Ennen kun menen niihin, niin kysyn retorisesti, että miten moni tiesi että Tupac Shakurin äiti on feministi?
Näin ollen on mielenkiintoista seurata hänen matkaansa ja johtopäätöksiään.
"The ultimate stab in the back" on tässä Shakurin mainitsema termi, joka kuvaa erityisen hyvin sitä mitä Fundamentissa esiintyneet, kriittisen naistutkimuksen julkilausumat naisista: "naiset rakastavat kilttejä ja kunnon miehiä sanoissaan, mutta vihaavat teoissaan" tai "yksikään hyvä teko ei jää rankaisematta".
"Ho's get horny, niggas die" - sanat puolestaan liittyvät kontekstinsa puolesta erinomaisesti MGTOW-liikkeen henkeen, etenkin kun Tupac selittää miten tuhoisaa naisten huomiohuoraus ja sen ruokkiminen on, ja kuinka miesten täytyy ryhtyä kulkemaan omia reittejään.
Mikä tekee tästä hyvin opettavaisen, on se, että tämä näyttää kuinka feministinen vallankumous - tässä tapauksessa melko kirjaimellisesti - syö omat lapsensa.
Ensiksi miehet aivopestään ja ohjelmoidaan toteuttamaan jotain luonnotonta, kuten pohjimmiltaan feministien henkilökohtaisista ongelmista johtuvia fantasioita (peniskateus + henkilökohtainen on poliittista + kriisi omassa sukupuoli-identiteetissä jne), jolloin heistä tulee heitä jotka klenkkaavat onnettomina hautaansa - kuin sonni teuraalle, naisen liekassa. Osa taas kokee julman heräämisen, ja he lähtevät ottamaan kiinni kompensoinnin kautta menetyksiään, katkerina siitä että heitä on johdettu harhaan ja heidän elämällään on leikitty nukkekotia. Tämä epäilemättä kostautuu myös naisille (karma can also be a bitch, just like you), sillä nyt on heidän vuoronsa vastata kysymykseen: "Pidät pahoista pojista, no onko tämä tarpeeksi paha" - sillä sitä saa mitä tilaa.
Toisaalta mitä tapahtui Tupacin kohdalla, voi olla myös se, että hän hukkui siihen miekkaan johon naisten petokset hänet saivat tarttumaan?
On Luojan kiitos myös rakentavampiakin vaihtoehtoja kuin tuhoisuuden reitti, joka on myös koko feminismin perusta. Voimme nähdä miten heidän massakontrollin otteensa lipeää koko ajan, ja yhä enemmän heidän sylkemän myrkyn totuuden tuuli puhaltaa heidän omille kasvoilleen - dialektinen prosessi on kääntynyt vihdoinkin heitä vastaan ja tiedotus pitää huolen että mitään heidän kylvämästään pahuudesta ei jää tulematta ilmi.
Mutta jotta saavutamme tämän, on tällöin miesten yhdistyttävä - se ei ole vaikeaa, sillä tällä miehisellä yhteistyöllä on sivilisaatiot rakennettu, ylläpidetty ja suojeltu!
"Erehdystä vastustava ihminen on tiellä kohti yhdistymistä kaikkiin ihmisiin, jotka uskovat totuuteen" - Thomas Carlyle
Oletko koskaan huomannut, miten naiset, etenkin feministisesti suuntautuneet alkavat välittömästi homotella miehiä jotka pitävät yhtä, oli se sitten miesporukan tai miespuolisen kaverin kanssa? Se on taktinen veto. Sen ideana on pitää miehet hajotettuna ja hallittuina, näin ollen yksilöä voidaan pitää kilpailemassa muiden miesten kanssa naisesta, samalla kun hänelle syötetään disinformaatiota (kaikki massakontrollin aseet).
Älkää antako siis eksyttää itseänne!
Tässä jalossa vapautumisen prosessissa nainen voi olla joko sopiva, kunnioittava ja rakastava apu.
Tai nainen voi olla jotain täysin päinvastaista.
Silloin todellakin valkenee, miksi on parempi olla yksin kuin hajottavassa seurassa.
Lopuksi vielä hyvin mielenkiintoinen ajatus Joseph Cambellilta:
Mytologian ja riittien tärkeimpänä tehtävänä on aina ollut tuottaa symboleita, jotka vievät ihmishenkeä eteenpäin, vastapainoksi niille pysyville fantasioille, jotka pyrkivät kahlehtimaan sitä. Oikeastaan voi hyvinkin olla, että meidän keskuudessamme esiintyy kovin paljon neurooseja siksi, että saamme vähemmän tällaista tehokasta henkistä apua.
Takerrumme pysyvästi lapsuutemme mielikuviin, jotka jäävät karkottamatta, ja siksi suhtaudumme vastahakoisesti aikuisuuteemme kuuluviin välttämättömiin muutoksiin.
Yhdysvalloissa esiintyy jopa luonnonvastaista intohimoa: päämääränä on, ettei tulla vanhoiksi, vaan pysytään nuorina; äidistä eroon kasvamisen sijasta häneen pyritään takertumaan. Ja niinpä aviomiehet harjoittelevat kulttimenoja lapsuutensa temppeleissä, he ovat lakimiehiä, kauppiaita, johtavia persoonia, jollaisia heidän vanhempanasa heistä halusivat. Aviovaimot taas etsivät rakkautta vielä oltuaan neljätoista vuotta naimisissa ja synnytettyään ja kasvatettuaan kaksi hyvää lasta – rakkautta, jota he voivat saada vain kentaureilta, sileeneiltä, satyyreilta ja muilta Panin seuralaisiin kuuluvilta himokkailta painajaisilta. Joko he seurustelevat näiden kanssa unissaan (…) tai meidän suosittujen rakkaudentemppeliemme hunajanmakeassa ilmapiirissä, jolloin kentaurit esiintyvät uusimpien filmisankarien hahmossa. Psykoanalyytikon on loppujen lopuksi ilmaannuttava puhumaan jälleen naamioituneiden rohtotanssijoiden ja ympärileikkauksia suorittavien noitatohtorien vanhojen, pitkäjänteisten opetusten koetellun viisauden puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti