Tämä muuttaa kaiken mitä tiesit pedon merkistä (666) ja sen laskemisesta!

 13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, 

13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.

13:18 Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

Kun puhutaan lopunajoista, mikään tuskin on niin tuttu aihe kuin pedon merkki ja erityisesti sen luku.

Ja tässä tekstissä saamme siitä lisätietoja, kun allekirjoittanut on sukeltanut syvälle alkuperäisen kielen maailmaan ja tehnyt löydön. 

On nimittäin löytynyt merkittävä ero käännöksen ja alkuperäisen tekstin välillä: alkuperäisessä tekstissä ei ole lukua 666!

600, 60, 6 kreikaksi

Siellä on sen sijaan 600, 60 ja 6. 

 600 on yksi lukuarvo, 60 toinen ja kolmas on (järjestys)luku.

Eli, tällöin voi olla 600 etunimi ja sukunimi 60, jolloin viimeinen 6 olisi järjestysluku (tai kuten joissakin käsikirjoituksissa, sukunimenä oli 66). 

Joten, kukahan tämä silloin mahtaisi olla?

Palataan ajassa taaksepäin, siihen aikaan kun ilmestyskirja oli kirjoitettu. 

Ja seuraavaksi otetaan pedon tuntomerkkien kuvauksiin liittyvä kohta tarkasteluun:

13:1 Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.

Pilkkaavat nimet? HUOM! Nimet, ei mitkä tahansa sanat, tämä on erittäin tärkeä muistaa kun setvimme johtolankoja!

Näillä itsensä jumalaksi tehneillä (tai senaatin sellaisiksi nostamilla) keisareilla oli kuin olikin pilkkaavia nimiä, joilla he tykkäsivät itseään tituleerata. Näitä olivat nimitykset kuten: “Tribunicia Potestate,” “Pater,” ja “Pontifex Maximus.” Käännettyinä ne merkitsee: “Pyhä voimakas,” “Isä” and “Ylipappi”. Näitä nimityksiä saattoi kantaa toinen toistaan korruptoituneempi hallitsija - ja niitähän riitti juurikin noina aikoina. Mikä näistä nimistä tekee niin pilkallisia, on se, että tällaiset nimitykset kuuluvat Jumalalle, ei ihmiselle. 

Tämä osoittaa, että vahvin ehdokas todellakin on keisari. Tarvitsee vain löytää se oikea niistä. 

Joten kuka oli keisarina Johanneksen aikana? Yleisimmän kirjanoppineiden ajoituksen perusteella se on:

Domitianus.

Eli keisari joka perimätiedon mukaan vainosi kristittyjä, ja joka perusti Efesokseen roomalaisen valtiollisen kultin. Efesoksessa oli eräs ilmestyksen seitsemästä seurakunnasta. Eli heille oli tiedossa ongelmia ja he olivat keskellä tapahtumia. 

Hänen järjestyslukunsa oli 6 ja vielä nimensäkin lukuarvo 666. (Samoin Caligulan ja keisari Neron.)

Tämän puolesta puhuu Irenaeus (130 – 202), joka oli entinen Polycarpin oppilas, joka puolestaan oli Johannes kastajan oppilas. Sillä hän kertoi Johanneksen kirjoittaneen ilmestyksensä "lähes meidän sukupolvemme aikana viimeisinä Dominitianuksen vallan vuosina".

Näin ollen Domitianus olisi ollut vastuussa kolmesta ensimmäisestä sarvesta (Galba, Otho ja Vitellius), jotka siis nypättiin irti, tuoden hänen isänsä Vespasianin, vanhemman veljen Tituksen ja lopulta hänet itsensä valtaistuimelle. 

Mutta se ei lopu vielä häneen:

17:7 Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.

17:9 Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta;

17:10 heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän.

17:11 Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.

17:12 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.

17:13 Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.

17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa."

17:15 Ja hän sanoi minulle: "Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.

17:16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.

Eli kuka tulisi tällöin olemaan se kahdeksas?

Trajan. 

Jos siis Domitianus oli paha, oli Trajan vieläkin pahempi. Siinä missä Domitianus vainosi, ei Trajan tyytynyt vain vainoamiseen tai sortamiseen, vaan hän pakotti henkensä menettämisen uhalla kristityt luopumaan uskostaan. Trajan tarkalleen ottaen delegoi tämän tehtävän Plinylle, joka puolestaan antoi kristillisyydestä syytetyille tilaisuuden kieltää uskonsa, ja ne jotka eivät siitä luopuneet tapettiin. Tämä kieltäminen tuli osoittaa kiroamalla Kristusta tai lausumalla rukous pakanajumalille tai Trajanin patsaalle. 

Tämä tuo selvästi mieleen profetiat:

13:14 Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin

Mutta entä profetioiden toinen osa? Sen mukaan pedon merkki liittyy selvästi valuuttaan. 

Pedon merkkistä käytetty sana merkki on alkuperäisessä tekstissä charagma. Se tarkoittaa kaiverusta, oli kyseessä sitten kolikossa ollut kaiverrus tai sitten vaikkapa idolin kuvassa ollut kaiverrus. Alkuperäiskielessä merkki oli kaiverettu ( χαράσσω) siis "päälle" ( ἐπί), ei "sisään". Tämä sana voi tarkoittaa käärmeen puremaakin, mikä olisi kieltämättä aika osuva kun miettii tätä yhteyttä. Se kuitenkin on useimmiten ollut käytössä esim. polttomerkistä, kolikon painetusta kuviosta ja jopa suosituskirjeestä - "hyväksynnän leima". Tässä tapauksessa merkitys "hyväksytty statustunnus" sopii myös aika hyvin. Eli charagma oli myös keisarillisen sinetin nimi, jolla siis lyötiin leima virallisiin dokumentteihin. Tällainen sinettihän on kaiverrettu kuva, joka siirtää musteen leimasimen tavoin sinetiksi dokumenttiin. Erään tällaisen dokumentin nimi oli libellus, joka suomeksi tarkoittaa pientä kirjaa. Se oli eräänlainen lupakirja jolla sai käydä kauppaa, ja sen sai jos oli yhteiskuntakelpoinen. Sen ehtona oli suitsuttaa keisarin kuvalle ja kutsua häntä "kaiser kyriokseksi", eli herra keisariksi (sanaa kyrios käyttivät kristityt Jeesuksesta). 

Entä mikä on otsan ja oikean käden symboliikka Raamatussa?

Otsan symboliikasta voisi sanoa, että esim. meikäläisten on sulla otsaa -sanonta selittää hyvin otsan symboliikka.

Tässä Raamatun kohtia liittyen teemaan:

Jeremia:

3:3 Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä

Hesekiel:

3:7 Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän.

3:8 Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. 

3:9 Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku."

Sinetti ja merkki molemmat siis painetaan otsiin:

Ilm. 7:3

ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan"

vrt. 

Hes. 9:4

ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään

Oikean käden symboliikkaa myös esiintyy pitkin Raamattua. Mutta otetaan tämä yksi esimerkki psalmeista:

144:8 joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

144:11 Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi

Oikea käsi on se joka tekee.

Eli kyseessä on voidaan sanoa olevan ajatukset ja teot. 

Summa summarum

Tältä pohjalta voisi sanoa, että koko keisarillinen järjestelmä oli petollinen, koska keisari oli ihminen joka teki itsestään jumalan, eli pedolla ilmeisesti tarkoitettiin koko keisarillista instituutiota. Nämä hallitsijat jotka siihen kuuluivat olivat sen osia, jotka kollektiivisesti myös muodostivat sen. 

Myös se on syytä vielä mainita, että vaikka edelleenkin Nero on aika kova ehdokas pedoksi - häntähän myös kutsuttiin sillä nimellä tuolloin (sosiaalinen peto). Esim. Neron kuoleman jälkeen vuonna 68 oli vallalla huhu, erityisesti itäisissä provinsseissa, ettei hän olisi ollut oikeasti kuollut ja voisi ilmaantua jonain päivänä takaisin Suetoniuksen mukaan hovin astrologit tekivät tällaisia ennustuksia joiden mukaan hän putoaisi vallasta, mutta saisi vallan idässä. Ainakin kolme eri vale-Neroa esitti noina aikoina olevansa Nero redivivus, eli ylösnoussut Nero. 

Samoin, apostolien teot antavat seuraavan viitteen:

Ainakin apostolien teoissa puhutaan seuraavasta keisarista:

18:1 Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon.

18:2 Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.

Klaudius oli Neron isäpuoli, Tiberius Claudius Nero Germanicus. Joka pääsi keisariksi Caligulan murhan jälkeen, ja joka myös itse kuoli myrkytyksen seurauksena. Hänen seuraajansa oli Nero.