torstai 19. maaliskuuta 2020

Koronavirus on ankara opettaja, jossa on jotain hyvääkin - lue miksi

Elämme dualistisessa, suhteellisuuksien maailmassa, jossa on oma näkymätön todellisuutensa. Tälle maailmalle on ominaista siksi, että "paha on hyvän istuin", jolloin valo ja varjo ovat läsnä tästä syystä samanaikaisesti - useimmiten. Esim. Appelsiinin kuori on jotain, minkä kuvailisit maultaan pahaksi, mutta kun kuorit sen, saat jotain mikä on makeaa ja hyvää.

Miten se liittyy käsiteltävänä olevaan aiheeseen?

Ensimmäisessä koronavirusta käsittelevässä tekstissä arvioitiin kyseistä virusta eri näkökulmista, joista yksi oli vitsauksen näkökulma. Tästä kuitenkin luovuttiin siinä mielessä, ettei koronasta suinkaan ollut uudeksi rutoksi, vaan selvisi että se on pitkälti kuten influenssa nyt yleensä on: vaarallisin  vanhuksille ja muille riskiryhmille - takuulla epämukava muille (tässäkin asiassa totta kai on poikkeuksensa, jotka vahvistavat säännöt - siksi jokaista pitäisi hoitaa, mutta hoito olisi jo resurssien rajallisuuden vuoksi syytä priorisoida, sillä heikot jäävät muuten vahvojen jalkoihin).




Mutta tapa jolla korona todistautui vitsaukselliseksi, näkyy niissä epäsuorissa opetuksissa, joita se tuo.
Yllä olevassa listauksessa on niitä opetuksia, joita korona antaa.

Sen vitsauksellisessa puolessa taas on nähtävissä se, että kyseinen virus vaivaa meitä siksi, koska olemme itsekkäitä ja toisaalta myöskin liian heikkotahtoisia vastustamaan massakontrollin aseita. Juuri nyt se mitä saamme, on tämän paniikin vuoksi sama, kuin mitä saisimme jos pahin skenaario toteutuisi - Suomi niminen firma alkaa hajota osiin, mitä kauemmin se pysyy suljettuna.
Jos me siis priorisoisimme hoidon heille, jotka sitä eniten tarvitsisivat, sen sijaan että saisimme lietsottua paniikkilampaat ostamaan kaupat tyhjiksi ja täyttämään ensimmäisen yskäisyn jälkeen terveyskeskukset ja sairaalat, tekisimme palveluksen heille joille tämä todennäköisimmin olisi kuolemaksi, ja me myöskin tekisimme huomisen kannalta palveluksen itsellemme - minkälaisessa kunnossa Suomi tulee olemaan tämän pitkällisen poikkeustilan jälkeen? Luoja tietää parhaiten.

Lisäksi tässä on myöskin se aspekti, joka todistaa tämän olevan ankara opettaja. Nyt ne samat kokoomushenkiset nakkiokioskin pitäjät, jotka julistivat ettei muita tarvitse tukea ja jotka vannovat sen nimeen, että kaikki verotus on varkautta, käyttävät omien standardiensa mukaan varastetuilla rahoilla rahoitettuja terveydenhuoltopalveluita, ja he myöskin kerjäävät itselleen yhteiskunnan tukea. Ei enää kylmiä ja kovia susannakoskia, vaan nöyrää poikaa hattu kädessä - armon aikana riittää sanominen, mutta ankaruuden aikana laitetaan väkisin toisen asemaan jotta oppi menisi perille.

Tämä samalla on osoitus Fundamentin ajaman kansalaispalkan tärkeydestä, sillä se auttaa myöskin edellistä ryhmää. Mutta myöskin muita - sillä koska elämme kapitalismissa, kaikki pysähtyy ilman rahaa. Ostovoiman puute on itselleen kapitalistillekin tuhoisa asia.


Lisäksi, koronavirus on myöskin globalismin hedelmä - se on sitä, kun maailman toiselta puolen tulee sairaus yli rajojen - sairaus jota meillä ei muuten olisi edes. Toisaalta, onhan globalismi itsessään pahimpia kulkutauteja, mitä maapallo kantaa. Liittyen myöskin globalismiin, korona jälleen johtaa valtaa ja rahaa pienten klikkien iloksi, samalla kun juurikin kansalliset tahot, aina pienyrityksistä tavan kansalaisiin konttaavat - kiltisti kaiken lisäksi.


Mikä siis on vastaus?

Nyt, vaikka emme vielä eläkään Abbadonin - tuon väärinymmärretyn ankaruuden opettajan ja itsensä saatanan sitojan ja syvyyteen heittäjän - aikoja, on tässä kaikessa paradoksi, kuten seuraava hymni sen kertoo:
And Disaster is in every corner of the earth. 
And Love shall triumph. 
Paradoksina on se, että tämä eristää ihmisiä, mutta rakkaudella voitamme pelon - järkevästi priorisoiden ja kansallisessa lähimmäisenrakkaudessa, muistamme että aina on joku jolla on huonommin asiat kuin itsellä. Tällöin me emme suinkaan katso asiaa kuten massakontrollin aseet haluavat meidän katsovan: läpi paniikin ja hysterian linssien, vaan katsomme tosiasioita ja toimimme niiden mukaan. Me emme vie oikeasti apua tarvitsevilta heidän paikkaansa jonossa - oli se sitten lääkäri- taikka kauppajono - kohti lopullista voittoa, rakkaudessa! Vain rakkauden voima voittaa lopullisesti pelon voiman, sillä eikö pelon voima ole luotaantyöntävä luonnoltaan, siinä missä rakkaudella se on vetovoimaa?
Assembly: And the world shall be reborn, in Love.


klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti