Eilen se oli Georgia, tänään Ukraina, huomenna Suomi?
Venäjä yrittää USA:ksi, USA:n paikalle.
USA levittää "vapautta ja demokratiaa" sotakalustoin, siinä sivussa vallaten muita maita.
Venäjä puolestaan etenee sen vanhan hitleriläisen motiivin ajamana, jonka mukaan se "vain suojelee omaa etnistä vähemmistöään" vieraissa maissa.
Eräs suuri ongelma onkin siinä, että tämä Venäjän uhittelu ja yhä lisääntyvä omavaltaisuus on myös jotakin, millä historia aikoo vakaasti toistaa itseään.
Toisen maailmansodan aikaiset
Hitlerin ja
Stalinin "vapautustoimenpiteet" on kaikkien
tiedossa - jälkimmäinen tosin toimi myöhemmin liittolaisena, ja näin ollen sai paljon
anteeksi. Ensimmäisen valtaan puolestaan vaikutti pitkälti se, että sen annettiin
ei vain kasvaa vahvaksi, mutta viedä pikkusormen jälkeen koko käden.
Saksa rikkoi vakaumuksellisesti rauhansopimuksiaan, ja ihan yhtä boheemi
suhtautuminen Venäjälläkin on omiin kansainvälisiin sopimuksiinsa.
Ei myöskään ole hyvä merkki, Suomellekaan, että Venäjä ottaa kantaa meikäläiseen
sisäpolitiikkaan ja sanoo soo soo Suomen NATO-hankinnoille.
Mutta vielä pahempi asia on se, että Venäjä pääsee kuin koira veräjästä
NATOn sanoessa vain paheksuessa. Tämä ilmentää hampaattomuutta, vaikka tietysti on sanottava, että vain tätä pahempi olisi enää totaalinen sota.
Maailmansodasta puhuminen ei siis ole kohtuutonta, ikävä kyllä, sillä jo nyt jännite on sitä luokkaa, että toinen osa länsi vs. itä-kylmälle sodalle rupeaa olemaan tosiasia.
Maat liittoutuvat, ja tämä johtaa ketjureaktioon, joka on passiivisessa tilassa kylmä sota, mutta aktiivisena se tarkoittaa kolmannen maailmansodan syttymistä. Niin on käynyt aina ennenkin, eikä tämä pyörä pyörähtäessään liikkeelle ole vielä nykyäänkään helppo pysäyttää.
Merkit ovat nytkin ilmeiset. Ukraina on valmistautunut sotaan, ja ottaa kontaktia liittolaismaihinsa.
Samalla Venäjä saa tukea Kiinalta.
On tosin huojentavaa nähdä myös pieniä valon pilkahduksia.
Tämä on aiheuttanut Venäjän pörssin menemisen alaspäin ja ruplan romahtamisen.
Myös muita pakotteita tullaan näkemään jatkossa, mikä ei ole hyvä asia Venälle.
Tosiasia on se, että mitä korruptoituneempi maa, sen enemmän on valta muilla kuin kansalle
ja mitä todennäköisimmin heillä, joilla on sitä varaa rahoittaa.
Samoin, internetin ansiosta kansalaisten tietojen välitys on nyt entistä parempaa
ja tätä ei missään nimessä katsota hyvällä.
Lisäksi saamme tästä tilanteesta myöskin kunnollisen opetuksen, mita tulee kansallismielisyyden suoranaiseen välttämättömyyteen, jos halutaan ajatella niin kansakunnan kuin valtionkin tulevaisuutta.
Ukraina oli lähes sisällissodan partaalla. Sisällissota on äärimmäisimpiä versioita "hajota ja hallitse"-politiikasta. Venäjä myös oli tietoinen tästä, ja on täten kärkkynyt oikeaa hetkeä ja päättänyt iskeä kun aika on sopiva.
Mitä tämä tahtoo sanoa, on sen, että kansallinen yhtenäisyys on hyvä, ja suorastaan essentiaalinen asia, myös täällä Suomessa.
Siihen pitäisi myös sisällyttää se anti-kapitalistinen, ja pro-kansallismielinen seikka, että venäläisiltä on kiellettävä maakaupat Suomesta. Se on jo osin valtaamista - rahalla ja omistuksella.
Nimittäin on selvä että tässä piilee suurenmoinen opetus; näin käy kun omaa valtiota asuttaa
ylenmäärin ulkopuolinen väestö, jolla on myös oma kansallinen itsetunto kunnossa.
Ukrainassa ollaan tästä syystä nyt kirjaimellisesti kahden tulen välissä. Venäjä on tulossa rajan takaa, mutta se myös on rajojen sisäpuolella läsnä, jolloin se pisto selästä tulee pistimestä joka yllättää rintamalinjan puolustajan.
Jos asiaa katsotaan Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian perspektiivistä, onkin silloin erityisen tärkeää tukea Ukrainaa ja sen kansaa. He ovat nyt siinä tilassa, jossa me olimme joskus, jos tämä jatkuu niin voimme olla siinä vielä uudestaankin. Levottomuudet maassa ovat saaneet alkunsa siitä, että maa ei ole ollut kyllin kansallismielinen, jolloin tämän itsesäilytyshengen omaavat eivät enää ole pysyneet hiljaa vaan lähteneet liikkeelle. Ja kuten aiemmin kirjoitettua, on tämä äärimmäinen hajota ja hallitse-sekaannus johtanut siihen että Venäjä on nähnyt tilaisuutensa koittaneet - mutta taustalla on myös muuta, se on pelästynyt sitä, että Ukraina saa kiinni omasta kansallisesta identiteetistään.
Kannattaa muistaa mitä ovat massakontrollin aseet. Sellainen ilmaus kuin "ääri jotain", kuten "äärioikeistolainen" on normaali massakontrollin ase, stigma, joka lyödään vastustajaan jotta heidät voidaan niputtaa yhteen nippuun. Neuvostoliittolaista politiikkaa, he tosin käyttivät termiä fasisti, sillä esim. jos he olisivat myöntäneet että natsit olivat sosialisteja (kansallissosialisteja) olisi se näyttänyt pahalta heidän vastakkainasettelupolitiikassaan, joten he kutsuivat heitä fasisteiksi, siinä missä myöhemmät, internationalismille pelaavat tahot leimaavat mielellään nationalisteja "äärioikeistolaisiksi" - sillä mitä enemmän itse on vasemmalla, sen enemmän näyttää siltä että muut ovat äärioikealla (esim. näihin meillä on niputettu Perussuomalaiset. Vaikka puolue on tällä hetkellä lähempänä perinteistä vasemmistokäsitettä, sillä he ovat oppositiossa ja työväen asialla tällä hetkellä enemmän kuin ne oikeistoon sulautuneet vasemmistopuolueet, jotka ovat unohtaneet ensimmäisen rakkautensa - mainittakoot tästä vielä se, että Persut kantoivat jytkyn jälkeen vastuunsa nimenomaan äänestäjilleen kun eivät lähteneet epäkelpoon hallitusliittoon. Tästä heille tietysti suivaannuttiin, koska jos koko porukka pettää lupauksensa, on se jokaisen korruptoituneen hallituksen näkökulmasta jotain "mitä ei lasketa".
Nyt kuitenkin hallituksen porsaat ovat joutuneet havaitsemaan routaa, ja palaamaan saparo koipien välissä sitä suuntaa kohti jota he eivät olisi koskaan voineet myöntää). Siispä tästä syystä Ukrainan tilanne on mielenkiintoinen myös, allekirjoittanut ei usko mitenkään automaattisesti sitä, että Ukrainassa mellakoineet olisivat olleet joukko "äärioikeistolaisfasistinatseja", vaan itse asiassa voi olla että totuus on tarua ihmeellisempi tässäkin asiassa.
On kysyttävä, että miksi Venäjä haluaa, mutta ei Ukrainan kansa, pitää
Viktor Janukovitshin vallassa?
PS. Mitä Ukrainan tilanteeseen tulee, niin on ikään kuin sivuhuomautuksena
aika hauska huomata, että huomiohuoralauma nimeltä Femen ei ole ollut lainkaan
mielenosoituksissa. Epäilemättä se onkin helpointa mennä tissit paljaina ja spraypullon
kanssa ulvomaan joko rakennuksille, tai vastarintaa tekemättäömille kansallaisille
jotka korkeintaan passiivisesti puolustaa heille pyhiä arvoja. (Nyt kun etenkin ukrainalaiset
kansallismieliset olivat asialla, oli nämä perinteisiä ja myös kansallisia arvoja
vihaavat tahot yllättäen täysin hiljaa - ei tainnut olla jaloissa pyörivistä
valkoritaripuudeleista juurikaan apua?)
