tiistai 5. marraskuuta 2024

Muslimimaailmassa kuohuu: pakanajumalattaria palvotaan jälleen (+ Muhammedin oikea nimi ja pakanallinen tausta)

Muslimimaailmassa on päällänsä pienoinen paniikki, sillä muslimit ovat alkaneet palata esi-islamilaisen uskonnon, eritoten sen jumalattarien, eli Al-Latin ja Al-Uzzan pariin. Tämän on ounasteltu olevan niin lopun ajan merkki, kuin myöskin seurausta nationalistisesta ohjelmasta, joka siis on alkanut panostamaan enemmän kansallis- kuin islamin mielisyyteen. 

Outrage as Saudi accounts promote ancient Arabian goddesses amid attempt to revive national heritage

Tämä ei ole välttämättä huonompi käänne. Islam on länsimaiden mitä suurin uhka, ja syypäänä moneen lieveilmiöön, joten sen lannistuminen ja lopulta katoaminen on ainoastaan hyvä asia. Myöskin hengellisestä näkökulmasta voisi sanoa, että on parempi jos vääränlaiset käsitykset ja kuvat Jumalasta ja Jeesuksesta vaihtuvat ennemmin sitten vaikka rehelliseen pakanallisuuteen, kuin että ne jatkuisivat sellaisinaan. Lähetystyöntekijät ja evankeloijat voivat aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä heidän tarvitse pelätä välitöntä kuolemaa. 

Joten mikäpä olisi parempi tilaisuus luikauttaa tähän tietopaketti islamin pakanallisesti alkuperästä, kuin tämä uutinen? No, allekirjoittanut ei ainakaan muuta tarvitse!

Islamhan on tunnetusti copy and paste -uskonto, jonka jumalakin on ennen kaikkea Muhammedin alter ego. Niinpä me tässä tekstissä tutustumme näihin edellä mainittuihin jumalttariin, kuin myöskin islamin ei-niin-originelliin sisältöön. 

Aloitetaan sukupuusta. 

Pakanallinen sukupuu

Teoforiset nimet Muhammedin suvussa on aika mielenkiintoisia, sillä ne osoittaa pakanallista omistautumista ja täten voimme päästä sen jäljille, että mikä saattoi olla Muhammedin alkuperäinen uskonto, ennen kun hän siirtyi kauppiaasta kauppaamaan keksimäänsä uskontoaan. 

Muhammedin isoisoisän nimi oli pakanallinen nimi Hāshim ibn ʿAbd Manāf (arabiksi: هاشم بن عبد مناف; c. 464–497), syntyjään ʿAmr al-ʿUlā (عمرو العلا). Tämä myös oli Banu Hashim -klaanin kantaisä, joka kuului Quraish-heimoon, joka puolestaan oleili Mekkan alueella.

Manaf joka löytyy hänen nimestään oli siis pakanajumalan nimi. Muhammedin sukupuussa oli Manafille omistettuja isovanhempia molemmilla puolin. Ylipäätään Manafia esiintyy useissa nimissä Muhammedin heimossa, esim. Abd Manaf ibn Qusai, joka oli Quraishin heimojohtaja.

Muhammedin isän nimi taas oli virallisesti Abdullah (allahin orja), mikä puolestaan todistaa Allahiksi kutsutun jumaluuden olemassaolosta jo ennen Muhammadia. On tietysti myös mahdollista, että se on muutettu myöhemmin, jotta se antaisi hurskaamman kuvan Muhammedin suvusta. Mutta Muhis oli pakana itsekin ennen profeetaksi ryhtymistään, ja tästä on todisteena hänen ja vaimonsa Khadijahin pojan pakanallinen nimi, joka Al-Maqdisin kirjassa "Kitabu'l-Bad'i wa't-Tarzkh", sanotaan olleen Abd Manaf, eli Manafin orja.  Eli voimme todeta, että Muhammedin perhekunnassa Manaf oli kovassa kurssissa. 

Tai ehkä Muhammedin isänkin nimi oli alunperin myös tuo sama, mutta myöhemmin islamilaistettu? Tuo kun oli perinteinen pakanoiden tapa nimetä joku joka oli omistettu jollekin jumaluudelle; abd (orja) + jumaluuden nimi = kyseisen jumaluuden orja tai palvelija. Koko islamin ideahan perustuu tälle jumalalliselle orjuudelle (islam = alistuminen). Tosin, nimitys Allah on ollut käytössä jo ennen Muhammedia - mistä muualta sen feminiininen muoto Al-Lat (tai Allat) olisi tullut?

Vaan palatkaamme nyt takaisin tähän "pakana-muhiksen" aiempiin vaiheisiin.  Muistiin on jäänyt tapaus, jossa Muhammed oli mukana toimittamassa uhria pakanajumalatar Al-Uzzalle - juuri sille, jonka palvominen on tekemässä nyt paluuta!

On one occasion Zayd encountered at Baldah the future prophet Muhammad, in company with Zayd ibn Haritha, who had just returned from sacrificing to Al-‘Uzzá at Ta'if. They offered him some of the meat in their bag, but Zayd told them: "Ask your aunts. They would tell you that I do not eat what you slaughter on your stone altars, nor do I eat anything unless Allah's name was mentioned in slaughtering it. I have renounced both Al-Lat and Al-Uzza. Nor do I journey to Hubal and adore him." Muhammad decided that he too would never eat anything sacrificed to an idol.

Muhammed oli mukana uhrimenoissa, mutta kuuli sitten eräältäkin Zaydilta, ettei tämä hurskaana miehenä syönyt lainkaan moisille uhrattua lihaa, vaan vain lihaa jonka teurastettu oikeaoppisen islamilaisen tavan mukaan. Hyvää tarina ei pilannut se, ettei islamia edes vielä tuolloin ollut, mutta tästä voi tehdä kaksi johtopäätöstä: joko nimitystä Allah käytettiin jo tuolloin, kun sillä loitsittiin teurastettu liha tai sitten kyseessä on osin islamistettu tarina, joka kertoo Muhammedin pakanallisesta taustasta, mutta lisää siihen hurskaan elementin. 

Perimätiedon mukaan Abduzza (Al-Uzzan orja) oli toinen Muhammedin poika

Muhammed palvoi siis alunperin Al-Uzzaa, joka oli hänen heimonsa jumaluus. Lisäksi vielä vaimonsa mukaan Muhammed uhrasikin tälle ja rukoili tätä päivittäin. Lisäksi hänen perheessään oli pitkät perinteet Manafin palvonnasta.

Saatanalliset säkeet

Tämä myös selittää osaltaan ns. saatanalliset säkeitä, joissa Muhammed siis meni lipsauttamaan Allahilla olevan kolme tytärtä. Hänen lipsahduksensa oli sattumoisin vielä identtinen heimonsa rituaaliin kuuluvaan uskontunnustukseen verrattuna, jota he toistelivat kun he kulkivat Kaabaa ympäri.

Kyseinen lausuma meni siis seuraavalla tavalla:

Al-Latin ja Al-Uzzan nimeen

ja sen kolmannen, Manatin, joka on heidän rinnallaan

Totisesti he ovat al-gharānīq

Joiden esirukousta on etsittävä

Saatanalliset jakeet menevät puolestaan seuraavasti:

19) Oletteko nähneet Allatin ja al-Uzzan

20) ja Manatin, kolmannen? (Tämän jälkeen Saatana houkutteli Muhammedin vahingossa mutisemaan seuraavat kaksi jaetta:)

Ne ovat ylhäisiä Gharānīq (=numidialaisia kurkia?),

joiden esirukoukset kuullaan.

21) Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä?

22) Sepä olisi väärä jako!

Muistaa kannattaa, että tältä jumalatarkolmikolta pyydettiin esirukous, mutta kenelle? Epäilemättä heidän yläpuolellaan olevalle jumaluudelle.

Myöskin Allahin 99 kauniimmassa nimestä yksi on "mahtava", eli al-Aziz (ei se combat fighter), josta Al-Uzza on feminiininen versio (tämä tieto löytyy ‘Abdu l-Lāh ibn ‘Abbās, at-Tabarin Koraanin kommentaarista koskien suuraa 7:180).

Muita assosiaatioita jumalattarien ja islamin välillä:

Al-Uzzan merkkinä oli kolme puuta, tähdet ja Venus. Assosiaationa Asheraan, myös mm. Afroditeen ja Atheneen. Luultavasti perustui Istariin, myös sodan ja rakkauden jumalattareen. (Mielenkiintoista sekin, että Raamatun alkuperäisten langenneiden enkelien, valvojien, toista johtajaa eli Samyazaa kutsuttiin myöskin nimellä Uzza - ehkäpä nämä jumal´pariskunnat saivat alkunsa juurikin Azazelista ja Samyazasta?)

Al-Lat assosituu (täyteen) kuuhun, myös hedelmällisyyteen liitetty. Nimi on "jumalatar" jumalten äiti. Allahin feminiininen muoto. Naiset olivat Al-Latin pääasiallisina palvojina, ja ne kiersivät alastomina tämän temppeliä/kuvaa. Tänäkin päivänä muslimit pyörivät ympyrää pyhiinvaelluksensa osana.

Manat oli näistä se vanhin. Kohtalotar, myös kuoleman, kuolleiden ja tuonpuoleisen jumalatar. Puolikuu symbolina. Tuli elementtinä. Pyhiinvaellus ei ollut täydellinen jos hänen pyhättönsä luona ei käyty. Tähän pyhiinvaellukseen kuului pään ajaminen kaljuksi - aivan kuten muslimit tekevät yhä tänäkin päivänä.

Eli voidaan sanoa, että Muhammed kokosi alter egoonsa, eli Allahiinsa näiden jumalattarien(kin) tunnusmerkit ja piirteet. Myöskin näiden (ja muiden) arvonimet olivat kaikin puolin siirretty yleisimpiin Allahin kutsumanimiin, kuten "armollinen".  

Myös muilta jumalilta otettiin atribuutteja ja nimiä: oudoin näistä nimistä oli al-Wasi, joka tarkoittaa myöskin vaginaa, mutta muslimit käsittävät sen tarkoittavan loputtoman laajenevaa, mikä ei toki ole kaukaa haettu yhteys. Myös tuttu huudahdus "allahu akbar" löytyy Kaabasta, sillä jumaluus nimeltä al-Akbar oli kuparista tehty idoli, joka oli etsattu Kaaban taakse, sen selkä kohti Kaabaa.

Allah, Hubal ja Sin - monta nimeä, yksi entiteetti?

Kohtalaisen yleinen teoria on, että Allah olisi pakanallisen panteonin pääjumala Hubal. Mutta jos seuraamme arabipakanajumalten sukupuuta, selviää että edellä mainitut allahin tyttäret olivat kuujumala Sinin tyttäriä.

Miten siis on?

Pakanallisessa panteonissa ja sukupuussa, Hubal oli myöskin Manatin partneri ja al-Latin poika, eli lähelle menee.

Entä Sin? Kun katsot kyseisen jumaluuden alla olevaa kuvaa, näet siinä jotain hyvin tuttua, eli kuunsirpin ja huomaat pisteiden yhdistyvän edessäsi.

Sin ja kuunsirppi

Puolikuusymboli on ikivanha, ja siitä on mainintoja jo Raamatun VT:n puolellakin, eikä kyllä missään järin positiivisessa kontekstissa.

Jesaja: 3:18 Sinä päivänä Herra poistaa koreat nilkkarenkaat, otsanauhat, puolikuukorut,

Tuomarien kirja: 8:21 Silloin sanoivat Sebah ja Salmunna: "Nouse sinä ja pistä meidät kuoliaaksi, sillä miehellä on miehen voima". Niin Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan. Ja hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut. 

8:26 Ja hänen pyytämänsä kultaiset nenärenkaat painoivat tuhat seitsemänsataa kultasekeliä, lukuunottamatta niitä puolikuukoruja, korvarenkaita ja purppuravaatteita, joita midianilaisten kuninkaat olivat kantaneet, ja heidän kameliensa kaulavitjoja.

(Myöskin mielenkiintoisena tietoiskuna mainittakoon, että islamissa puolikuu on hilal, kun taas Lusiferiksi käännetty entiteetti on alkuperäisessä tekstissä Hillel tai Helel nimeltään. Kumpainenkin kirjoitetaan kohtalaisen samalla tavalla, sillä hepreassa ja arabiassa ei ole vokaaleja kirjoitetussa tekstissä.) 

Kumpi se sitten on? Sin vai Hubal? Se voi selittyä sillä, että Hubal on arvonimi. Tällaisia olivat esim. Baal, El ja jopa Ashera. Nimi Hubal puolestaan tulee sanoista Hu = hän, Bal = Baal. 

On myöskin mahdollista, että Allah olisi maskuliinen versio al-Latista, sillä nimi allah oli käytössä ja ennen Muhammedia ja islamia. Näet nimitys Al-ilah on se sana mikä tarkoittaa jumalaa, allah puolestaan on nimi ja lähempänä al-Latia. (Myöskin Manat ja Manaf voivat liittyä toisiinsa, femiinisenä ja maskuliinisena aspektina tai parina).

Niin Al-Uzza kuin Hubalkin olivat Quaraishin heimon suojelijoita ja heidän taisteluhuutonsakin oli "Oi Uzzan kansa, Hubalin ihmiset!" Hubalin lisäksi Al-Uzza nautti suurta arvostusta, kuten pyhiinvaelluksia ja uhreja. 

Waraqah ja Khadija (Muhammedin vaimo) olivat Muhammadin serkkuja. Näiden isänpuoleinen isoisä Asad ibn Abd-al-Uzza oli Muhammedin äitilinjan isoisoisoisä. Waraqah oli Muhammadin kolmas serkku ja Asad ibn Abd-al-Uzza oli Muhammedin isälinjan isoisoisoisän Qusai ibn Kilabin pojanpoika.

Tämä entisestään selviyttää sitä, miksi Allah oli uuden uran saanut Sin, joka oli samasta uskonnosta kuin Istar. Muhammed tähtäsi korkealle, sillä pakana hän palvoi korkeimman arvostuksen jumalia.

Herodotuksen mukaan muinaiset arabit uskoivat vain kahteen jumalaan:

They believe in no other gods except Dionysus and the Heavenly Aphrodite; and they say that they wear their hair as Dionysus does his, cutting it round the head and shaving the temples. They call Dionysus, Orotalt; and Aphrodite, Alilat.

In Greek times, he was associated with Zeus because he was the chief of the Nabataean pantheon as well as with Dionysus.(dusvhara)

(Dusyhara oli sama kuin Hubal, mutta nimenä viitaten paikalliseen vuoreen - jumalilla oli useita arvonimiä). 

Summa summarum

Eli Muhammad aloitti polyteistina, jonka suvussa oli pitkät pakanalliset perinteet. 

Seuraavaksi hän kiinnostui Abrahamin uskosta, mutta kun juutalaiset ja kristityt nauroivat hänet pihalle, hän tajusi ettei pääse ideoineen niihin mukaan ja täten perustamaan uutta lahkoa, otettiin seuraavaksi mallinnuksen pohjaksi manikealaisuus ja muut lahkot, kuten ebioniitit, jotka olivat lakihenkisiä ja islamiin onkin poimittu heidänkin oppejaan.

Mutta tästä kaikesta huolimatta pakanallinen pohja ei koskaan lähtenyt täysin pois, vaan se sulautettiin osaksi islamia, aina Allahia myöten. 

Nyt onkin ironinen tilanne, kun nämä pakanalliset jumalattaret ovat alkaneet erottua ja islamin suosio laskea. 

PS. Tiesitkö, että Muhammedin alkuperäinen nimi oli Qutham? Nimitys Muhammed tarkoittaa "ylistettyä" tai "ylistyksen arvoista". Nimivaihdos ei siksikään ole niin suuri ihme, sillä hänen alkuperäinen nimensä ei ollut niin hohdokas merkitykseltään. Nimitys MHMD oli siis arvonimi, jota on väitetysti käytetty jopa Jeesuksesta. 

PPS. Laitetaanpa vielä tämä tähän:

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti