tiistai 30. maaliskuuta 2021

Miksi apokryfikirjat eivät ole Raamatussamme? (Apokryfinen tietoinjektio - korkea konsentraatti)

Paljon on ollut puhetta Raamatun salatuista kirjoista, ja niistä kirjoista jotka eivät ole päässeet Raamattuun mukaan, ja koska pääsiäinen on yleensä aikaa jolloin allekirjoittanut perinteisesti ottanut asiaakseen syventyä tällaisiin aiheisiin - ja esim. juuri tällöin ottanut tehtäväkseen lukea moisia teoksia - onkin nyt mitä parhain aika julkaista tämä teksti niistä. 

Asiaan liittyy paljon väärinkäsityksiä, ja polarisoituneita käsityksiä. 

New age -hipit näkevät sen varmana todisteena esim. siitä, että nyt varmasti on ollut Jeesuksella vaimo ja Raamattu tukee ajatusta reinkarnaatiosta sekä Dumbledoren taikasuolakaivoksesta. 

Kiimaiset ateistit uskovat, että nyt on löytynyt vankka todiste siitä, että Raamattu on mielivaltainen kyhäelmä, ja että nämä hukkuneet dokumentit todistavat ettei Jumalaa ole. (Mikäpä sen hyödyllisempi käyttö ajalleen ja energialleen, kuin todistella jonkin sellaisen olemattomuutta mitä pitää satuolentona - tosin, ateistihan ei yritä vakuuttaa koskaan tosiasiassa toisia, vaan ainoastaan itseään.)

Jotkut kristityt - yleisesti vapaasuuntalaiset protestantit - voivat puolestaan jopa suhtautua vihamielisesti niihin.

Sitten on uteliaat jotka haluavat tietää mitä ovat nämä nimeltäänkin salatut kirjat ja mistä niissä on kyse. 

Entä mikä sitten on totuus niistä?

Lyhyesti ottaen edellä mainitut kaikki ovat väärässä.

Allekirjoittanut paukuttelee sen verran virtuaalihenkseleitään, että on lukenut suunnilleen ne kaikki, sekä myöskin tietoteoksia ja selitysteoksiakin aiheesta. Kyllä, Nag Hammadin kirjakääryleistä, aina klassisiin apokryfikirjoihin joita löytyy pääasiassa katolilaisilta ja ortodokseilta - sekä vanhoista luterilaisista Raamatuista (tästä on allekirjoittanut saanut ristiriitaista tietoa, luultavimmin Luther ei niitä lopultakaan sitten kieltänyt, kunhan sijoitti ne testamenttien väliin). 

Gnostilaisuuden ja islamin yhteinen strategia

Tuona aikana kun ne tuli, kristityttyjen kanssa kilpaili loisuskonto gnostilaisuus, joka siis hilautuu uskonnon sisälle, kaappaa sen henkilökuvaston ja symbolit, ja sitten alkaa todistamaan niillä omaa asiaansa. Mielenkiintoisena välihuomiona mainittakoon, että juurikin "profeetta" Muhammed on lainannut gnostilaisista evankeliumeista kirjoituksista otteita Koraaniin ja käyttänyt niitä lähteenään. Tästä esimerkkinä koraanista tuttu tarina Jeesuksesta ja savikyyhkysistä. Sen alkuperä löytyy Tuomaan lapsuusevankeliumista (mikä taas on tyystin eri kirja kuin Tuomaan evankeliumi, josta edempänä lisää); tässä Muhammedin siteeraamassa kirjassa Jeesus siis esitetään äkkipikaisena ja rasavillinä lapsena joka suutuspäissään tappaa kaikki opettajastaan leikkikavereihinsa. Tuntomerkki gnostilaisuuteen tulee puolestaan siinä, kun hän vihjaa omaavansa "tiedon" (gnosiksen, mikä on päämääränä gnostilaisuudessa). Näin ollen, vanha kelmi Muhammed käytti gnostilaisten strategiaa, ja onnistui siinä vielä paremmin kuin esikuvansa! (Se gnostilainen uskonto jota Muhammed eritoten plagioi oli puolestaan manikealaisuus, sillä siinä missä Muhis väitti riistämiensä uskontojen olevan rappeutuneita versioita islamista, ja hänen versionsa olevan se viimeinen ja ainoa sekä oikea, oli manikealaisuuden narratiivi sama -  Mani itse kuvaili uskontoaan merenä, johon muut uskonnot kuten zarathustralaisuus, kristinusko ja buddhalaisuus yhtyvät.) 

- Tältä pohjalta rupeaa vahvasti tuntumaan, että se on se sama takapiru joka käyttää kerta toisensa jälkeen tuota samaa taktiikkaa uskonnon sisäisessä kaappaamisessa.

Joten, nämä kristallihippien salaliittoteoriakirjoitukset joista he intoilevat, eivät koskaan ole kuuluneet kristikunnan teksteihin, eivätkä edes edustaneet kristillisyyttä. Niitä ei olla poistettu Raamatusta, sillä ne eivät ole koskaan siihen kuuluneetkaan. (Sen sijaan

Väsähtäneet ateistit

Samaten mitä tulee tähän umpiväsyneeseen ateistien salaliittoteoriaan, niin sama juttu: Raamattu oli kristikunnan vakiintuneiden tekstien eräänlainen best seller -kirjasto. Esim. Hermaan Paimen oli luettu, muttei kyllin suosittu. Kyseessä ei ollut pappien salajuoni - miksikö he edes kokoaisivat kokonaisuuden, jossa on ateistien mukaan esim."hirveät määrät ristiriitoja" jos he haluaisivat sumuttaa kansaa? (Paradokseja siellä on hieman, mutta risritiitoja ei). 

Hairahtaneet protestantit

Protestantit ja vapaasuuntalaiset taas kärsivät yliannostuksesta sola scripturaa ja liian vähäisestä historian ymmärryksestä. Kirkkohistoria ei liene edes kiinnostava, sillä kirkot nähdään korruptoituneina (ei epäilystä etteikö siinä olisi jotain perääkin, mutta se ei ole syy huuhtoa lasta pesuveden mukana, eihän?). Kyseessä on myöskin näkemysero, sillä ortodoksit joilla on laajin Raamattu (kaanon sama) omaavat käsityksen graduaalisesta pyhien tekstien henkeytyksestä, kun taas vaparit ja protestantit ovat erittäin mustavalkoisia käsityksissään. Allekirjoittanut on taipuvainen olemaan enemmän ortodoksien kannalla - ihan jo Raamatun perusteella. Raamatussa esim. on suora lainaus ei-kanonistisesta Enokin kirjasta ja Jeesus lainaa sitä todella monessa kohdassa:

(Raamatun itsensä mukaan jokainen henkeytetty kirjoitus on hyödyllinen, kun taas eräs apokryfi kertoo näiden kirjojen lukumäärän).

Tässä vielä pienoinen alasjuoksu aiheesta: 


Summa summarum

Kaanon on tarkoittaa mittatikkua, ja apokryfi salattua - epäilemättä siinä on sanaleikillinen johtolanka, että kaanonin avulla voi tutkia näitä muitakin kirjoja, joutumatta hukkaan. 

Entä mikä on tältä pohjalta paras markkinoiden Raamattu?

Koptikristittyjen (ortodoksien) Raamattu, joka sisältää mm. Enokin kirjan. Se on eräs vanhimipia ja turmeltumattomimpia kirkkokuntia joita edes on. Eli kyseessä voi jopa olla se alkuperäisin Raamattu kaikista - muiden ollessa vajavaisia versioita kokonaisuuden kannalta. 

Entä onko nämä nyt sitten must jokaiselle kristitylle?

Kaanon riittää, ja allekirjoittanut on taipuvainen ajattelemaan, että ne joiden on aika tutkia saloja, tuntevat siihen kutsua. Mutta tuskin on syytä, miksi ei niitä jokainen voisi lukea?

(Samaten, vaikka tässä nuhdeltiin protestantismin asenteita tämän suhteen, lähtee kuitenkin hyvästä aikeesta, ja protestantismi on sinällään hyvä juttu - miten, on se kokonaan eri tekstin aihe. Mainittakoon, että vaikka allekirjoittanut osoittaa tässä suurimman sympatiansa ortodokseille, on hän silti itse protestantti).

Lopuksi vielä aiheeseen liittyviä linkkejä:

Koska nyt on pääsiäisen päivät, niin mikäpä olisi silloin parempi kirja tähän yhteyteen, kuin Pesach Haggada eli Pääsiäiskertomus, "joka luetaan aina pääsiäisen seder-aterialla. Synagogissa tämä jaetaan jokaiselle aterialla mukana olevalle ja kaava on todella vanha, todennäköisesti yli 2200 vuotta".

Tässä erinomainen linkki apokryfikirjallisuuteen - kyseisessä tekstissä on myöskin eroteltuna gnostilaiset kirjoitukset. Jälkimmäisistä on jätetty Tuomaan evankeliumi pois, mikä on ihan oikein tehty - se kun ei ole gnostilainen evankeliumi, vaan allekirjoittanut menisi ja asettaisikin sen varhaisten apokryfisten evankeliumien joukkoon (Jos haluaa tietää miksi, niin kannattaa lukea gnostilaisia evankeliumeja, niin huomaat jos siitä, ettei se ole samaa sarjaa. On mielenkiintoista, että niin kristityt kuin gnostilaiset tekstit tunnistaa kyllä omista lähteistä tulleiksi, sen verran niissä on perusteellista eroa, vaikka samoja aiheita käsitelläänkin.) 

Kun taas pääsy kattavaan apokryfikirjojen kirjastoon on tämän linkin takana. 

Ja vielä bonuksena seuraava tietoisku + Salomonin testamentti (pdf):

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti