Koska tänään on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä, voisi tätä tekstiä tuskin julkaista parempaan aikaan - menkäämme siis hetimiten asiaan.
Suomessa on edelleenkin vallalla kivenkova Virallinen Totuus (TM), jonka mukaan olimme viheliäisiä "suoapinoita", jotka pälyilivät maakuopissa, mutta joille ruotsalaiset toivat sulaa ihmisrakkauttaan sivistyksen.
Mutta silti myöskin Suomessa on esim. kuninkaanhautoja (esim. tämä suuri ja yhä tutkimaton - hautakumpu.)
Reaktio?
Aivan kuten kaiken muunkin täältä löydetyn, muinaisuuteen viittaavan kanssa, ovat ne "pelkkiä jääkauden muodostelmia" yms.
Näiden muodostelmien lisäksi on olemassa myöskin muunlaisia todisteita, kuten muinaisia dokumentteja. Mutta koska olimme Ruotsin vallan ja pakkoruotsalaistamisen alla sellaiset 600 vuotta, tuona aikana epäilemättä juurittiin kaikki todisteet - joita vain löydettiin - suomalaisten kuninkaallisesta menneisyydestä*.
Mutta vaikka he ehkä vertauskuvannollisesti onnistuivatkin polttamaan meidän "Alexandrian kirjaston" (Kuusiston linnan), eivät he voineet tehdä sitä ulkolaisille dokumenteille. Nämä muinaiset dokumentit, kronikoista aina saagoihin ja muihin kirjoituksiin, tuppaavat sanomaan muuta kuin Virallinen Totuus (TM). Voisi jopa sanoa, että mikä täällä on tänään kielletty, oli jo ammoin muualla tunnustettu!
(*Tätä tuhoamista on harrastettu täällä jo pitkään, sillä jo novgorodilaiset polttivat Kuusiston linnan vuonna 1318 ja samalla myös osa linnan arkistoista tuhoutui. Ruotsalaiset polttivat sen lopulta täysin 1485, jolloin ainoa kokoelma koko Suomen dokumentoidusta historiasta 1100-luvun alusta nousi savuna taivaan tuuliin - tästä syystä myöskään muinaisesta uskonnostammekaan ei ole enää oikein mitään tietoa jäljellä. Uuspakanat lähinnä arvailevat. Sikäli tämä ei ole edes vielä ohi, sillä nykyään vihollisinamme on globalisti, ja se on edelleen jatkamassa edeltäjiensä työtä, eikä edelleenkään suomalaisilla ei saa olla omaa historiaa - olemmehan orjakansa.)
Eräs tällainen todisteaineisto on runoelma nimeltä Widsith, jossa mm. kerrottiin maailman hallitsijoista. Sen mukaan Suomea hallitsi "caelic", joka on tavallisesti käännetty "Kalevaksi" tai sen on arvioitu tarkoittavan jotain Kalevalaan liittyvää.
Mutta allekirjoittanut ei pidä tätä tarkkana käännöksenä, ja siksi nyt jakaakin oman ja täten myöskin uuden tulkinnan kyseisestä nimestä.
Päädymme kyseisen nimen tarkoitukseen, kun tarkastelemme caelicin kantasanaa, joista coelum on alkuperäisempi kuin diftongien sekoittumisen jälkeen yleistynyt caelum.
Joten mitä se tarkoittaa?
Muodot in caelis tarkoittaa taivaissa ja in caelo tarkoittaa puolestaan 'taivaassa'. Se voi myöskin tarkoittaa pyhää.
Joten caelic on siten "taivaallinen mies".
Tarkoittaen sitä, että kyseisessä runoelmassa käytettiin tämän hallitsijan nimenä ei-suomalaista sanaa, joka oikeastaan tarkoitti arvonimeä tai titteliä, ei siis varsinaista kyseisen hallitsijan nimeä.
Mielenkiintoista tässä on myöskin se, että muinaisessa Kiinassa keisarista puhuttiin taivaan poikana.
Arjalaiset perusti kulttuurin Intiaan, Suomalaiset Kiinaan. Muuten allan samaa porukkaa. pic.twitter.com/HyvTB1qrFN
— XeimA (@XeimianTweet) February 21, 2023
Suomen muinaisen hallitsijan hallitsijan nimi viittasi taivaalliseen, tai taivaasta tulleeseen.
Voisiko kyseessä olla ollut jopa kristillinen hallitsija? Vai onko tässä taustalla jokin vielä muinaisempi arvonimi?
Kristillinen vaihtoehto olisi ainakin erittäin kiusallinen, sillä Ruotsihan sai uskoteltua Rooman kirkolle, että täällä ollaan takaperoisia pakanoita, joita piti "evankeloida" oikein ålan takaa. Mikä taas johti siihen, että tänne tultiin eliittijoukkojen kera ja loppu onkin sitten historiaa.
Mutta myöhemmät paavin kommentaarit olivat ristiriidassa ruotsalaisen propagandan kanssa. Sillä kun me sitten siirryimme katolilaisuuteen, totesikin paavi, että suomalaiset ovat "suuri kansa".
Eli voi olla, että me olimme kristittyjä siinä missä muutkin siihen aikaan, mutta todelliset syyt meidän valtaamisellemme olivat varsin maalliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti