Jasmin Voutilainen on liittynyt 27 klubiin, ja se herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia, niin itse tästä hänen henkilökohtaisesta tragediasta, mutta myös yhteiskunnallisemmasta ongelmasta. Tällä kertaa nämä ruusut annetaankin traagisessa asianyhteydessä. Tämä vahva nainen kaatui taistelukentällä, oltuaan liian vahva, liian kauan. Tällä kentällä hän ei ollut yksin, vaan myös muiden puolesta, mutta se taistelu ei ole helppo kun vihollinen on rintamalinjan sisäpuolella, omassa mielessä. On raskasta kantaa soihtua helvetissä, talvi sydämessä.
 |
| "You are beautiful no matter what they say" |
Jostain kumman syystä juuri tämän kauniin nuoren naisjulkimon tragedia kosketti myös allekirjoittanutta. Ei, hän ei tunne tätä naista sen paremmin, eikä seuraa Salattuja elämiä, mutta kuva jonka on tästä saanut on myötätuntoinen ja hyvänsuopa, sillä kyseinen julkimo oli avoin, herkkä ja lahjakas kaunotar joka halusi auttaa myös muita. Ei sellainen kuin yleensä nämä naisjulkimot, vaan sellainen josta tulee mieleen sellainen keskimääräistä paremman näköinen naapurintyttö, hieman sellainen josta Bukowskin runo "Hiljaiset naiset gingham-mekoissaan" kertoi. Sellainen josta ei olisi tätä uskonut.
Vai olisiko sittenkin?
Kyseessä ei ole nyt hän, vaan hänen vaivansa, ja allekirjoittanut siksi käyttää tämän tilaisuuden hyväkseen kertomalla mistä niissä oikein on kyse - näin ymmärrys lisääntyy tiedon myötä ja on toivon mukaan tie viisauteen.
Menemme nyt läpi ne mielensairaudet joista hän - eikä vain hän, vaan tuhannet muutkin - kärsi.
Masennus ei ole looginen vaiva, vaan tunnepuolen ongelma, jolloin edes onnistuneet ulkoiset puitteet eivät aina takaa mitään. Sen pirullisin puoli on sille ominainen anhedonia, joka vie kyvyn nauttia ja tuntea iloa asioista, myöskin niistä jotka sitä normaalisti tuottavat. (Siksi masentunut voi olla holtiton, sillä tämä yrittää paeta anhedoniaa epätoivoisesti dopamiinia metsästäessä) . Masennus siten imee valon pois ihmisestä ja valo on ihmisen elämä. Masennus on jäätymisreaktio joka on jäänyt päälle. Se on sukua opitulle avuttomuudelle, ellei jopa sitten ole pohjimmiltaan opitun avuttomuuden tila, sillä on teorioitu, että se on päälle jäänyt jäätymisreaktio.
Se ei siis ole mitään alakuloisuutta tai laiskuutta, se on aito sairaus. Se on sielun loskakeli, vastoin sen romantisoitua kuvaa. Se on tila, kun "mikään ei kiinnosta", ja miten voisikaan kun sielu on aivan jäässä ja palkkiosysteemi ei pelaa kuten sen pitäisi? Siksi myös nämä "mene lenkille/ota itseäsi niskasta kiinni" -neuvot ei yleensä toimi. Niistä on apua, jos masennus johtuisi esim. liikunnanpuutteesta. Ja aktivoitumisesta on apua, jos masennus on alkanut laskea ja energiaa on alkanut vapautua ja tulisi päästä siihen positiiviseen nousukierteeseen. Mutta kaikelle on aikansa.
Masennuksella on useita syitä, ja se on niin sairaus kuin oireyhtymä samanaikaisesti. Niinpä se mikä toimii toisella, ei aina auta toista. Siksi tämä yksi koko sopii kaikille -ratkaisujen hakemalla hakeminen voi olla jopa haitallista.
— XeimA (@XeimianTweet) March 20, 2023
Ahdistus puolestaan on päälle jäänyt pakene-reaktio - jos et muuten murehdi, niin se kyllä löytää aiheen sille. Tähän kun lisätään vielä negatiivinen imprinttaus, joka tässä tapauksessa ilmeni PTSD:na, on selvää ettei elämä juuri maistu. Se tuntuu yhdistelmältä pelkoa ja energiavajetta.
Tässä tapauksessa vielä hänellä oli yhtä sun toista huolta ja murhetta, jotka tehostavat edellä mainittuja tiloja, ja jotka tulee nähtyä entistä pahempana juurikin edellä mainittujen tilojen vuoksi. Nämä ovat näet reaktiivisen mielen ongelmia, ja siksi nämä vaivat ovat kuin filtterit joiden kautta maailman näkee niiden mukaisena. Tunne ei ole fakta, vaan informaatiota, mutta jos näistä kärsivä ei tätä käsitä, on hän pulassa.
Joten, ei siis ihme jos pitkään tuollaisesta kärsinyt on lähtenyt - ja ei, allekirjoittanut ei tiedä mihin Jasmin kuoli, mutta on olemassa omat epäilykset siitä. Epäiltyinä on mystinen sairastuminen päivää kahta ennen kuolemaa, tiedemehupiikki ja masennus ynnä sen komplikaatiot. Syy ei ole tiedossa. Vaan kyllähän se tuolta jälkimmäiseltä kuulostaa.
Tämä kaikki kerrottu on se sama ongelma mikä vaivaa myös muuten tätä "maailman onnellisinta maata". Meillä on loputon meri kärsimystä ja siihen hukkuneita. Allekirjoittanut kunnioittaa Jasminin muistoa siksikin, että hän pyrki tuomaan tätä seikkaa esille - hän teki sen omalla avoimella ja haavoittuvaisella tavallaan.
Mutta jos hän oli hyvä esimerkki, kansamme pimeästä puolesta. Sillä hän sai maistaa muitakin aikamme lieveilmiöitä, jotka rehottavat. Kuten perisuomalaista kateutta. Oli hänellä tsemppaajiakin, ja hyvä että oli. Mutta ikävä kyllä nykyisessä hyvesignalointikulttuurissa on tärkeämpää näyttää haluavansa auttaa, kuin että auttaisi ihan oikeasti. Ihmiset eivät ole hyviä toisilleen.
Kyseessä oli myöskin moderni naiseus kaikkine odotuksineen. Virallinen Totuus™ ei tuo onnea, vaan vain lupauksen siitä, joka lopulta tuo pettyneen toteamuksen: "Kuinka onttoa elämä onkaan!"
Nämä siihen kuuluvat täytymöthän hänellä oli: trendikäs valkoinen sisustus, hyvä ulkonäkö, pieni koira sekä pride-lippu profiilissa.
Tässä oli kaikki tehty "oikein" ja kaavan mukaisesti, mutta se ei tuonut onnellisuutta. Tuo sympaattinen kaunotar päätyi feministien pääteasemalle, ja se on raskas onnettomuus. Vieläkö lukija ihmettelee, miksi tämä blogi on niin päättäväisen armoton feminismiä kohtaan?
Todellakin, naiselle on parempi ja merkityksellisemmän tuntuinen elämä vaimona ja lasten äitinä. Jasmininkin tapauksessa kyseessä oli herkkä ja lahjakas nainen, ei sellainen saa makuaan asioista joilla ei ole sielua tai mitään pitkällistä merkitystä.
Nyt, kun tämä kun on sanottu, on muistutettava, että Suomessa kuolee vuosittain viisi kertaa enemmän poikia itsemurhaan kuin tyttöjä. Mutta vain tytöt saa sympatiaa. Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla sen ilmiön jatkumo - päinvastoin - vaan osana sitä suurta työtä jota Fundamentti on tehnyt kärsivien eteen. Miehiä ei muista tai ajattele kukaan. Niinpä tässäkin yhteydessä on esitettävä kysymys: Jos Jasminin tapaus oli traaginen, hyvistä edellytyksistään huolimatta, niin miten paljon traagisempi on niiden unohdettujen miesten ja poikien osa, joilla niitä ei ole? Se on kylmä maailma.
Maassamme ylipäätään liian monia, jotka eivät jaksa enää taistella masennusta vastaan. Meidän kansa kärsii ja nuoret ihmiset turvautuvat itsemurhaan kun mielenterveyspalvelut ovat niin avuttomia ja yhtä huonossa jamassa kuin niitä tarvitsevatkin! Silti globalistipetturien hallitus pitää tärkeämpänä panostaa muiden kansojen hyvinvointiin ja kehitykseen - se että asiat on näin, on heidän tahtonsa. Toivottavasti vaaleissa muistetaan näiden globalistipetturien olevan pyrkyreitä ja psykopaatteja, jotka eivät oikeasti välitä meistä. Vaadi heiltä paljon, joille on paljon annettu, se on niiden työ ja velvollisuus, älä ole aina niin helvetin anteeksiantavainen ja naiivi, suomalainen.
Tämän parempaa lopetusbiisiä ei tule nyt mieleen, se on niin tarkka kuvaus masennuksesta. Sanat käyvät niin yksiin vielä Jasminin viimeisten päivitysten ja tuntojen kanssa.
Can't think
Can't dream
Don't care if I live or die
Don't talk
I just can't believe it
Gonna fade 'cause I'm already dead
Can't think
I cant dream
I don't believe anything I see
I really don't wanna get it
Gotta leave or I'll live to regret it
Can't speak
Can't lie
Don't go anywhere to hide
Can't think
Can't cry
Keep thinking of a suicide
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti