Allekirjoittanut katseli Euroviisujen karsintoja ja mietti: Milloin näistä musiikkikilpailuista tuli homojen/& herkkien, feminiinisten miesten ja vahvojen, itsenäisten naisten voimaantumiskilpailu?(Taisi siellä olla jopa joku feministinen dragpoikabändikin!)
Ja miksi nuo homot tuntuvat olevan noin rakastuneita itseensä ja seksuaalisuuteensa?
Vaan, mitäpä muuta niistä nyt voisi sanoa?
Kuriositeettina niissä on legendaarisen jääkiekkomaalivahti Dominik Hasekin tytär.
Tosin, kun kuunteli näitä kokoonpanoja, niin ainahan siellä oli kyllä muutenkin joku tunnetun tai muuten mahtavan henkilön sukulainen tai muu tuttu heilumassa lavalla. Aina kun esiintyjänä kultalusikkasuu tai sitten intersektionaalinen, voimaantunut elämäntapauhri.
Tämä kuvaa jotenkin hyvin globalistista maailmanjärjestystä, jossa rappiota ja korruptiota juhlistetaan kaikilla tasoilla.
Kotimaan tämän vuoden edustajasta allekirjoittanut ei liiemmin piitannut, kuten ei yleensäkään ole (the) Rasmuksen fani ollut. (Olisihan se hyvä jos Suomi voittaisi, mutta eiköhän jokainen tiedä, että Ukraina sen voittaa - sattuneesta syystä.)
Heidän biisinsä Jezebel saattaisi nimensä puolesta saada hakemaan foliota, jotta siitä voisi muotoilla hatun. Ei tarpeen. Tuo kelvoton Ahabin vaimo, joka itsekin oli Baalia palvonut noitakuningatar, joka lahjakkaasti paskoi hallitsemansa Israelin kansan asioita ja teki myös paljon muuta, josta hän saisi nykyisin nimen "itsenäinen ja vahva nainen". Mutta kappale ei ole mikään ylistys tälle, vaan pikemminkin sen sanomana on verrata huonoa naista kyseiseen raamatulliseen hahmoon. Biisi voisi olla siten maailmallisuuden flirttailevaa kristillistä rokkia.
Ja onpa siinä myös poliittista epäkorrektiuutta, sillä onhan Jezebel ollut ns. seksuaalisesti ahneen ja aktiivisen, "ruskean" (punavihreän?) naisen kutsumanimitys menneinä vuosina. Kuinka tässä nyt näin on päässyt käymään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti