Heikennetyt miehet ja voimaannutetut naiset (niiden sielu on rukoilijasirkan muotoinen) ovat aikamme kuva ja tuhomme tie.
Vertauskohteet löytyvät niin hyeenoista kuin rukoilijasirkoistakin.
Rukoilijasirkka hullaantuu naaraasta, joka voi syödä sen parittelun aikana. Heikot miehet ovat kuin rukoilijasirkka koiraita. Yhtä itsetuhoisen kiinnostuneita sekopäisistä naisista. Naaraspuolinen rukoilijasirkka ja moderni, itsenäinen ja vahva nainen vetää pahaa-aavistamattoman naiiveja koiraita. Jollei rukoilijasirkkauros pääse heti pakoon, naaras tappaa ja syö sen joko parittelun jälkeen tai aktin aikana. Eikä välttämättä tapa, vaan syö sen elävältä.
Hyeenoiden - urosten - elämä on helvettiä. Niiden paras aika on pentuna, sillä sitä seuraa alisteinen elämä uroksena.
Kun taas naaraat ovat korkeimmalla nokkismisjärjestyksessä*. Kaikki uudet tulokkaat ovat aina pahnueen alimmaisia, ja heidän pitää odottaa että aiemmat urokset kuolevat, mutta siltikään heillä ei ole nousua naaraiden yläpuolelle. Ja tämä matriarkaalinen järjestys on vieläpä hyvin jäykkä - me tiedämme miten hyviä naiset ovat johtajina.
Urokset syövät puolet siitä mitä naaraat, ja monesti heidän purukalustonsakin onkin huonossa kunnossa, sillä heille jää kaluttavaksi lähinnä luut naarailta.
Naaraat eivät myöskään halua pariutua oman klaanin urosten kanssa, mikä on myöskin monikulttuurisen yhteiskunnan laita ihmisten maailmassa.
(*Naarailla on jopa eräänlainen "penis" jolla ne voivat "pegata" uroksia - kuten feministisessä paratiissa, jossa öinen syöjätär saa täyttymyksensä, ja sarvipäinen demoni ulvoo päivin ja öin.)
Tällainen on erinomainen luonnon antama esimerkki siitä, minkälainen olisi feministinen yhteiskunta, matriarkaatti. Mutta sellaista ei ole kärsiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti