tiistai 16. maaliskuuta 2021

Tragedian (melkein komedian) kolme näytöstä sosiaalisessa teatterissa

Seuraa aikamme kuva, kolmessa näytöksessä.

 Näytös 1. Ennen valtaa.

Sloganit lupasivat suojelua ja pehmeitä, kansalle miellyttäviä arvoja.

  • "Ei rasisteja minnekään!"
  • "Me pysäyttämme fasismin ja riiston!"
  • "Me olemme kansan rintama eliittiä vastaan!"
  • "Raharikas lääketeollisuus!"
  • "Kaikki on pahoja paitsi me - joko olet puolellamme tai meitä vastaan!"

Näytös 2. Vallassa.

Antifan naislapsiyksikkö on ajanut meidät tilanteeseen, jossa:

  • Vaaleja siirretään, kuten kunnon diktatuurissa - verukekin on hyvä, vaikka tosiasiallinen syy pelko vallan menettämisestä, jos vittuuntunut kansa päästetään uurnille.
  • Kansalaisten oikeuksiin kajotaan progeressivisesti ("pun intended"), ja heitä kyykytetään milloin milläkin verukkeella, pidetään kuin lampaita karsinoissaan. (Pehmeän massakontrollin koventuessa).
  • Suunnitellaan armeijan tuomista kaduille, sillä järjestyshän sen olla pitää.
  • Suut tukitaan "koska vihapuhe" (orwellilainen keino jolla järjestelmä suojelee itseään kritiikiltä)
  • Hajottaminen ja hallinta tapahtuu suuremman hyvän nimissä - kansalaisia ajetaan peittämään kasvonsa kuten orjia kautta aikain on ohjeistettu tekemään, heidän kokoontumisia estetään (ettei vain löydy yhteistä säveltä), heidät lukitaan kotiaresteihin, ja varmuuden vuoksi bensan hintakin nostetaan - "Ai, ajattelit lähteä ajelulle, kun seinät kaatuvat päälle, no paljon onnea yritykseen tämän veronkorotuksen johdosta! Et sinä kauaksi meitä pääse!"
  • Johtajat ovat kansainvälisen globalistisen eliitin agendaa täysin kyseenalaistamattomia, eikä kansalaisellekaan moista suoda

Puppulausegeneraattori - tai vain taito puhua paljon, sanomatta oikein yhtään mitään:


Näytös 3. Valmisteilla ja tulossa. 

- ???

The end.

(Loppuuko tällainen?)

Summa summarum

Kuten Orwellin kirjallisuudessa, niin myös meillä - ne suuriäänisimmät hyvesignaloijat paljastuivatkin suurimmiksi, stereotyyppisiksi, fasisteiksi toimiltaan.

Hyvän nimissä on perinteisesti tehty paljon pahaa.

Lopetusbiisi osoittaa, ettei Orwellin Eläinten vallankumous ja 1984 eivät ole ainoat klassikot jotka ovat yllättävän ajankohtaisia tänäpäivänä:

Chaos A.D

Tanks on the streets

Confronting police

Bleeding the plebs

Raging crowd

Burning cars

Bloodshed starts

Who'll be alive?


Chaos A.D

Army in siege

Total alarm

I'm sick of this

Inside the state

War is created

 

Silence means death

Stand on your feet

Inner fear

Your worst enemy

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti