keskiviikko 26. elokuuta 2020

Oikeisto vastustaa, mutta samalla myöskin petaa lyhyempää työviikkoa

On taas vaihteeksi noussut framille lyhyempi - nimellisesti - kuuden tunnin työviikko. Jutun juoni on tyypillinen: vasemmisto kannattaa, ja oikeisto vastustaa. Mutta näin kolmannen tien perspektiivistä, me emme ole "periaatteesta vastaan" -linjalla lainkaan, vaan tarkastelemme asiaa realistisesti sekä hyötysuhteita pohtien.


Mutta kuinka sitten oikeisto petaa tätä uudistusta?

Oikeistossa unohdetaan historia, sekä dialektiikan laki joka ohjaa yhteiskuntaa ja politiikkaa. 

Näet, oikeisto on se, jonka puolella vaalitaan ajatusta jossa asia nähdään seuraavilla tavoilla:
  • Työn hyöty on yhtä kuin sen tuloksista suurimman hyödyn saavan hyöty
  • Työ on vain keino tuon hyödyn saavuttamiseksi
  • On hyvä jos tuo hyöty maksimoidaan
  • On hyvä jos keinojen kulut tuon hyödyn saavuttamiseksi minimoidaan
  • Ns. Hyvinvointi yhteiskunnallisella tasolla, on ne murut jotka tältä pöydältä putoavat


Näin ollen, nyt kun robosaatio ja tekoäly ovat nurkan takana ja etätyöskentely (nurinkurinen nimitys, kotona tehdyn työn pitäisi olla määritelmällisesti lähityöskentelyä, mutta whatever, kuten meillä Lontoossa sanotaan) on tullut yhä tutummaksi jo näin koronankin vuoksi, olemme seuraavan suuren murroksen kynnyksellä - se on tiedettyä.

Ne eivät ole muita kuin oikeiston perinteisiä eturyhmiä, jotka ottavat käyttöön robotit ja tekoälyn, tarkoituksenaan säästää kuluissa. Mutta koska jokaisella reaktiolla on vastareaktionsa, johtaa tämä siihen, että kaikki muukin kehitys kehittyy, jolloin olemme hyvin lähellä jo Fundamentissa aiemmin esitettyä visiota siitä, miten meillä tulee olemaan lyhyempi työviikko. Yrityksessään maksimoida voitot ja minimoida kulut, kapitalistit tulevat petaamaan samalla uutta järjestelmää, jossa on lyhyempi työviikko.

Tätä ei ymmärretä vielä oikealla, ja se on ihan OK. Alussa vastustettiin orjuuden poistamista, 8 tunnin työpäivää pidettiin varmana loppuna, ja nyt sitten tämä. Mutta kun kysymyksessä ei ole tietenkään muutos mikä tapahtuu yhdessä yössä, niin siksi se ei ole mahdoton. Esim. tällä hetkellä tuskin Marinin malli olisikaan edes mahdollinen, eikä toisaalta nytkään 8 tuntia automaattisesti ole kaikkialla käytössä (allekirjoittanutkin on ollut hommissa jossa oli ihan tavallista vetää 12,5 tuntia per päivä). Mutta pointtina on juurikin se, että kehitys kehittyy ja jokainen askel on lähempänä sitä mikä on tuleva. Vain kehityksen pysähtyminen pysäyttää siirtymisen lyhyempään työviikkoon, ja sitä tuskin tapahtuu.

Eikä unohdeta myöskään sitä, että oikeistossa ollaan myöskin toisella tavalla lähellä tätä, ja se näkyy heidän kannattamassaan paikallisessa sopimisessa, mikä on vallitsevien normien vastustamista - vaikkakin se totta kai tehdään vain työnantajan etu mielessä, niin se silti osoittaa, että jos periaatteellinen muutosvastarinta jätetään pois, ei yhteisymmärrys ole niin kaukana sittenkään. 

Eräs kehityksen aspekti on väkisinkin näinä loppuunpalamisen ja kaksoiskompulsiivisten paikallaan junnaavien uraohjusten aikana myöskin inhimillinen hyvinvointi. Kaikissa työaikasäännöissä on pohjimmiltaan ideana sen ymmärtäminen, että ihminen ei ole täällä työtä varten, vaan työ ihmistä varten, ja jos nämä prioriteetit menevät väärin, ei siitä seuraa mitään hyvää.

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti