Kirjailija Laura Gustafsson: Nyt riittää huorittelu!
Tämä on jälleen loistava kertauksen kannalta, sillä mikäpä feministin tunnusmerkki ei Laura Gustafssonissa täyttyisi? (Pidän siitä miten naiset yleensä taputtavat toisiaan olalle yksilöllisyydestä, mutta ovat etenkin feministien kohdalla kirjaimellisesti mielettömän helppoja profiloida.)
Miten olisi väkivaltainen, ja primitiivinen luonne (älyllisen ja henkevän kommunikaation sekä kanssakäymisen sijasta, turvautuminen primitiivireaktioihin ja välitön regressoituminen, heti kun kohtaa haasteita), voisiko sopia?
Jos jo suffregetit tulivat tunnetuiksi siitä, että he verhosivat oman primitiivisen ja väkivaltaisen luontonsa naisten vapauksien puolesta taistelemiseksi (ja asia tietysti oikeutettiin "no kun miehetkin"-kortilla), mikä johti väkivaltaisiin yhteenottoihin ja aina tuhopolttoihin saakka, niin modernit feministit jatkavat siitä mihin nämä käärmeiden äidit jäivät.
Tosin, jos suffregeteilla oli jotain päämääriä, kuten naisten äänioikeus, joka tälläisten uutisten (ja modernin naisen epäkypsyyden) vuoksi jo rupeaa arveluttamaan naisia itseäänkin, niin moderneille feministeillä ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin narsistinen riehuminen. Jolloin käytännössä vain omia ja ala-arvoisia, yleensä vielä antisosiaalisiakin, luonteenpiirteitä pyritään oikeuttamaan verhoten se kaikki "tasa-arvoon pyrkimiseksi".
Se klassinen "patriarkaatti"-kortti esimerkiksi on vetoamista täysin kuvitteelliseen viitekehykseen, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa; feministinen salaliittoteoria on että jokainen mies olisi globaalisti ja kautta aikakausien tehneet salaliiton naista vastaan, jotta tämä ei voisi todistaa olevansa miestä parempi.
Lauran mukaan teatteri on salaliitossa ei vain häntä, vaan kaikkia maailman naisia vastaan:
Laura on valmistunut Teatterikorkeakoulusta. Hän pitää teatterin maailmaa vanhoillisena ja sovinistisena.
"On käpälöintiä sekä naisten dissaamista, ja miehille on näytelmissä paremmat roolit. Uudenlaisia näytelmiä tehdään koko ajan, mutta ne tulevat ohjelmistoihin viiveellä, jos lainkaan. Teatterissa pelätään kantaaottavia tekstejä."
Tämä ei ole ainoa kertaus siitä miten ennalta-arvattavia femakot ovat.
Miehillä ei voi olla paremmat roolit siksi, että miehet ovat parempia näyttelijöitä, vaan koska patriarkaatti.
Tai vain siksi että peniskateuden jäytämä feministi ei ymmärrä, ettei hän voi näytellä miesroolia.
Entä seuraava?
Laura jää pohtimaan Johanna Tukiaisen provosoivuutta.
"Hän ottaa röyhkeästi tilaa, käyttäytyy törkeästi ja puhuu mitä sattuu. Se on käytöstä, jonka monet julkisuuden miessankarit saavat anteeksi. Kun nainen tekee noin, häntä vihataan."
Näin, taas kerran mennään tutun tuplastandardin suuntaan, jonka mukaan sikaileva käytös, naisen suorittamana on vahvan ja itsenäisen naisen merkki. Mutta jota patriarkaalinen yhteiskunta ei muka kestä.
Sikaileva perseily on sikailevaa perseilyä, ja etenkin aikana kun ihmiskunnan riesana on feministit ja sinkkuelämää-naiset, ollaan tultu suorastaan siihen pisteeseen missä naisten eduksi menevät tuplastandardit ovat tehneet heistä täysiä itsekkäitä, sikailevia tyranneja.
Tosiasia on, että jos kukaan mies toimisi kuten "itsenäinen ja vahva nainen", olisi hänet leimattu oitis mulkuksi ja kusipääksi. Täysin ansaitusti.
Jo vuosia sitten, kun tulin näine kontroversaaleine, mutta äärimmäisen totuudenmukasine kantoineni esille, kohtasin väittelyssä luonnollisesti feministejä.
Eräs raivostui minulle silmittömästi kun kumosin patriarkaattiselityksen.
Keskustelu meni kutakuin seuraavalla tavalla:
"Miehet ovat suunnilleen kaikessa naista parempia, ja eläisimme vielä luolissa, jos kehitys olisi jäänyt naisen kontolle. Jos naiset todella olisivat miehiä parempia, niin silloin he olisivat jo näyttäneet sen."
"Niin mutta naiset eivät ole päässeet näyttämään mitä osaavat, sillä miehet ovat sortaneet heitä ja pakottaneet heidät kotiin."
"Siinä tapauksessa miehet ovat naisten yläpuolella, jos miehet ovat kyenneet ottamaan naisilta pois vallan. Niin henkisesti kuin fyysisesti."
"Niin mutta miehet ovat voimakkaampia fyysisesti".
"Karhut, leijonat ynnä muut sellaiset ovat ihmistä voimakkaampia, mutta eivät silti hallitse meitä. Kyse ei ole vain voimasta, kyse on ennen kaikkea älystä ja viisaudesta. Siispä jos nainen todella on yli-ihminen mieheen verrattuna, ei edes miehen fyysisen voiman pitäisi vaikuttaa. Mutta syy miksi tilanne on kuinka se on, on se että mies on naista parempi, ja sen todistaa kehityksemme miehiset hedelmät, jotka maittavat erityisen hyvin myös naisille joka ei vielä tänäkään päivänä ole pystynyt luomaan niille mitään vertaista."
"SOVINISTI!"
Näin.
Voisinkin muistuttaa vielä Ester Vilarin kommentista, jossa hän kertoo että nainen ajautuu osaansa, sillä kaikesta ylevästä ja henkisestä, nainen valitsee aina animaalisen ja materialistisen - sen mikä on omaa persettä lähimpänä. Vai voitko sanoa että Nikolas Teslalla, joka pysytteli ikänsä erokkona, mutta teki toinen toistaan suurempia keksintöjä ihmiskunnan hyväksi, olisi olemassa naispuolista vastinetta?
Laura Gustaffsonin kohdalla väkivaltainen luonne tulee esille, kun huomataan eräs tunnettu projisoitu stereotypia, eli se jonka mukaan miehet ovat primitiivisiä olentoja, jotka eivät pärjää sanallisesti vaan pään loppuessa heidän pitää ottaa käyttöönsä nyrkit, onkin itse asiassa hyvin tyypillinen ongelma naisille:
Viime aikoina hän ei ole huorittelua kuullut – eikä hän sitä sietäisikään.
"En tiedä mitä tekisin, jos joku huorittelisi minua. Varmaan hakkaisin sen!"
OOO! Nyt meillä on täällä tosimies! Ehta munaton macho!
Vaikka kommentti on kuin suoraan Kummelien napakymppi-sketsistä "mää valmaan tapan sen", niin se on yhtä hauskaa pidemmän päälle kuin lapsi jonka aseessa huomaatkin olevan oikeita panoksia.
Tässä on kuitenkin saman henkilön puhetta, joka kirkkain silmin sanoo vastustavansa väkivaltaa!
Mutta pointtina onkin, että kyse on siitä aseista riisuvasta tuplastandardista, jonka mukaan naisten on ok hakata miehiä, mutta miesten ei ole ok hakata naisia - ei edes puolustautuakseen - vaikkakin minä sanon, että arvoja tulisi päivittää kasvatuksellisesti siten, että joka lyö toista, on velvollinen hyväksymään sen että häntä saa lyödä takaisin. Samoin, nainen joka käyttäytyy kuin mies, vaikka olisi miten "heikompaa sukupuolta", on nainen joka oikeuttaa sen että häntä kohdellaan kuin miestä. Ja jos sinä ehdointahdoin hyökkäät suurempaa ja vahvempaa vastaan, sinä luovut tällöin näennäisen heikkouden tuomasta etuoikeudestasi.
Näin siis sen sijaan, että toimittaisi moniarvoisen yhteiskunnan moraalilla, jossa jokaisen tälläisen "vähemmistöryhmän" (feministit pitävät naisia vähemmistönä, mikä on tietysti on jotain hyvin odotettua) on oikeus kompensoida, ja ajaa itsekkäästi vain ja ainoastaan omia etujaan.
Vai miltä sellainen kuulostaa, kun eräs nainen kertoi että häneltä somali oli monottanut kylkiluun murskaksi, kun naiselta ei löytynyt tälle jokaisen suvakin lemmikille tupakkaa?
Poliisin saapuessa paikalle, oli somali oppinut jo hyvin miten täällä pelataan "kortein" - syynä päällekarkaukseen oli ollut se, että nainen oli rasisti. Rasisti-kortti.
Ja luultavasti jotain vastaavaa on kokenut jokainen mies, joka on joutunut naisen baarireissuun kuuluvan egotripin tielle; ensin saatuaan huudot ja juomat naamaan, kun ei ollut päästänyt naista edelleen jonottaessa miestenvessaan, onkin se ollut mies itse jota tilanteen rauettua kannetaan hankalassa lukko-otteessa pihalle.
Naisen väkivaltaisuus on yhteiskunnassamme tabu, eräänlainen suunnaton häpeä jonka kohdalla tukitaan suu ja käännytään katsomaan poispäin.
Kuitenkin jos lukee naisten väkivaltaan liittyviä raportteja, niin edellisen kaltainen reagointi on hyvin yleistä naisilla jotka hakkaavat lapsiaan.
Ja mitä puhuinkaan tuosta naisten väkivaltaisuudesta, niin on ilmeistä että se on tabu myös siksi että nainen on itse todennäköisin lapsensa surmaaja.
Minkäs teet, nainen voi hakata lastaan sillä lapsi ei pysty lyömään takaisin, ja miestään sillä mies ei saa lyödä takaisin, tällöin hän narsistisella naisen logiikallaan päättelee että sen on oltava ok, ja arvostelijoiden on oltava väärässä.
Naisille ominainen tunnepohjainen, ailahteleva sekä vastuutonta tapa toimia - yhteiskunnassa jossa tasa-arvoa on naisen etuoikeudet ja naisvihaa se jos naiselta edellytetään vastuuta - tulee takaamaan sen että tämä jatkuu.
Olisi mielenkiintoista nyt huomata että saako tämä Gustaffsonin esiintulo minkäänlaista, ansaittua, kriittistä huomiota osakseen. Vai sivuutetaanko se? Tai vielä pahempaa, nähdäänkö siinä jotain hyvää?
PS. Ja vielä näin kuriositeettina, niin eikö kirjailijalla pitäisi olla ainakin sen verran verbaalinen puoli kunnossa, että sanallisella viestinnällä pärjää?
"Tule tänne niin pannaan sua nyrkillä perseeseen. Senkin huoranlutku!"
Huorasatu-näytelmän kohtausta seuratessa tekee mieli peittää korvat. Kielenkäyttö on kammottavaa.
Mitä voin sanoa?
Kieli tuo ulos sen, mitä sydän on täynnä.
Vaikkei tietysti kirjalliseksi lahjakkuudeksi voida luokitella Touretten syndroomasta seuraavia "luontaisetuuksia".
V***n Iltalehti. Haistakaa p**se p**kat lööppilehdet ja niiden iilimatotoimittajat. Miksi kukaan ees lukee niitä. Sopivia lähinnä lukutaidottomille. Hyi helvetti mitä p**kaa p**kaa p**kaa. V***n iiliäiset niilinkäiset anaalikasvaimistot - Laura "Vittu" Gustaffson
Mielenkiintoista onkin, että tässä feministien hysteeristä psykopatologiaa käsittelevässä tekstissä, olin jo käsitellyt tätä samaa naisellisen nätin kielenkäytön asiantuntijaa
Femakkojen kiinnostus ala-arvoisuuksia ja alapäänjuttuja kohtaan on sairaalloisella tasolla, ei vain sanoissa vaan teoissa joissa näemmä Lauran buzz word pakerretaan housuihinsa julkisessa bussissa.
"Vein naapurin pojan kanssa heidän kesämökkinaapurinsa kuistille kakkaa. Jätimme sinne lapun, jonka allekirjoitin, että terveisin pelastuspartio paska. Vanhemmat ovat vitsailleet, että kirjoitusteni laatu oli jo silloin nähtävissä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti