Yllättävä "kirkkauden hetki" Hyysärin Sanomissa

Tässä suositussa tekstissä annettiin valemedialle ja sen poliittisten aktivistien pelleilylle sen verran runtua, että ne kävelevät kuin ankka seuraavan viikon.

Kun taas nyt, todistamme jotain paljon positiivisempaa: kirkkauden hetkeä!

Se on myös punapilleröitymisen alku, sillä se on valheessa ja (itse)petoksessa elämisen lopun alku.

Tai kuten tämä zen-perinteen antama sananparsi menee:

"Sinun ei tarvitse etsiä totuutta, riittää ettet helli mielipidettäsi."

Mistä siis kyse?

Tästä:

Suomessa ei pysy järjissään marraskuussa ilman lentämistä – ja se on meidän parikymppisten luonnonystävien tragedia

Ko. kolumnissa Hyysärin Sanomien toimittelija siis koki kirkkauden hetken.

Joten, toivotaan, että tämä kirkkauden hetki johtaa lopulliseen parantumiseen. On näet vaikea parantua, kun luulee mustaa valkoiseksi, kissoja koiriksi ja hyvää pahaksi - myös itsensä kohdalla.

Katsotaan vielä kyseisen kolumnin sisältöä ns. meikäläisestä näkökulmasta.

"Tietenkin olen ilmastoahdistunut. Olen parikymppinen helsinkiläinen, Flow-festivaalin vakiokävijä. Olen syönyt ala-asteelta saakka kasvisruokaa, vaihtanut kauramaitoon ja härkikseen heti kun ne saapuivat Alepaan. Ostan palveluita esineiden sijaan, asun pienesti ja korjautan vanhoja vaatteitani.

Kaikki tämä on turhaa näpertelyä verrattuna siihen, että singahdan trooppisiin lämpötiloihin käristämään itseäni, ottamaan selfieitä meriveden kähertämistä hiuksistani, tekemään ei-mitään.

On aivan selvää, että juuri minun tulisi luopua lentämisestä."

Kyseinen Ronja Salmi muistetaan urotyöstään, jossa hän kannatti Kiuas-kustannuksen porttikieltoa kirjamessuille.

Allekirjoittaneen mielipide asiasta?

Jos ennen ihmisiä ja kirjoja poltettiin, nyt niiden pääsy enää evätään kirjamessuille.Voimmekin siis sanoa, että tämä lievästi sanoen kontrollinhaluinen vastapuolemme on edistynyt huomattavasti tyrannimaisissa tavoissaan ja vihanhallintaongelmissaan.  (Tällä ei toki nyt tarkoitettu erityisesti kyseistä kolumnistia, vaan yleisesti sitä porukkaa, joka rakastaa tituleerata itseään suvaitsevaisiksi, vaikka heitä ahdasmielisempiä, mustavalkoajatteluun taipuvaisempia ja ennen kaikkea suvaitsemattomampia tiukkapipoja tuskin on koskaan nähty!) Ennen se oli "kuolema kaikille jotka eivät usko imelään" nyt se on "porttikielto kaikille jotka eivät usko imelään". (Samalla pyyhitään kyyneleitä poskiltaan, koska ollaan niin saatanan hyviä ihmisiä. Kerta kaikkiaan!) 

Hänen voidaan siis sanoa olevan city-vihreä-fariseus. Tai ruskeistolainen. Mikä termi nyt näitä tyyppejä parhaiten kuvaakaan, ja kattaa heidän kaikki omituiset päähänpistonsa. Viherpunaisuus, eli ruskeistolaisuus, on tolkun ihmiselle hieman kyseenalainen konsepti, koska vihreä ja punainen yhdessä ovat "omanlaisiaan":

Freddy Krueger's sweater is based on a scientific study—those shades of red and green side-by-side are unnerving to the human eye.

— UberFacts (@UberFacts) November 15, 2018

"Those political movements of red and green side-by-side are unnerving to the human mind".

Mutta ennen kun jatkamme, on allekirjoittaneen kuitenkin oltava eräässä asiassa 100% yhtä mieltä HS-kolumninstin kanssa: marraskuu on todellakin vuoden raskainta aikaa.

Eikä juuri lohduta, että joku älykääpiö keksi että Suomessa on oltava talviaika, jonka johdosta ollaan vintti pimeänä 24/7.

"Teeth grinding
flesh and bone

Suffer the suffering"

Ilman mahtavaa kesää ja adaptogeenikuuria, sekä syksyn kuulasta ruskaa, sitä varmaan oltaisi varmaan jo puoliksi katatonisessa tilassa (jokainen päivä on sietämistä ja odotusta).

Niinpä marraskuun sietämättömyydestä ei kyseistä, stereotyyppistä city-vihreää/ruskeistolaista, voi syyttää. Kyseisen ryhmän edustajaksi, hän päinvastoin osoittaa siinä jopa jonkinasteista inhimillisyyttä.

Se tosin on sanottava vielä, että onhan tämä nyt silti ensimmäisen maailman ongelma - molemmilla.

Vaan palatkaamme takaisin itse asiaan.

Kyseinen kolumni on introspektiivinen teksti, jossa on hyvesignalointi korkeintaan sivuosassa.

Siinä tarkastellaan ruskean kuplan edustajan paikottain naiiviakin ajatusmaailmaa, josta näemme todisteen tässä:

"Mutta jos luovun lentämisestä, luovun myös systeemistäni. Jos luovun systeemistä, päästän irti tarinasta, jonka olen itselleni sepittänyt. Se tarina on kasvanut jopa uskomuksen mittoihin.

Uskon, että aina voi ottaa hatkat. Se on naiivi ja romanttinen ajatus, joka ei perustu sen suuremmin mihinkään, mutta ehkä vähän lapsuuden Lucky Luke-sarjakuviin. Sarjakuvan viimeisessä ruudussa yksinäinen cowboy ratsastaa auringonlaskuun ja vain pölypilvi jää hevosen kavioista jälkeen. Hatkat ottaa myös Maija Vilkkumaan mimmi Ingalsin Laurassa, ja aika moni muu laulun, elokuvan tai kirjan päähenkilö. Näen itseni tällaisena henkilönä. Jos tulee tiukka paikka, vaihdan maisemaa ja nimeä."

Kolumnisti on riemuissaan jo pelkistä kookospähkinöistä, ja niiden näkemisestä - siinä jos jossain on lapsenmielisyyttä. Näitä isojen globalistien pieniä apureita mitä ilmeisimmin vedätetään vedoten juurikin tuohon aavistuksen lapsenomaiseen puoleen, ja sitten siihen lyödään vielä päälle itsekyyteen vetoaminen (esim. naiset on feministejä, koska feminismi ajaa naisten etuoikeuksia) jonka jälkeen meillä on valmis poliittinen aktivisti. Esim. Allekirjoittanut on joskus kuullut miten +40 v. feministi sanoi päätyneensä vakaumukseensa jo lukiossa. Allekirjoittanut kysyi, että olisiko kenties jo tuossa neljänkymmenenvuoden kypsässä iässä aika tarkistaa, ellei jopa korjata kantojaan teinipärinöiden jäljitä? Vastausta ei koskaan tullut. Miksi ei?

Allekirjoittanut muuten myös ymmärtää tuota ajatusta paosta. Paon teema on kiehtova. Juice Leskinenkin sanoi että "koti on paikka josta lähdetään". Kyseisen idean ymmärtää tai sitten ei. Ajatus siitä, että on pääsy johonkin parempaan on äärimmäisen lohdullinen. Kyseessähän on siis sanalla sanoen: eskapismi.

Näin ollen kolumnin taustalla on oma kognitiivinen dissonanssi (osa-aikainen, lentokoneella suoritettava ilmastopakolaisuus), johon liittyy myöskin eskapismi. Tai vain jompi kumpi niistä.

Sinällään tuossa vakaumuksen konfliktissa ei ole mitään kummaa, koska nämä suvakkien lemmikit, eli Kaikista Heikoimassa Asemassa Olevat (TM) (pakolaiset), voivat välillä käydä talvehtimassa kotimaassaan, josta heidän piti tulla Suomeen - ei KELA:n vuoksi - vaan koska he eivät voineet olla enää hetkeäkään kotimaassaan tai heidät olisi tapettu niille sijoilleen! Siksi on myös täysin ymmärrettävää, jos ilmastoahdistunut ruskeistolainen välillä lentelee ympäri maailman lentokoneella. Tekopyhyyden käsite ja looginen johdonmukaisuus on patriarkaatin ennakkoluuloja kumminkin, ja tämä lähes syövyttävää sarkasmia.

"Mutta miten se tehdään? Miten minun tulisi elää, että selviäisin marraskuun Suomessa järjissäni? Työkykyisenä? Onnellisena? Pitäisikö laskea rimaa? Ajatella, että ei ihminen voi saada aikaan marraskuun loskassa sitä samaa, mihin pystyy kesäkuun auringossa. Ehkä pitäisi vähentää työtunteja, tai työviikkoa. Sovittaa harrastuksensa uudelleen, ottaa vastaan vähemmän haasteita. Käpertyä talviunille.

Minkälainen tarina se on? Minkälainen on tarinasta ihmisestä, joka ei lähde ja yrittää tehdä sen, mikä tehtävissä on, siellä missä on? Minkälainen on marraskuu Helsingissä, jos itseään ei voi lohduttaa ajatuksella, että taivas on vain netistä ostettavan lentolipun päässä?

Minulla ei ole mitään hajua."

Jotta voimme vastata, meidän on otettava käsittelyyn edelliset syyt. 

Eskapismi

Tätä voi harjoittaa myös Suomessa. Eskapismia voi harrastaa uppoutumalla johonkin kiehtovaan. Tästä syystä allekirjoittanut ei esim. syytä nuoria miehiä "jotka vain pelaavat  kuutiossaan pelejä, eivätkä perustele perheitä naisten kanssa, jotka ovat eläköityneet kullikarusellista". Koska näille miehille ei ole tarjolla toivoa paremmasta, allekirjoittanut näin ollen hyväksyy heidän eksapismin sa täydellisesti. Alkaakin olla korkea aika että naiset - parisuhteen ja seksin portinvartijat - lunastavat puheensa itsenäisinä vahvoina naisina, ja aikuistuvat perustaen perheen. Niin, ja tekevät totta kai vielä aloitteetkin sen eteen! Onhan wanhanaikaista että vain mies tekee niin.

Osa-aikainen ilmastopakolaisuus

Realiteetti: Suomessa asuessa on vähäsen pakko hyväksyä Suomen säät, johon sisältyvät myöskin Suomen vähälumiset kesät. Ja marraskuu.

Vaihtoehtoisesti on pakko tarkistaa kantansa ja maailmankatsomuksensa.

Et voi olla "ilmastoahdistunut", jos sinun on pakko päästä pois säännöllisin väliajoin lentokoneella. Realiteetit tulevat vastaan. Hieman sama jos joku kaalille allerginen pakottaisi itsensä ryhtymään kaalisoppadieetille Miten luulet että siinä käy? Tekeekö hän kuten city-vihreä, eli syö kaikkea muuta kuin kaalikeittoa, mutta sanoo silti olevansa kaalikeittodietillä?

Mutta on toki yksi pragmaattinen vinkki antaa.

Allekirjoittanut on käynyt kymmenessäkunnassa eri maassa. Varmasti jokainen ilmastoahdistanut on käynyt vielä useammassa. Tämä ei ole kilpailu, joten voit istua takaisin pulpettiisi.

Tässä se vinkki: kaikki nämä reissut on tehty seikkailu- ja road trip -luontoisesti. Mutta yhdessäkään niistä reissuista ei käytetty lentokonetta, vaan omaa autoa ja korkeintaan autolauttaa.

Annahan sen mahdollisuuden marinoitua hetken.

Yhdellä lentokonereissulla yksityisautoilet sen kymmenen vuotta.

Jos otetaan huomioon keskiverron city-vihreän mukavuudenhaluisuus, niin kumpikohan on järkevämpi sijoitus? 

Valinta on siis sinun: joko oma mukavuus tai sitten luonto.

Ei luulisi olevan hankala valinta, jos kerran ilmastoasiat ahdistaa.

Tosin, koska allekirjoittanyt ei ole city-vihreä-fariseus, eikä hänen uskontonsa ole myöskään city-vihreän-fariseuksen "perinnäissäädös", niinpä allekirjoittaneen ei tällöin tarvitse myöskään noudattaa kyseisiä opinkappaleita.

Ei yksinkertaisesti ole mitään irtopisteitä kerättäväksi tyyliin: 100 irtopistettä = olet nyt super-vihreä! Ne kaikki kuuluvat ruskean kuplan maailmaan, ja allekirjoittanut on täysin sen ulkopuolinen. Vaikka allekirjoittanut varmaankin voisikin korjata sieltä melkoisen pistepotin: hän ei yksityisautoile, saa pieniä vesi- ja sähkölaskuja - sähköfirmana on ollut vihreän sähkön toimittaja, hän myös kierrättää, eikä heitä ruokaa hukkaan vaan antaa tähteet eläimille, ja on muutenkin eläimille ystävällinen ja eläimet rakastavat häntä. Jopa paketit hän tilaa ilmastoystävällisesti.  Unohtamatta tietenkään luomun ja reilun kaupan suosimista - myös Alkossa, josta hän viimeksi osti tuotteen nimeltä L' Auratae Nero d'Avola joka on 14% luomupunkkkua, jonka pakkaus on 80% kierrätettyä lasia ja jonka paperit on 100% kierrätettyä jne. Kaikki tämä ilman mitään "teen näin, koska näin tiedostavan ja avarakatseisen ihmisen sitä kuuluukin tehdä". Tai edellä mainittuja "viherpisteitä". Ideana on ettei nyt ehdoin tahdoin saastuteta, ja että oikein tehdään koska se on oikein, ei siksi koska se kuuluu jonkun kuplan pistejärjestelmän osaksi.

Nyt jos kateus hiipii puseroon, kun kerran tällainen "kansallismielinen juntti" on vihreämpi kuin vihreä itse, niin se kerrottakoon että allekirjoittanut on miettinyt että seuraava reissu saa olla kunnon lammasmatka lentokoneella. Johonkin aurinkoiseen ja lämpöiseen, missä on kaikki tehty valmiiksi ja eikä tarvitse kuin vain olla.

Näet tuollaiset roadtripit ovat todellakin seikkailumatkoja - ne ovat vain puoliksi suunniteltuja: joten joskus saat hotellin Hollannissa, joskus taas löydät sen vahingossa Virossa, kun olet jo ollut jäämässä nukkumaan Via Baltican reunalle autoosi - ajettuasi tätä ennen koko yön ja päivän. Joskus taas joku ystävällinen britti lupaa ajaa edellä määränpäähäsi, joskus taas joku ystävällinen saksalainen - maasta riippuen. Entä oletko koskaan yrittänyt navigoida Venäjällä, ilman ymmärrystä kyrillisistä kirjoitusmerkeistä tai kysyä ohjeita ihmisiltä ilman yhteistä kieltä, samalla kun uhkaavasti alkaa tulla jo yö? Tämä vain päätyäksesi pietarilaiseen hotelliin, jossa osa porukasta ei uskaltanut edes nukkua.

Allekirjoittanut on kokenut tuon kaiken - ja paljon muutakin.

Niinpä tuollaisten paljon istumista, stressiä ja nopeita käänteitä sisällään pitävän reissaamisen jälkeen sitä haluaa vain rentoutua. Seikkailut saavat tältä osaa piisata. Ehkä joskus kun allekirjoittanut saa taas urheilullisen autonsa alleen, hän lähtee uudelle reissulle, kaverin kanssa tai ilman, ja siinä ajetaan Puolan kautta Italiaan. Mutta, se on sitten sen ajan murhe se.

No, ei sillä että nuo reissut olisivat kaikki olleet kuin suoraan jostain amerikkalaistyylisestä road trip movie:sta, mutta pointtina on, ettei aito ympäristö- ja ilmastotietoisuus kulje käsi kädessä
noutopöytäilmastoahdistuneisuuden kanssa, jossa poimitaan oman mukavuuden haluisuutensa mukaan miellyttävimmät palat. Tästä syystä, esim. Vihreissä ei ole mukana enää sellaisia henkilöitä kuin Pentti Linkola ja Eero Paloheimo (jälkimmäistä allekirjoittanut arvostaa, Linkola on lähinnä kypsään ikään kerinnyt edgy viherteini).

Mitä taas tulee yksityisautoiluun, niin sen pariin allekirjoittanut aikoo siirtyä heti kun mahdollista. Kaupungin joukkoliikenne on paras argumentti sen puolesta.

Allekirjoittanut lupaa harkita ajatustaan uusiksi heti jos myös muut kuin vihreät saavat verovaroin maksetun vihreän joukkoliikenteen, eli taksit käyttöönsä.

Sitä ennen ilmasto- ja ympäristöihmisten on syytä myydä aatteensa paremmin, meihin normaaleihin ihmisiin ei pure kulttimainen sloganien tiputtelu ja NPC-mantrojen hokeminen.

Summa summarum

Mikä tässä näkyy, on se ohikiitävä kirkkauden hetki, joka vastaa sitä, kun feministi joka puhuu tasa-arvosta, joutuukin ymmärtämään, että se merkitsee naisellisten etuoikeuksien poisjättämistä: et voi enää naisena antaa avaria päättäksesi riidan, vaan nyt sinua saa lyödä takaisin (ikävämpi homma, jos valitsit painosarjaasi vastaamattoman vastustajan - tervetuloa miesten maailmaan), etkä voi myöskään orjatyöllistää kaverialueella olevia miehiä sinun mööpeleitäsi siirtelemään, eikä autoja tai elektronisia laitteita korjaamaan, vaan nyt saat korjata ne itse. Sinulle ei avata ovea. Pillupassi poltetaan. Osallistut samaan peliin, missä miehetkin polttavat itsensä loppuun.

Aivan samalla tavalla ei enää käykään se, että hyvesignaloidaan omia valintoja ja vakaumustaan, omassa ölisevässä jees-kerhon kuplassaaan. Puhumattakaan siitä, että vedetään kaikki omatkin uhraukset alas vessanpytystä vain koska mukavuuden halu vie voiton.

Näin tapahtuu ainakin osittainen punapilleröityminen: ymmärrät ettet voi syödä kakkua, ja säilyttää sitä (vaikka voitkin suggeroida itsesi itsepetokseen).

Välimuotoja ei ole, ei vaikka tuplastandardeja suosivat nimenomaan ruskeistolaiset, suvakit, city-vihreät - millä termillä näitä kaistapäitä nyt valitseekaan kutsua.

Ja jos oikein vihreä haluaa olla, niin ulkomaillehan voi paeta vaikkapa polkupyörällään; sellaisella ruskeisto haluaa pakottaa meistä muutenkin jokaisen kulkemaan. He tosin itse saavat käyttää takseja ja lentokoneita.