Vitun Sonera

Tulin juuri Soneran liikkeestä.

Tämä siksi, koska uuden asuntoni laajakaista ei ole osoittanut elon merkkejä.

Olin soittanut sinne, sillä seurauksella että siitä tuli puolen tunnin puhelu, josta noin puolet oli sitä kun päivystäjä kertoi että tarkistaa "kytkennät", jolloin pääsin kuuntelemaan firman odotusbiisiä kunnes puhelu katkesi, ja päivystysaika meni umpeen siltä päivältä.

Liikkeessä kerroin tilanteen. Pahoittelua. Sen jälkeen kun hän oli ottanut tietoni, hän ryhtyi "kartoittamaan tilannettani" - sinä arvoitettu lukijani varmasti olet yhtä h.moilasena: mitä helvetin tilannetta, olemmeko jossain työvoimapoliittisessa toimenpiteessä tai verovirastossa? Melkein.

Piti arvata mihin tämä kaikki tulisi johtamaan; hän uteli kaikki laittteeni. "Onko läppäriä?", "Onko pöytäkonetta?", "Onko televisiota?", "Onko suvussanne eläkeläiasiä joille voi soittaa, ja myydä lehtiä tai laajakaistaliittymän - oli heillä tietokonetta tai ei."

Kerroin laitteeni.

Myyjä piirsi ne paperille eteeni. Katsoin piirrustuksia, ja nostin hitaasti katseeni myyjään.

Katselin häntä kysyvästi, kunnes ensimmäinen yritys myydä minulle jotain lennähti eetteriin.

Selvisi nimittäin, että puhelinliittymäni, minkä hankin juuri kun se oli kampanja-alennuksessa (mikä on halvempi siksi kuin nämä tarjoukset  jotka kaikki ovat saman hintaisia toistensa kanssa) oli "väärää firmaa". Selitin että en ole kiinnostunut vaihtamaan sitä. Myyjä valehteli että Soneran laajakaista on aito (mitä ne muut sitten ovat?jäljitelmiä jotka oikeasti toimivat naru&viilipurkkimetodilla?) ja paras, johon vastasin että luotan edelleenkin siihen "oravalaajakaistaan" - viitaten kohteliaasti mainostettuun Elisa/Saunalahden laajimpaan 4G-verkkoon, mikä todisti hänen väittämän olevan rehelllisesti sanoen silkkaa paskaa.

Sanoin että tulin ainoastaan aktivoimaan oman vuokraan sisältyvän, ILMAISEN laajakaistani. Kiitos.

Myyjä suorastaan havahtui kesken alkavan myyntitranssin, ja meni jatkamaan sitä mitä hänen tulisi tehdä: aktivoida minulle kuuluva laajakaista - ei sitä maksulllista, vaan se ilmainen  (viittasiin tähän sanoin: ilmaista parempaa tarjousta ei ole).

Laajakaista oli täten aktivoitu. Siitä tulisi erillinen ilmoitus, kätevästi tekstiviestinä. Tällöin kerroin miten olin ottanut yhteyttä heihin ensimmäisen epäonnistuneen laajakaistan virittämisen jälkeen, ja koska heillä ei ollut sähköpostipäivystystä, piti tyytymäni siihen että ottaisivat yhteyttä puhelimella. He ottivatkin, mutta silloin kun en ollut tavoitettavissa. Sain tekstiviestin asiasta, ja vaikka siinä luvattiin että he ottavat yhteyttä myöhemmin, eivät he ottaneet. Asiointihenkilö pahoitteli tätä, ja jotta tämä absurdi muutamaa minuuttia kysyvä reissu saataisi vielä venytettyä uskomattomiin mittasuhteisiinsa, hän siirtyi tästä luontevasti taas kerran myymään minulle jotain.

Menimme jälleen minun televisionkatselutottumuksiin. Myöskin kännykkäni liittymään ja muihin siihen liittyviin käyttötottumuksiin pääsimme jälleen perehtymään, ihan yhdesssä tuumin.

Tässä vaiheessa ilmeeni oli jotain Kevin Spaceyn ja Samuel L. Jacksonin hybridin luokkaa.

Toistin itseäni, jolloin myyjä alkoi toipua muistinmenetyksestään, ja muistella aiempia vastauksiani.

Asiaa ei parantanut hänen kannaltaan se, että hän piti yhä ajokorttiani panttivankinaaan. Ei kyllä minunkaan kannalta!

Olin ehtinyt sanomaan jo ainakin kerran tämän toisen kierroksen aikana, etten ole kiinnostunut vaihtamaan tai hankkimaan mitään. Alkoi tulla selväksi, että puhelinmyyjät on näemmä jalkautuneet myös keskuuteemme kivijalkamyymälöihin.

Siinä vaiheessa kun olin juuri selittännyt miksi en ole kiinnostunut vaihtamaan puhelinliittymääni, tämä hiljaksiin minua raivon partaallle ajava kafkalainen näytelmä (tunsin miten ääneni alkoi kiristyä kun vastailin, ja katsoin yhä tuimemmin häntä silmiin) eteni vielä loppunäytökseensä: hän tuntui olevvan hyvinkin ymmärtäväinen ja nyökytteli, myöntäen ettei minun olisi järkevää tehdä vaihdosta, jolloin hän vielä vieraili televisioaiheessa, mutta veti U-käännöksen oitis takaisin puhelinaiheeseen.

Tällöin ilmeeni oli sama kuin Richard Dawkinsillla, kun Ted Haggard laittoi hänelle jauhot kurkkuun.

Seuraavaksi sanoin artikuloiden entistä hitaammin ja selvemmin: en ole kiinnostunut vaihtamaan liittymääni.

Nyt myyntitykki viimein uskoi, ojentaen minulle ajokorttini ja päästäen samalla minut lonkeroistaan.

Poistuin siitä kahvilaan  josta on tullut varsinainen "keskustatyöhuoneeni", otin kahvin ja kerroin tapahtuneesta jo tutuksi tulleelle myyjättärelle, sellaiselle rotunaiselliselle brunetilla jolla on seksikkään matala ääni, levollinen makuuhuonekatse ja suuret ripset. Hän ja harjoittelija (suu auki, katsellen vuoronperään meitä molempia, mahdollisesti nyökkäilllen välillä)  kuunteli minua ja brunetti osallistui keskusteluun parhaansa mukaan, kertoen myös miten hakiessaan suojakalvoa puhelimeensa, hänellle oli myös yritetty myydä koko katalogi läpi.

Samalla heräsi kysymys: onko huonosti toimitettu tuote, passiivis-aggressiivinen tie kohti suurempia voittoja?

Lue myös:

Se Todellinen Syy Työttömyyden Pitkittymiseen: Koska Tuottoisa Bisnes

PS: Tälle insidenssille sain ennakkoa, kun olin eräänä loskaisena iltana katselemassa erään tavaratalon äänilevytarjontaa. Kesken pläräämmisen, tämän samaisen firman joku myyntivasara teleporttasi itsensä viereeni, kyselemään haluanko voittaa "100 000 € + huvilan Alpeita, yksityisjetin ja rollssin kuljettajalla, sekä tietenkin niin paljon persettä kuin haluan". Tiesin mihin  se oli menossa, joten sanoin että kyllä, mutta onko tässä koiraa haudattuna. Ei kuulemma ollut. Menimme pulpetin ääreen, ja emmekös me tietojen antamisen jälkeen olleet taas kerran kartoittamassa minun  laajakaista ynnä muuta tilannetta (tällöin laajakaistani oli vielä eri firmalla). Viimeiset sanat osapuolten kesken olivat: "Eiköhän laiteta tämä sinun laajakaista nyt kerralla kuntoon!" "Eikä laiteta. Kiitos näkemiin." sanoin hymähtäen itsevarmaan arvovaltaiseen tapaani, ja kävelin pois.

PPS. Se brunetti pelasti päiväni, jotkut naiset hallitsevat sen jalon taidon.