta! Mitä taas tulee siihen käsitykseen, että Raamattu on Jumalan Sanaa, on sekin väärä käsitys ja sille on perustana Raamattu itse. Se ei sano itseään vaan Jeesusta Kristusta Jumalan Sanaksi. Eli Raamattu on Jumalan sanaa, sormi joka osoittaa aurinkoon, mutta ei itsessään aurinko, sillä aurinkona voi olla vain ja ainoastaan itse Jumalan Sana. Tämä myöskin erottaa kristillisyyden muslimien pyhän kirjan tulkinnasta, mutta tämä ei millään tavalla tarkoita sitä, etteikö Raamattu olisi vaalittu ja inspiroitu teksti. Samoin, intertekstuaalisuuden oikeutuksen puolesta puhuu seuraava kohta:

2.Timoteuksen kirje: 3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,

Tämä ei siis tarkoita vain kaanonia, vaan aivan kaikkia tekstejä. Erinomainen viite löytyykin eräästä apokryfikirjoituksesta, jossa kerrotaan tarkka lukumäärä näistä annetuista teksteistä, ja samassa yhteydessä kerrotaan myöskin, että mitkä niistä on annettu julkiseen käyttöön ja mitkä on salaisia ja pitää täten löytää (tästä epäilemättä on peräisin termit "kaanon", eli mittatikku ja "apokryfi", salattu). Tällä huomiolla epäilemättä tarkoitetaan juurikin Raamatun kaanonia, sekä sen apokryfisiä kirjoituksia. Allekirjoittaneen mielestä lähimpänä tällaisesta teoksesta on koptilaisen kirkon Raamattu, jossa on ainakin se toistakymmentä, ellei enemmänkin kirjoja kuin meikäläisten Raamatuissa (riippuen painoksesta ja versiosta). Tämä kyseinen kaanon pitää sisällään kirjoja joihin uuden testamentin kirjoittajat viittaavat, ja se tuli 200 vuotta ennen kuin tämä meidän tuntemamme Raamattu edes kanonisoitiin. 

Mutta ehkä muitakin voi olla, kuten intertekstuaalisuus osoittaa, viitaten Paavalin tapaan lainata aina runoilijoista filosofeihin - mikä ei tietenkään tarkoita, että niiden aivan kaikki työt olisi välttämättä inspiroituja.

Samat tapahtumat, eri perspektiivi

Entä voiko näillä universalismeilla olla sitten vielä lisääkin syvällisempiä merkityksiä?

Todennäköisesti voi. 

Allekirjoittanut arvelisi niiden puhuvan samoista tapahtumista, kuin vaikka muut uskonnot. Esim. Tartaros oli kreikkalaisen mytologian juttuja, mutta sinne pistettiin ne alkuperäiset langenneet enkelit. 

Eikä siinä vielä kaikki, sillä tämä universalismi ei jää tähän. 

Alkuperäiset langenneet enkelit olivat siis ne Mooseksen kirjassa mainitut, jotka tulivat ottamaan ihmislapsen naisia vaimoikseen, jotka sitten synnyttivät nefilimit, eli jättiläiset. Tähän diiliin ne pääsivät kun ne varastivat taivaan saloja, ja "myivät" niitä ihmisille palvontaa vastaan - näin oli syntynyt ensimmäinen polyteistinen uskonto. Tästä koko draamasta kertoo yli 100 kertaa uudessa testamentissa siteerattu tai viitattu Enokin kirja, joka on koptilaisten Raamatussa, mutta joka on poistettu meikäläisten Raamatusta (tämän juuret ovat ajanlaskun alun juutalaisissa kirjanoppineissa, jotka joutuivat myöntämään Enokin todistaneen Jeesuksen olleen Messias, joten kirja oli pakko poistaa). 

Miten tämä sitten päättyy, on yli 100 kulttuurissa tunnettu suuri tulva. Jäännös pelastuu, eli 8 ihmistä arkissa, mikä myöskin on tunnettu näissä kulttuureissa. Tämä on erityisen tunnettu ja hyvä esimerkki universalismista. 

Eikä siinä vielä kaikki!

Antiikin pakanoiden monijumalainen uskonto myöskin myöntää tämän taistelun jättiläisiä vastaan, mutta epäonnistuu sen faktan piilottamisessa, että se on polyteistinen uskonto, jonka jumalat ja vielä sen pääjumala Zeus olivat myöskin jättiläisiä. Ideana siis on, että tämä on nefilimien puolen versio tarinasta, jossa he ovat hallitus ja sen valeoppositio, poliittisia termejä käyttääksemme. 

Myöskin Jumalaan kovasti viittaava hahmo heiltä löytyy, Prometheus, joka siis muokkasi ihmiset maasta, antoi näille elämän ja varasti jumalilta tulen - Jumala ihmisen luomisen lisäksi antoi ihmisille sen ilmaiseksi, minkä polyteismin jumalat antoi maksusta, joten he siten raamittivat tämän heidän versionsa Jumalasta humaaniksi varkaaksi. (Mikä on melko ironista, kun mietitään vaikkapa Prometheus-leiriä - jospa he vain tietäisivät!).

Universalismeja ja antityyppejä teemaviikkoa varten

Näitä esimerkkejä olisi valtava määrä, joten kaikkia niitä ei tähän mahduteta, sillä siihen ei riitä aika eikä energia millään - eikä näin TikTok-aikakautena varmaan monen huomioikkuna pysy edes auki niin pitkälle tekstille, ei ainakaan ilman tanssi- ja driftausvideota sen ohessa. 

Mutta vielä tämän viikon muita tekstejä ajatellen, voisimme tähän laittaa vielä esimerkinomaisesti näytteen tai kaksi. Samalla esitellään myöskin antityypit, joista ei edellä tullut mainittua mitään.

Profetioiden ja niiden totetumisen teema on Raamatussa hyvin mielenkiintoinen, ja niissä ilmenee antityyppejä. Eli mennyt profetia symboleineen ja antityyppeineen antaa ennusteen tulevasta. Antityyppi on siis joko hyvä tai paha olento, joka symboloi sitä joka on tuleva, huipentumaa.

Hyvä antityyppi oli esim. Joona, joka oli yksi monista Jeesuksen antityypeistä.

Pahat antityypit on esim. Behemoth ja Leviathan (Johdanneksen ilmestyksen maan ja meren petojen antityypit),  samoin Enokin kirjasta ja Riemuvuosien kirjasta löytyvät Azazel ja Semyaza (Saatanan antityypit).  Mutta koska nykyisessä dualistisessa valtavirtakristillisyydessä on kohteliaasti sanoen vajavuuksia näiden ymmärtämisessä, tarkoittavat kaikki pahikset aina automaattisesti Saatanaa - taustalla gnostilainen ajatus, jossa siis on olemassa kaksi tasavertaista mutta erilaista jumalaa maailman johdossa. 

Mutta näin ei ole, ei mitä tulee dualismiin, eikä mitä tulee antityypin merkitysen - antityyppi ei ole se  johon se osoittaa, vaan sen esikuvallinen ilmaus. 

Esim. Faaraon antityyppinä oli suuri lohikäärme, joka ei kuitenkaan ollut Saatana, vaan Leviatan, mikä taas linkittynee pakanallisista kertomuksista tuttuun Tiamatiin. 

Alla rinnakkaisviitteet - hakasulkeissa käännösvirheen korjaus (esim. englanninnoksessa kyseinen kohta on käännetty oikein):

Hesekiel 29:3 Puhu ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, farao, Egyptin kuningas - suuri krokodiili ["suuri lohikäärme"], joka makaat virtojesi keskellä, joka sanot: 'Niilivirtani on minun, ja minä olen sen itselleni tehnyt' 

Jesaja: 27:1 Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä. 

Babylonialainen luomiskertomus alkaa vetisten syvyyksien jumalattaresta nimeltä Tiamat, jonka niinikään uskonnon pääjumala Marduk tappaa, jakaen sen kahtia ja käyttämällä toista sen puoliskoista taivaan laajuuden luomiseen. Raamatun kertomuksessa puolestaan sanotaan, että "pimeys oli syvyyden päällä" ja Jumala leijui syvien vesien yllä. Tuo heprean sana "syvä" on תהום (tehom) siis liittyy kielellisesti babylonialaiseen sanaan "Tiamat".

Tämän voi siis tulkita hieman kuten edellä olleessa esimerkissä Prometheus-esimerkin tapauksen, jossa siis puhutaan samasta tapahtumasta, mutta eri perspektiiveistä. Lisäksi näin israelilaiset sanoivat, että heidän Jumalansa hallitsi tehomia (syvyyttä), ja näin julistivat, että Israelin Jumala oli vahvempi kuin Babylonian jumalatar. 

Näin ollen tämä pahan antityyppi oli alkuperältää primordiaalinen, ja tuli symboloimaan lopullista pahaa vastustajaa, joka myös voitettiin. Siinä missä Leviatan polski alkumeressä, Saatana päätyy polskimaan tulisessa järvessä. Siinä missä vanhassa liitossa maailma resetoitiin vedellä, uudessa liitossa se resetoidaan tulella. 

Summa summarum

Antityypit ja universalismit ovat kietoutuneet toisiinsa, myöskin mitä tulee intertekstuaalisuuteen. 

Moderni tapa tulkita näitä, ei toimi, oli kyseessä sitten antikristilliset kriitikot tai fundamentelistiset apologioiden antajat. Kumpikin missaa pointin. 

Ja ai niin, tässä vielä jotain mikä voi kiinnostaa: Nimittäin arkkienkeli Uriel, joka on usein päällimmäisenä enkelinä ja oppaana, juurikin apokryfikirjoissa, omaa huomattavia yhtäläisyyksiä muinaisten suomalaisten pääjumala Ukkoon. 


Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)