On kuitenkin jälkilöylyjen kunniaksi syytä esiittää muutamia ajatuksia.
Aloitetaan sosialistien/vasemmistolaisten/työväen puolueiden heikosta menestyksestä.
Miksi vasemmisto sukelsi?
Asiasta on ennenkin Fundamentti tiedottanut, ja syyt eivät ole muuttuneet: pääsyynä on "ensimmäisen rakkauden", eli kansallisen enemmistöluokan, työväen asian unohtaminen, ja sen korvaaminen energian käyttämisellä joko suoranaisten rappioarvojen, tai muunlaisen joutavuuden suosimiseen.
Näissä vaaleissa oli mukana myöskin eräs uusi muuttuja: pirstoutuminen.
Kun katsoi uusia ja vanhempia "sirpalepuolueita", kävi ilmeiseksi eräs seikka: iso osa niistä oli jollain tapaa kommunistiisia puolueita. Kommunismi on eräs vasemmistolaisuuden ja sosialismin variaatio, jopa niin tunnettu, että moni rakastaa pitää sitä koko työväen asian tai sosialismin synonyymina; tämä kauppa käy monille oikeistolaisille, kuin myös vasemmistolaisille. Allekirjoittaneelle ei, koska se on hyvin suppea yleistys.
Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntaoteoriassa hajottaminen ja hallinta (sen kautta) nähdään yksinomaan (subversio)hyökkäyksen metodina, sekä käytännnössä aina negatiiivisena ilmiönä - tätä myös on perustaa nollaava moniarvoisuus (nihilismi), sekä omien rajojen heikentäminen internationalismilla ja päätäntävallan antamisella niiiden ulkopuolelle.
Mikä on tapahtunut vasemmistolle, on tällöin se kuuluisa oman lääkkeensä nauttiminen.
Jos otetaan kommunistien jäämistöistä koostettu, ja sen perustalle rakennetut, "stallarien perilliset", Vasemmistoliitto ja Vihreät, saatoimme nähdä että jos heidän kannatuksensa olisi laitettu yhteen, olisi siinä ollut jo voimakas kilpailija ja vaihtoehto SDP:lle, sekä tietenkin vastavoima porvarillisille vaiihtoehdoille. Sama pätee heidän päämiehiinsä, joiden yhteenlasketutkaan äänet eivät olisi vielä lyöneet vetoja muiden puolueiden ääniharavoille, mutta jotka olisivat varmastii olleet yhdelle johtajalle mieleen. Täydellisen Järjestelmän lahjomattomat, ja muuttumattomat lait pätevät edelleenkin.
Esim. Vihreät ovat kokolailla painottunut olemaan post-kommunistinen puolue josta on karsittu viiimeisetkin rippeet työväen asiasta, ja korvattu se pääkaupunkiseudulla asuvien, luonnosta vieraantuneiden, maailmanparantajien mussutuksella ja rappioarvojen julistamisella. (Siinä missä ympäristötietoisuus on toki hyvä asia, mutta itämeren pelastaminen pukeutumalla miesten osalta verkkosukkahousuihin, ei ole vakavastiotettava poliittinen agenda kenelllekään, puhumattakaann feminatsismista tai SETA:n poliittiseksi sovellukseksi julistautumisesta). Vasemmisto on näistä punaisesta ja vihreästä se jonka pitäisi olla punainen, mutta jossa esim. Paavo Arhinmäki pitää telaketjufemakkoa neuvonantajanaan, ja joka on ruvennnut olemaan vihreiden kaksonen kaikin tavoin muutenkin, unohtamatta viime eduskuntakauden aikaista hengailua kokoomusjohtaiisessa hallituksessa, ja sitten marttyyrin tavoin suoritettua ulosastelua, kun jo tuho oltiin saatuu aikaan.
Entä sitten SDP:n tuho. Fundamentti jo ammoin varoittii, että siinä mennäänn metsään SDP hylkää työmiehen, ja muuttuu feministiseksi rappioarvopuolueeksi. Entä mitä teki SDP? Äijäfeministin, Anttii Rinteen johdolla, tehtiin juuri siten kuin ei olisi pitänyt, vaalit hävittiin ja ainoana kyseenalaisena meriittinä on se, että heille jäi käteen vaalien "tasa-arvoisin" eduskuntaryhmä - kuten vihreillä aikoinaan - eli siellä on enemmistö naisia ja johtopäätös seuraava:
21 naista – SDP on eduskunnan tasa-arvoisin puolue
Jos tämä ei ole vielä kylllin idioottimaista, ja suoranaista äänestäjän tyhmänä pitämistä, on tämä ensimmäisen rakkauden unohtamiseen perustuva uusiutuminen tyhmää taktisesti.
Miksi Vihreät lisäsivät kannatustaann ja SDP:llä se putosi, vaikka molemmat ovat feministipuolueita, joiden tarkoituksena on toimia naisten etujen yllläpitäjinä ja miehiltä poisottajina?
Syy tuli ilmi jo edellä: SDP petti väkensä, sillä ei tehnyt sille kuuluvaa työtä, siinä missä Vihreät ovat pysyneet alkuperäisessä muodossaan, jolloin he ovat kannattaneet heille jo alunperin yleisiä, "punaisista arvoista" riippumattomia (rappio)arvoja, jolloin äänestäjät ovat todenneet että parempi suosia sitä suutaria joka pystyy lestissään, ja näin ollen demarien äänestäjät ovat myös osaltaan ryhtyneet äänestämään esim. Perussuomalaisia, jotka ovat tasa-arvoa, eikä feminismiä kannattava työväen puolue. Sen ohellla että he myöskin toimivat kansallisesta arvomaailmasta käsin, siinä missä Vasemmistoliitto ja demarit lähinnä ovat - kuten mainittua- vara-vihreät, vailla alkuperäistä tehtäväänsä, eli työväen ja vähäosaisten etujen ykkös-sijalle asettamista.
He saavat petturuudesta sen palkan, minkä ovat ansainneet:
Feministit ovat kaapanneet vasemmiston
Entää tuleva halllitus? Tästä on esitetty jo valistuneita arvioita ja kaikenlaista spekulaatiota.
Tulevan hallituksen kaksi vaihtoehtoista tietä
On kuitenkin olemassa vain kaksi tietä, joista toinen on arveluttava, ja taipuvainen jatkamaan edelllisen kauden pellleilyä, siinä missä toinen on kansalle ystävällinen ja tulee vähintäänkin tasoittamaan tilannnetta, mahdollistaen myös maltillisen nousemisen.
Ensimmäinen tie johtaa ns. Suomalaiseen Punamultahalllituksseen.
Sen perustan koostaa seuraava yhdistelmä: Perussuomalaiset + Demarit + Keskusta + "rippeet".
Tässä on ihanteellinen ratkaisu, sillä se sisältää paljon poliittista ainesta, joka lähtee rakentamaan yhteiskuntaa kansallisista lähtökohdista käsin, alhaalta ylöspäin. Se myös ymmärtää valtion merkityksen koska se on vapaa ns, anti-statistisista aineksista. Samoin, se todennäköisimmin vastustaa luokkayhteiskuntaa, kuin että se kannattaisi sitä.
Mikä parasta, tämä malli on myös omiaan taistelemaan kansallista yhteyttä hajottavia, subversion aineksia, kuten liberaaleja rappioarvoja vastaan. Unohtamatta tietenkään sen nuivaa asennetta hallitsematonta maahanmuuttoa tai vähemmistöterroria kohtaan - jälkmmäiseen lukeutuu kapitalistien ja muiden kansan enemmistölle vieraiden ja aiemmin hyysättyjen "eturyhmien" vapaan mellastamisen suitsiminen.
Perussuomalaiset ja SDP pitävät tässä paletissa huolta osaltaan kansallisesti merkittävimmästä yhteiskuntaluokasta, eli työväestä. Tämä saattaa myös ohjata hienovaraisestii jytkystä haaveilemaan jääneitä demareita (viittaus Antti Rinteen freudilaiseen lipsahdukseen) takaisin "alkuperäisen rakkautensa suuntaan, pois sen eksytyksen suunnasta johon me sen varmastii tiedämme ajautuneen. (Potentiaalia heillä on tähän sikälikin, että he olivat alunperinkin eräänlainen "oikeisto-sosialistinen" tai jopa "proto-kolmannen tien"-liike, mutta täten myös erittäin haavoittuvaisia menemään eliitin mukana.
Entä sitten se toinen tie?
Toinen tie johtaa ns. (Yli-)Kansalliseen Porvarihallitukseen:
Keskusta + Kokoomus + Perussuomalaiset (+ rippeet).
Tähän vaihtoehtoon ei ainakaan mahtuisi esim. Vihreät mukaan, sillä se on niin monessa merkittävässä kysymyksessä Keskustan kanssa eri mieltä. Näiden kahden suhtautuminen ympäristöönn ja sen hyödyntämiseen on radikaalisti erilaista, ja lähtee myöskin täysin eri näkökulmista liikkeelle - toinen on ehta landepuolue ja toinen ilmeinen citypuolue, joten käsitykset ns. realiteeteista ovat takuulla erilaiset. Samoin, mukaan tuskin tulisi myöskäänn SDP:tä, sillä tämän asian on varmentanut äijäfeministi - uppoavan laivan kapteeni ja työmiehen kauhu Antti Rinne.
Kun taas Perussuomalaiset ja Keskusta omaavat historiansa alkuhämäriin hieman samanlaista sukulaisuutta kuin Vihreät ja Vasemmistoliitto; maalaisliitossa ja SMP:ssä on molempien lähtökohta, mutta aivan kuten suomalaiset, on perussuomalaiset muuttaneet ns. maalta kaupunkiin, ja ryhtynyt elämään omaa elämäänsä - ja hyvä niin. (Pitää myös muistaa, että Timo Soinia oltiiin pyydetty alunperin kokoomukseen, mutta hän itse harkitsi menoa demareihin, joten eniten kolmannen tien ominaisuuksia omaavana puolueena Perussuomalaiset ovat syystäkin molemmissa näistä variaatioista mukana).
Tämän kokoonpanon ehdoton huono puoli on paluussa luokkayhteiskuntaan. Stagnaatio on tällöin vähäisin odotettava, kansallinen pahoinvointi ja sosioekonominen eriarvoisuus pahin.
Merkittävin tasapainottava ja myönteisen kehityksen voima siiinä on perussuomalaiset, kun taas porvarilliset puolueet, joiden juuret ulottuvat sääty-yhteiskuntaan (talonpojat ja porvaristo) ovat omiaan ylläpitämään luokkayhteiskuntaa.
Jos siis ensimmäisessä mallissa Suomea voidaan parhaassa tapauksessa lähteä nostamaan kansalaisesta käsin, on jo jälkimmäisessä mallissa suuri mahdollisuus ajautua eliitin tielle, jossa yhteiskunta seuraa kapitalistin etua (tätä tosin vähentää kokoomuksen heikentynyt valta, mutta keskusta tunnetusti pettää aina). Kokoomuksesta ei tässä yhteydessä tarvinne sanoa mitään, mutta on muistutettava että ihan viaton maajussien puskutraktori Keskustakaan ei ole, vaan heidän sylttytehtaansa jäljet vievät pahamaineiseen Perheyrittäjien liittoon, jonka (epä)pyhä tehtävä on päästää verolta viattoman kuuluisat "perheyrittäjät" joihin sattumalta kuuluu maamme suurimpia yrityksiä, Tämä allianssi ei siis ole mikään muu kuin kulissi, jolla kapitalistit pyrkivät jatkossakin hyötymään kapitalismista, jättäen heitä rikastaneen yhteiskunnan nuolemaan näppejään; tästä liittoumasta ja sen etujen ajamisesta, ei siis hyötyisi muut kuin sen takana toimivat kapitalistit, joten näiltä osin kyseessä ei ole muu kuin lobbaus.
Yksittäisiä pointteja (olennaisia Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian perspektiivistä)
Kansalaispalkka
Se oli SDP:n Filatov joka yllättäen oli mukana ajamassa orjatyöllistämistä, mikä oli todella kömpelö temppu henkilöltä jonka pitäisi ajaa duunarin asiaa. Jos kansalaispalkka on työläisen apu luokkasodassa, on orjatyö sen suoranainen antiteesi (asia, johon ei tule muutosta).
Kansalaispallkkamyönteisyyttä puolestaan esiintyy kokoomuksellla ja keskustalla. Eräänä merkittävimmistä syistä tähän lienee byrokratian vähentämminen, siinä missä Keskustalle lienee ok jos maajussi voivat nauttia maataloustukia ja heidän kotiirouvansa kansalaispalkkaa.
Perussuomalaiset ovat tässä asiassa kokolailla neutraaleja, jopa siinä määrin että he tuskin ajavat sitä suuntaan tai toiseen.
Siirtymää - edes kokeelliseen kansalaispalkkaan - allekirjoittanut pitää nyt todennäköisempänä kuin koskaan; KELA:an siirtyy vuonna 2017 kaikki tuet, ja on ilmeistä että sellaista byrokraattista kuittirumbaa tuskin enää aloitetaan, kuin mihin nyt on päädytty.
Alkoholipolitiiikka
Keskustalla on ajatuksenaan ollut taantumukselllinen alkoholipolitiiikka, eli keppana pois kaupoista-linja. Siinä missä Perussuomallaiset ovat jopa esittäneet viiniää ruokakauppoihin. Kokoomus kannattanee sitä myös, siinä missä SDP on ollut samallla linjallla sen suhtee,n että keppanaan kajotaan (demarien päästä on suunniteltu sen laimentamista, mikä menisi uhkaavasti yksiin keskustalaisen "kakkosolut kauppaan ja kolmonen alkoon"-linjauksen kanssa - miten he voivat elää itsensä kanssa jos tuo toteutuu?).
Vaan se siitä. Tämän muhkea analyysin ja katsauksen lopetuksena olkoon uusi kappale eräältä lempiorkestereista. Toivoa sopii, ettei sanonta nomen est omen pidä kutiaan tässä asianyhteydessä, vaikka tämä kappale tähän pirkaleen hyvin sopiikin.
PS. Ja ne kaikki kaksinaismoralistiset kukkahattutädit (ja sedät) jotka moralisoivat Teuvo Hakkaraista, joka kieltämättä ainakin median rakentaman kuvan perusteella on "eduskuntatalon extreme duudson", on heille sanottava vain se, että kyllä Teuvo on siinne huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin joku salonkikelpoisempi tollo, joka aiheuttaa päätöksillään huomattavasti suuremmat, legiimit kansalliset tuhot,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti