OCD ja modernin yhteiskunnan patologiset hyveet

Koska tänään on mielenterveyspäivä, joten emmekö tekisi pientä uutiskatsausta aiheesta?

Seuraava osui silmiin:

Kympin tytön romahdus

Klikinsäästäjä: tytöllä oli siis OCD, eli pakkoneuroosi.

Mielenkiintoinen juttu. 

Tämä aikalailla vahvistaa allekirjoittaneen teoriaa, jonka mukaan ne jotka sanovat olevansa tunnollisia, ovat oikeasti vaativia (ellei jopa kärsi vaativuuden persoonallisuushäiriöstä). Kun taas ne, jotka ovat perfektionisteja, ovat OCD:n kirjolla, elleivät sitten jo puhjenneen OCD:n kourissa. Ja molemmat näistä ovat ns. patologisia, modernin yhteiskunnan hyveitä.

Perfectionism Is A Pathology, Not A Character Strength

Testi: jos edellä oleva sai ajattelemaan, että pitäisikö sitten kaikki tehdä paskasti ja huolimattomasti?

Testitulos: Sinulla on tällöin perfektionistinen mielenlaatu, sillä tällöin asiat on joko täydellisesti tai täydellisen huonosti, mutta mikään ei voi olla hyvin tai siitä välistä - hirvittävä vaihtoehto josta ei voi puhua, ei edes ajatella.

Vaan nyt takaisin asiaan.

Tuon Aadan kohdalla OCD kulki käsi kädessä kympintyttöyden kanssa. Eikä ihme, koska niillä joilla on OCD, on korkeampi kyky nähdä virheitä, kuin muilla. Eli, asioiden on oltava virheettömiä ja täten täydellisiä. Jos sitten tällainen henkilö on vähääkään pomottavalla ja ekstrovertimmalla luonnonlaadulla varustettu, on kyseessä juuri sääntörunkkari tai byrokraatti, jollaisesta on ns. haastavaa tykätä - tämä tosin lähinnä tapauksissa joissa kyseessä on enemmänkin sen lievempi muoto, eli perfektionismi. Yleensä kuitenkin OCD-potilas piilottaa vaivansa ja kärsii siitä itse hiljaa. 

Tosin, tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että Aadalla todellakin sen teemana oli "särmä elämä":

Aadan päivät noudattavat nykyään tarkkaa rutiinia. Jos niistä poiketaan, hän ahdistuu. Joka päivä hän herää samaan aikaan ja tekee kaiken täsmällisesti samassa järjestyksessä.

Joustaa ei yksinkertaisesti voi.

– Jos ehdotan, että lähdetäänkö käymään mummilassa, pakka menee sekaisin ja hän raivostuu.

Uusia oireita tulee jatkuvasti lisää. Välillä Aada pesee käsiään vereslihalle, toisinaan hän pelkää peilejä. Samasta lasista voi juoda vain kerran, koska bakteerit.

Kun hän keksi kieltää itseltään elektroniikan, perheenjäsenetkään eivät saaneet katsoa televisiota tai käyttää puhelimia.

– Kun hän yrittää hallita itseään, hän vetää hirveällä voimalla muun maailman mukaan.

Entisestä huippuoppilaasta tuli pakonomaisesti tavaroita järjestelevä ja käsiä pesevä nuori.

OCD herää kun sitä herätellään ja vahvistuu jos sitä ruokkii.

Kun sitten kuvaan tulee (suoritus)stressi, oma vastustuskyky sitä vastaan laskee - se tulee sitä pidelleiden porttien takaa ryskyen päälle, ja iskee kantajansa niskaan hampaansa ja kietoo lonkeronsa kuristamaan. Siitä otteesta voi päästä irti, mutta ei koskaan jatkamalla pirunsa ruokkimista; se on mahdollista vaivuttaa uneen ja pitää siinä. Se tapahtuu kun sille ei anna huomiota, sillä jos antaa, se valtaa koko elämän - se nielee uhrinsa - ja se on hyvin kärsivällinen saalistaja.

Mutta miksi se puhkesi etäkoulussa? 

Epäilys on, että koulu oli ollut oikeastaan jarru, joka oli vähäsen jäsentänyt aikaa ja pitänyt huolen ettei  touhu karkaa käsistä. Mutta kotona vapaa-ajan ja koulun väli katosi, ja siinä samalla mielenterveys.

Useimmiten tällainen kympintyttöyden asenne lähtee juurikin kotoa, ja se, kuten tunnollisuus ja perfektionismi on koulu-uralla palkittuja. Parantumisen kannalta olisikin erinomaisen tärkeää, että potilas jättää myrkylliset käytösmallit, ettei syvennä kierrettä. OCD kun ei parane koskaan, eikä siihen ole lääkettä, mutta sen saa uneen ja on lääkitystä joka lieventää sitä. Mutta helppoa se ei varmasti ole, sillä potilas on tässä tapauksessa tehnyt identiteetin osan jostain sellaisesta mikä hänen sairautensa puhkaisi. Silloin parantuminen ei toki edellytä koulusta luopumista, mutta uusi lähestymistapa on otettava. 

Yhteiskunnalliselta kannalta tässä onkin sitten sellainen aspekti, että tämän modernin yhteiskunnan patologiset hyveet olisi syytä tarkistaa, ja miettiä uudestaan, että onko esim. koulu elämää varten, vai elämä koulua varten. 

Lisäksi vaikka maamme onkin ns. hyvinvointivaltio, on sen korjaamisen sijaan panostettu enemmän valheella laastarointiin, ja se näkyy myöskin mielenterveyskysymyksessä. 

Ilmiö nimeltä kelalääkärit on vakuutuslääkäreihin verrattavissa oleva korruptiopesä, jotka pitävät huolta siitä, että voidaan sanoa, ettei ole pahoinvointia vaan työllisyyttä:

Taidat olla oikeassa. Olen tuosta lueskellut ja näyttää siltä, että kelalääkäri on valtion oma "vakuutuslääkäri". Ne esim. voi kumota puolueettoman lääkärin lausunnon työkykyisyydestä - tapaamatta koskaan potilasta. Ja on huhu, että ne tekevät tätä vuosikiintiöllä.

— XeimA (@XeimianTweet) October 11, 2022

Tarkoittaen, että vuodessa olisi kiintiö siitä, miten monelle myönnetään tuo työkyvyttömyys. Näin meillä on systeemi, jossa on "työkykyisiä" ja "työllistettyjä", kun ensiksi mainittuja pompotellaan aikuisten päiväkodeissa, mikä ei ei tuo niille työkokemusta, pätevyyttä, ei mitään

— XeimA (@XeimianTweet) October 11, 2022