On pääsiäinen, ja se tarkoittaa sitä, että kristillisen juhla-ajan kunniaksi käsittelemme Raamattua.
Tällä kertaa
Johdanto
Seuraavalla videolla siis kysytään siviiliasuiselta joulupukilta rabbilta, että mikä kristillisen ja juutalaisen perisyntiopin ero.
Eroksi paljastuu se, että kristillisyydessä ihminen on läpeensä turmeltunut.
Juutalaisuudessa ihmisen jumalallisen sielun (hengen) essenssi pysyy samana, mutta synti toi ihmiseen alemman sielun, eläimellisen sielun.
Kuinka asia sitten on?
Kumpi näistä näkemyksistä on raamatullisessa mielessä oikein, ja kumman täten tulisi olla se voittava näkemys?
Perisynnin vaikutus ihmiseen
Tässä tapauksessa pitää sanoa, että allekirjoittanut on taipuvainen kallistumaan juutalaiseen näkemykseen.
Nimittäin, siinä missä tuo on vaikea löytää Vanhasta testamentista, se on hyvin, hyvin ilmeisenä Uudessa testamentissa. Itse asiassa, on todella omituista - nyt kun miettii - että juutalaiset tietävät tuon todella uustestamentillisen opin - jos salaliitto olisi kyseessä, olisivat he lueskelleet sitä, ja napanneet sieltä tuon itselleen. Vaan todennäköisempi selitys lienee siitä, että tuo oppi oli jo alkuseurakunnan aikaan tiedossa, mutta myöhemmät kristilliset tulkintaperineet kadottivat sen.
Uudessa testamentissahan tämä dualismi on muodossa liha ja henki, ja siitä annettu todistus on selkeä:
8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Ja nyt seuraa kriittinen, uusi tieto joka on vanha tieto, vanha tieto joka on monelle uusi:
8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
8:10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
8:15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia
Nyt, joku voi kysyä: Mikä tuossa nyt muka oli uutta?
Se, että yleinen käsitys on siinä, että aiempi käsitys on ollut, että olemme vain ja ainoastaan liha. Se on väärä, meissä on myöskin henki. Mutta uskossa se tekee yhteistyötä Jumalan hengen kanssa - voisiko jopa sanoa, että se tulee yhdeksi, kuin pieni liekki joka yhtyy alkuperäiseen liekkiin?
Näiltä osin voisi siis sanoa, että protestantit ja vapaasuuntalaiset ovat harhassa puhuessaan "totaalisesta rappiosta", kun taas esim. ortodoksit puhuessaan synenergiasta ovat lähempänä totuutta sekä alkuperäistä Raamatun opetusta. - Samalla voimme sanoa: kyseessä ei ole juutalaisuus vs. kristinuskon opetus, vaan yksinkertaisesti Raamatun alkuperäinen sanoma jonka inhimilliset perinnäissäädökset ovat päässeet sivuuttamaan - olivat ne sitten kirkkoisien tai vapaasuuntain saarnamiesten luomia rakennelmia. Mutta se tietämättömyyden aika loppui juuri tähän ilmoitukseen.
Tarkastellaan vielä paria muuta tämän opin aspektia.
Sielulliset (hengettömät)
Myöskin viite hengen puutteeseen, eli sielullisuuteen, kuulunee tähän samaan kategoriaan.
1:17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,
1:18 sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan."
1:19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Hengettömät ovat kuten se pimeys joka ei ymmärtänyt valoa.
Liha ja/vs. laki
Lain ja lihan suhde on mielenkiintoinen seikka myöskin:
7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
7:6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7:7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
7:8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
7:9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
7:10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
Lain ja lihan suhde on mielenkiintoinen, koska toisaalta liha riemastuu laista, toisaalta se ei todella voi alistua sen alle.
Kun Paavali puhuu laista, hän viittannee juutalaisena Tooraan (laki on monimutkaisempi juttu kuin luultua - esim. ennen Tooraa oli kymmenen käskyä, joka oli Jumalan sormella kirjoitettu, mutta koska se ei "riittänyt" juutalaisille, luotiin seikkaperäinen ja monipykäläinen Toora. Lailla voidaan myös ajatella Logosta, Jumalan Sanaa, joka on Kristus ja josta esim. kerrotaan seikkaperäisesti Kolossalaiskirjeessä. Tämä laki voidaan nimittää siksi universaaliksi laiksi, sillä ilman sitä ei koko universumia edes olisi), joka oli vain juutalaisille, kirjoitettu olemaan kunnes välimies tulee ja tehty rikkeiden perästä, ikään kuin mittatilaustyönä - viime pääsiäisenä aiheesta julkaistiin kokonainen teksti jonka voit lukea klikkaamalla tätä. Mutta se antaa meille osviittaa siitä, että mikä on tämän kupletin juoni.
Toisaalla esimerkiksi kerrotaan, miten lihallinen jumalanpalvelus toimii - se on hyvin lähellä lakihenkisyyttä ja sille tyypillistä bonuspisteiden keräilyä, sekä tietysti kieltojen ynnä muiden noudattamista:
2:18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
2:19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
2:20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
2:21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
2:22 - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Vaikuttaisi siis siltä, että laki osaltaan oli langeneelle luonnolle samaan aikaan ankara ja armollinen lahja, armollinen siinä mielessä, että se sai mitä halusi ja ankara samasta syystä.
Myötäsyntyinen kyltymätön byrokraatti
Koska laki oli juutalaisille, niin luonnollisesti tässä otettiin huomioon lihan taipumus säädöksiin - liha on se väsymätön byrokraatti meissä?
Mutta:
1:26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
1:28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
1:29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
Näin ollen, uuden liiton aika on siksikin lain loppu ja sen päämäärä, sillä se on uusi aika, hengen aika. Liha näet pystyy selviytymään lainkuuliaisuudellaankin - jos se ei voi voittaa lakia, se tällöin menee sen puolelle. Ei lain hengen, vaan sen kirjaimen.
Tämän muuttuminen myöskin merkitsi armollisuuden aikaa, jolloin siis tulimme Jumalan lapsiksi - tai voisiko sanoa, ymmärsimme olevamme sellaisia sillä liha joka elää erotuksesta ja erillisyydestä (miten muuten se tuntisi olevansa elossa ja luulisi, ettei mikään ole sen yläpuolella?) menetti valtansa. Aiempi varotoimenpide oli ollut laki, joka parhaimmillaan motitti lihan: se piti sen aisoissa, mutta se ei tuhonnut sitä ja sen valtaa.
Summa summarum
Kysymyksen asettelu tämän tekstiin johtaneella videolla on siinä mielessä väärä, ettei tässä kyseessä ole juutalaisuus vs. kristinusko, tässä on kyseessä Raamatun ydinoppi, jolloin kysymys on: mikä on kanta Raamatun mukaan. Ei enempää, ei vähempää.
Lopulta tietysti meitä kohtaa kysymys: kuinka henki meissä saavuttaa voiton?
Se kumpaa ruokkii enemmän, se voittaa.
Ja kun henkemme yhtyy Jumalan henkeen, miten se voisi olla tulematta täydellisen ravituksi?
Jeesus sanoo: "Siunattu on leijona*, jonka ihminen syö, niin että leijonasta tulee ihminen. Mutta kirottu on ihminen, jonka leijona syö, niin että ihmisestä tulee leijona!" - Tuomaan evankeliumi
(*Leijona on ihmisen aineellinen halu, Raamatun lihan himo, joka ihmisen tulee "syödä", alistaa.)
Lopuksi vielä virsi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti