Nimen idea on tunnetusta "ruusuja ja risuja"-jaottelusta, mutta myöskin Tommy Tabermannin kirjasta Ruusuja Rosa Luxemburgille.
Arvatenkin tämä nainen oli sosialisti, jonka kuitenkin sanottiin kavahtavan seksismillä taistelua seksismiä vastaan, eli tyypillistä "kun naisille annetaan etuoikeuksia, on se tasa-arvoa"-feminismiä. Siitä ei nyt kuitenkaan sen enempää, sillä nyt jokainen tajuaa että mikä on idea; antaa tunnustusta naisille jotka eivät ole kaupan, eivät ole feminismin valheen huijaamia tai sitä levitteleviä misandristeja. Heitä jotka voivat olla vahvoja ja itsenäisiä naisia, ilman että he tarvitsevat siihen jotain fasistista joukkosielua tuekseen.
Tälläiset naiset myöskin ovat samalla heitä, jotka toimivat myös naisten eduksi, sillä nainen joka puolustaa toista naista vain siksi että tämä on nainen, ei ole vain seksisti tai epäreilu, vaan myös edesauttaa misogynian leviämistä - täysin oikeutetusti!
Viime kerralla ruusut menivät Mariskalle. (Sitä ennen niitä sai Krista Siegfrids.)
Ja kuinkas ollakaan, sai Mariska oitis (passiivisaggressiivista) sättimistä osakseen, sillä hän rikkoi feministisen solidarisuuden koodia - jossa jokaisen naisen odotetaan olevan puolueellisia ja sairaita manipuloijia, joilla ei ole sielua tai sydäntä. Tämä vastaisku löytyi Helsingin Sanomien (yllätys?) Nyt-liitteen Julkkistulkki-palstalta, jota pitää Anna Laine (en löydä linkkiä siihen juttuun mistään, joten ken haluaa sen löytää, menkööt penkomaan lehtienkeräyslootia). Mariskan kritiikkiä vähäteltiin vain provokaatioksi, mutta onneksi sentään ei Laineen Anna kiistänyt sitä etteikö Mariska olisi ollut oikeassa. Kukapa ei olisi huomannut miten naiset raivostuvat, jos heitä muistuttaa peleistä joita he pelaavat? Joten sikäli provatiivinen on oikea sanavalinta naisen osalta, joka ehkä koki ilmiön nimeltä "osui ja upposi". Silti näin kriittisen naistutkimuksen nimissä hänen sättijänsä saakin muistutuksen tyypillisestä feministisestä ad hominem/& olkiukko-hölynpölystä, jossa ei puhuta asiasta vaan hyökätään viestintuojan kimppuun primitiivireaktion pauloissa.
Sen sijaan ruusut menevät saman lehden henkilökuntaan kuuluvalle naiselle, Laura Lennesille, joka kirjoituksellaan osoittaa todellista luonnetta, ja häntä saavatkin naiset kiittää. Miksi? Syy on tässä.
Kyseessä on siis seuraava kirjoitus:
Kolumni: Nainen, älä kouluta miestäsi kuin koiraa
Eipä olisi tuon paremmin asiaa voitu esittää. Tämä jos joku kolumni tulisi jokaisen naisen lukea, ja miksei miehenkin, sillä heidän on tullut aika herätä siitä aivopesusta millä yhteiskunta riisuu heidät aseista - ei niistä aseista joilla jokin feministisen propagandan "patriarkaatti" (kuvitteellinen viitekehys) muka sortaisi naista, vaan kyse on aseista joilla mies suojelee sydäntä ja mieltään.
Eräs seikka mikä tekee tämän erityisen vastenmieliseksi, suorastaan ällöttäväksi, on se, että naiset pitävät itseään miesten kouluttajina (jos vielä asiasta ylpeily ei ole häpeällistä),niin yhteiskunnallisella tasolla se on suorastaan haitallista että nämä naiset vahvistavat yhteiskunnan kyseenalaista ainesta toimimalla näille "bändäreinä". Näin käy esim. jos nainen valitsee "pahan pojan", mukavan ja kunnollisen miehen ylitse, eli täten palkitsee huonon käytöksen seksillä ja läheisyydellä. Mutta sitten jos tälläinen nainen onnistuu kouluttamaan tälläisen pahan pojan, "tekemään tästä kunnollisen", seurauksena nainen tietysti jättää tämän kouluttamansa miehen sillä hänestä on tullut nyt kunnollinen, eli tylsä.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin kirjoitan sen taas: naiset rakastavat kilttejä miehiä sanoissaan, mutta vihaavat teoissaan.
Siinä vasta oikeat henkilöt kouluttamaan muita ihmisiä. Pikemminkin pitäisi sanoa että ensiksi naiset joutuvat kuseen siksi, ettei kukaan voi tässä feministisessä yhteiskunnassa pelastaa heitä itseltään, seuraavaksi on muiden vuoro, kun tulee loppujen seurauksien aika.
Etenkin tämän vuoden puolella on Fundamentti puuttunut tähän "hei siskot manipuloidaan miehistä paskat pihalle, huvin ja hyödyn nimissä, kikatikikati"-ilmiöön - maskulistisena vastaiskuna.
Naisista ei siinä taistelussa ole apua.
Vaan heti kun heille nostetaan se ongelma esille, miten naiset manipuloivat naisille tottelevaisiksi ja pahaa aavistamattomiksi koulutettuja miehiä, niin naisilta tulee röyhkeä ja ylimielinen vastaus: "No mitä mies suostuu manipuloitavaksi?"
Hyväksyn sen vastauksen heti, kun naiset hyväksyvät sen että raiskauksen uhreille sanotaan: "No mitä te suostutte raiskattaviksi". Asiaa voitaisi etenkin painottaa tässä keskustelussa olevilla perusteluilla, joissa sanotaan että "naiset voivat olla yhtä vahvoja kuin miehetkin, jos he vain treenaavat" - näin he eivät voi vedota siihen että mies on vahvempi kuin nainen, ja siksi nainen jää raiskauksen uhriksi.
Hei, älä syytä minua tuosta logiikasta, jonka vain käänsin koskemaan naisia itseään!
Vai sovitaanko että ollaan reiluja molempia sukupuolia kohtaan?
Ei kukaan suostu manipuloitavaksi tietoisesti.
Aivan sama jos vaikkapa oikeudentuomio petoksesta perutaan, sillä petoksen uhriksi joutuminen on uhrin syy.
Sen sijaan se on naisen velvollisuus parantaa tapansa!
On silmitöntä röyhkeyttä syyttää uhriaan tuolla tavoin, etenkin jos edustaa sitä sukupuolta joka marssii lutkamarsseilla, turvatakseen minkä? Exhibitionismin ja huomiohuorauksen?
Nyt, tämän kehityksen takana on feminismi - tuo radikaali muistutus siitä että miehet eivät ole ihmisiä, ja että itsenäisen ja vahvan naisen kuuluu olla sosiopaatti (miten tämä tilanne myös palvelee feminismiä, on siinä että pariutuminen on yhä harvinaisempaa, näin ollen perhe-yksikkö rupeaa katoamaan. Samalla kun feministit voivat hieroa limaisia käsiään yhteen myös siksi, ettei naisille tunnetustikaan järin hyvin kelpaa miehet joita he voivat hallita). Unohtamatta luonnollisesti tuplastandardeja, että jos mies sattuu voittamaan naisen tämän omassa pelissä, on mies "pelimies", kylmä ja rakkaudeton manipulaattori. Mutta entä seksuaalista valtaansa törkeästi hyväksikäyttävä nainen, joka lukee manipulointiin yllyttäviä naistenlehtiä? Ilmiö, joka on kompressiopakattu täyteen kaikkea ällöttävää ja pahaa.
Plussaa muuten vielä siitä, että kun vertaat Lauran kirjoituksen sisältöä, tähän Fundamentin tämän vuoden suosituimpaan tekstiin, joka käsittelee tätä aihetta, voit huomata yhtäläisyyden kuvauksessani - media on massakontrollin ase, ja Cosmon kaltaiset lehdet ovat siitä hyvä esimerkki: HUOM: Seuraavaa listaa et tule löytämään Cosmopolitanista tai muista höpöhöpöjulkaisuista.
PS. Lopetusbiisi ei ole ruusutetulle kolumnistille, vaan pikemminkin hänen kritisoimilleen naisille. Vielä näin lopuksi onkin suositeltava erään toisen fiksun ja reilun naisen teosta aiheesta, kyse on siis Ester Vilarin kirjoittamasta klassikosta Hyvin koulutettu mies. Ikävikseni minun täytyy sanoa että se on pysynyt kestoklassikkona, mutta lakkaa olemasta sitä heti kun ajat muuttuvat. Muista siis kenen joukoissa seisot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti