tiistai 25. helmikuuta 2020

Suvakit vs. metallimusiikki (Total War!)


Wanaja Festivalin logoa verrataan natseihin sosiaalisessa mediassa – Näin tuotantoyhtiö vastaa

Hohhoijaa, taas kerran ilonpilaajat irti. Hirveät rasistinatsifasismit soittavat festareilla kamalaa viharänttätänttämusiikkiaan! Kyseessähän oli siis taanoinen Steelfest, jonka suvakit onnistuivat raamittamaan itselleen ja muille kovan luokan natsifestarina.

Kun taas näinä päivinä viimeisimpänä töräyksenä on ollut tapaus Levykauppa Äx, joka potki erään muusikkotyöntekijänsä pellolle suvakkien mieliksi, sillä eräs tämän bändi - Sielunvihollinen - teki sen virheen, että kristinuskonvastaisuuden sijaan, se olikin islaminvastainen.



Ja koska tämä sama tuohtumus nyt näyttää vain toistuvan ja toistuvan, kerto toisensa jälkeen, on todettava että siitä on tullut ilmiö: suvakismi ja metallimusiikki ovat tulleet vihollisiksi keskenään.

Siispä, katsotaanpas tätä tilannetta ja käväistään myöskin syvillä sen alkulähteillä.

Osa 1. Pohjustus, Opettavainen Anekdootti sekä Historia

Nyt, jos ennen kiihkouskovaiset protestoivat festareita ja bändejä, ne sentään tekivät sen sentään yhteistyössä bändien kanssa. Kaava tässä poliisi ja rosvo -leikissä noudatti hyökkäys-vastahyökkäyskaavaa: bändi ilmoitti saatanallisuudestaan peittelemättä, johon puolestaan reagoitiin odotetulla tavalla uskovaisten leiristä. Loppupeleissä kumpikin osapuoli sai näyttää olevansa uskonsa soturi ja oikealla asialla. Kumpikin osapuoli voitti. Jos nyt ei muuten, niin ainakin psykologisessa pelissä. (Tämä poliisi ja rosvo -peli on erittäin hyvin selostettu Eric Bernen Transaktioanalyysiin liittyvässä teoksessa "Kanssakäymisen kuviot".).

Tosin, nyt näyttää siltä, että osapuolet ovat väsyneet ko. leikkiin. Aikansa kutakin. Kristityt lähinnä enää hymähtävät saatanoijille, eikä niitäkään enää näy entiseen malliin metallijulkaisuilla.  Lisäksi, osa on varmasti tajunnut, että tuo antikristillisyys on pakkosekularismin ja islamisoitumisen aikana kannanotto heidän puolestaan, jotka raivaavat tietä mädätykselle ja islamisaatiolle.

Fakta: tukemalla sekulaaria humanismia, tuet heitä, jotka tukevat islamisaatiota. Hyökkäys kristinusko vastaan, on aina hyökkäys joko islamin tai sen aisurien puolesta. Mutta allekirjoittanut sanoo: Seiso yhtenä rintamana, äläkä anna tuumaakaan tappelematta!

Nyt sitten on astuttu aikaan, kun aikamme suvakismikultin jäsenet etsivät musiikista ja sen oheiskuvastosta todisteita rasisminatsifasismista, puhkinussitut kukkahatut  umpiluisissa päissään, minkä seurauksena tämä  perinteinen poliisi ja rosvo -leikki, on nyt sekin pilattu.

Suvakit eivät vain tajua tätä, vaan tulevat sotkemaan toisten leikit ja huvin. Siksi kukaan ei tykkää heistä, ja he ovatkin mestareita saamaan jokaisen vihaamaan niin itseään kuin ajamaansa asiaa - ehkä tämä kaikki selittyy suvakkien alistumisfetissillä? Näet, masokisti tarkoituksella provosoi muita, jotta nämä aiheuttaisivat tälle masoskismin edeltämän täyttymyksen. Sille on myös hyvin ominaista alistuminen. Mitä muuta tämä suvakkien yleinen ja vakaumuksellinen cuckoilu muka on?

Miten sitten näiden vauhkoiluun pitäisi suhtautua?

Annettakoon opettavainen anekdootti aiheesta!

Tyllerö ja Goatmoon (OA)

 Allekirjoittaneelta kysyi tyllerö, että pitääkö allekirjoittanut Goatmoonista.

 Allekirjoittanut ajatteli, että kyseinen tyllerö tietää myös bändin, joten allekirjoittanut vastasi bändin keulahahmoa lainaten: "Jos ei maistu, niin voi painua vittuun." 

 No, reaktiosta päätellen, tyllerö ei tiennyt tätä inside-juttua, joka siis lähti siitä, että juuri noilla sanoilla kyseinen bändin laulaja kertoili kantojaan hieman vastaavaan kysymykseen. 

Niinpä tämä vitsi meni hieman sivusuun tässä tapauksessa, kun toinen osapuoli ei luultavasti sitä tiennyt. Voihan tietysti olla, että hän otti sen muuten vain kirjaimellisesti. Sen tämä anekdootti opettaa.

 Toisaalta, eikö allekirjoittanut muka ole naisten suhteen kaiken kunnianhimon, vallankumouksen ja dominoinnin herruus, jonka sopeutumisorgioista selviävät vain naisista parhaimmat?

Niinpä meidän ei tulisi alistua moisille hysteerikoille, vaan antaa metallimusiikin soida.Tämä pätee myöskin muuhun kuin musiikkiin. On hyppy pohjattomaan likakaivoon, antaa näille löysiä - nämä ahmaisevat pikkusormen, ja ennen kun huomaatkaan, he kaluavat jo kättäsi. Näiden kontrollinhalu ja vallanhimo on patologista luokkaa.

Vaan, ìhan näin kuriositeettina, annettakoon tähän väliin mielenkiintoinen, mutta lyhyt ja ytimekäs black metal -historiikki (perustuu muuten mm. Varg Vikernesin haastatteluun, joten olemme nyt ihan alkulähteillä), joka myöskin metallin, myös mustan sellaisen, taustalla. 

Tarvitset tätä tietoa, voidaksesi päteä kaveriporukassa, metallipäidän seurassa ja tietääksesi asian paremmin kuin suvakkien tietotoimistoja, joka ei ylipäänsä tiedä mistään mitään.

Tämä jos jokin valaisee kokonaiskuvaa.

Tiesitkö tämän aidosta ja turmeltumattomasta black metallista? Tausta ja alkuperäinen credo

Alkuperäisessä norjalaisessa Black metal -skenessä ja ideologiassa oltiin kristittyjä molemmilla puolilla. Sillä twistillä, että bläkkisbändit uskoi Jumalaan mutta olivat saatanan puolella, siinä missä kristityt Jeesuksen puolella. Mutta molempia yhdisti Raamatusta saatu elämänkatsomus ja usko Jumalaan. Puhdasoppiset ja alkuperäiset bläkkärit - Vikernes, Mayhemin ja Emperorin jäbät yms - itse asiassa pitivät juurikin fundamentalistikristityistä, mutta vihasivat Anton LaVeyn ateistista ja hedonistista satanismia, eikä liberaalikristillisyyskään maistunut. Ne kierolla tavalla oli kristillisiä itsekin, ehkei kristittyjä kuitenkaan, mutta kristillisiä koska heidän uskontonsa oli Raamatusta. He eivät olleet sinällään antikristillisiä, kuten ollaan esim.sekulaarissa ja liberaalissa humanismissa. Sellaista he vihasivat.

Alkuperäisen black metal -skenen oppi oli läheistä sukua eräälle maailman kiinnostivimmasta - ei välttämättä puhdasoppisimmista - kulteista, eli Prosessikirkon opeille. Black metal -skeneä edeltänyt metallin ja punkin legenda Glenn Danzig lienee tämän kirkon tunnustaja, mitä tulee hänen haastattelulausuntoihin, ja siihen faktaan miten hänen neljäs albuminsa piti olla nimeltään 4P, joka oli siis prosessikirkon, hakaristiä muistuttavan logon lyhenne. Ja voit olla varma: jos siinä on hakaristiä etäisestikään muistuttava symboli, on kyseessä median varma maalitaulu. Niinpä myös Prosessikirkko tuli tunnetuksi mm. Son of Samin ja Mansonin murhien syypäinä, ja jos he eivät nyt ihan tappaneet Kennedyä, he vähintäänkin suunnittelivat hänen murhaansa. Kultti itsessään käytti tätä kyseenalaista julkisuutta hyväkseen, ja kieltäytyi puolustamasta itseään, tai ylipäänsä antamasta lausuntoja. Tämä lisäsi kiinnostusta heihin entisestään (vasta kymmeniä vuosia jälkeenpäin, entiset jäsenet ilmoittivat, että kaikki urbaanit legendat olivat humpuukia, mutta salaperäisyys oli osa heidän imagoaan), ja pian alunperin 30 hengen ydinryhmä oli kasvanut muodikkaaksi vaihtoehtoseurakunnaksi, jolla oli jopa 5 kirkkoa pitkin Amerikkaa.


Mikä näiden prosessilaisten oppi sitten oli ja miten se ylipäänsä liittyy tähän kaikkeen?

He palvoivat Jumalaa ja saatanaa. Tämä oltiin vielä jaettu Jeesukseksi ja lusiferiksi (ei ole tietoa, että ymmärsivätkö he valtavirtakristillisyyttä paremmin lusiferin, joka ei sis ollut saatana, vaan joka oli enkeliruhtinas Hailel, jonka latinan kielinen käännös).

Heidän oppinsa oli jonkinlainen sekoitus gnostilaisuutta (vrt. gnostilaisten jumaluus nimeltä Abrax), ilman että se silti kuitenkaan olisi ollut gnostilaisuutta, kuin myöskin hengellistettyjä psykologisia oppirakennelmia (prosessilaisten ydinporukka oli alunperin psykologisen terapisoinnin yhteisö, jonka perustujat olivat ex-scientologeja, jotka alunperin käyttivät "kompulsioanalyysissaan" scientologien e-mittarin pohjalta rakennettua mittaria), jotka voidaan jäljittää neljään eri tempperamenttiin, jossa kristillisen kuvaston arkkityypit yhdistettiin psykologiseen arkkityyppeihin, joihin puolestaan samaistuttiin. Näet liittyessäsi prosessikirkkoon, valitsit eniten tälle tyypillesi sopivimman herran, yhden tai useamman - hänet, johon saatoit identifioitua eniten. Heidän pahin ihmistyyppinsä oli "harri harmaa", eli sellainen "äärisenttristi" joka on haalea ja kantaaottamaton.





Vastoin urbaaneja legendoja, he eivät tosin rukoilleet saatanaa, ja lopulta olivat sitä mieltä että Kristus on tämän kaiken synteesi ja Jumalassa nämä kaikki ovat (lopultahan Prosessikirkosta tuli normaali kristillinen seurakunta, jonka viimeinen inkarnaatio oli eläinsuojeluyhdistys). Mutta kuten edellä sanottiin, he pelasivat isolla panoksella mediapeliä. Se, miten fiksua tällainen on, on eri asia. Heitä se epäilemättä hyödytti, mutta että onnistuisiko moinen nykyään enää, on toinen kysymys.  

Allekirjoittanut ei todellakaan tiedä, miten tosissaan nämä olivat. Oliko kyseessä vain psykologinen seura, joka naamioitu hengelliseksi, vai ajattelivatko he löytäneensä yhteyden ja opin, joka kattoi hengellisen ja psykologisen ulottuvuuden? (Hengellinen osa on ihmisen syvin ydin).  Mutta todennäköisesti, juuri tämä Prosessikirkko oli se alkuperäinen, median ja lopulta skenen itsensäkin saatananpalvonnaksi pelkistämä uskonnon filosofia, mikä liittyy metallin maailmaan, ja jonka teemasta variaatio oli myöskin alkuperäinen black metal -skene. Ennen kun se meni pilalle - eli median ohjelmoimat "normot" tulevat ja turmelivat sen juuri sellaiseksi, minkälaiseksi media sen maalasi. Tietysti, skenen alkuperäisten perustajien omat näkemykset ovat myös muuttuneet.

Mutta black metal oli alunperin Prosessikirkon uskonfilosofian jatkumoa.

Sen lisäksi, että tämä on hyvin mielenkiintoinen historiikki ja kuriositeetti, niin lukija voi tiedustella, että miten tämä liittyy alkuperäiseen aiheeseen?

No, parillakin tapaa:
  1. Metallimusiikki ei ole yksiselitteisen konservatiivista tai liberaalia, vaan sen ikonoklastisuudesta huolimatta, se voi olla hyvinkin konservatiivista - huomaat tämän, kun juttelet ns. tosimetallipäiden kanssa. He ovat mukavaa, mutta myös varsin "autistista väkeä" jolla on usein fanaattisen konservaativinen käsitys puhdasoppisuuden kysymyksistä - kuten sanonta kuuluu, niin black metal vetää autisteja puoleensa kuin paska kärpäsiä. Tämä nimitys tulee käsittää eritoten sen vapaammassa, nettislangimuodossaan. Jos taas miettii virallista metalliuskontoa, on se täysin patriarkaalinen. Lisäksi metalli ei koskaan seuraa valtavirtaa, ja suhtautuu ynseästi valtavirran lähentelyihin. Niinpä metalli on hyvin, hyvin problemaattinen musiikki massakontrollin kannalta.
  2. Media luo yksinkertaistettuja mielikuvia ja leimoja, joista syntyy itseään toteuttavia ennustuksia. Prosessikirkko epäilemättä on lähempänä sitä metallin "valtavirtauskontoa", kuin saatananpalvonta tai satanismi, mutta niin prosessikirkko kuin viimeisin uskonnollinen metallisuuntaus, eli black metal, molemmat saivat lisää mainetta kiitos median. Tämä tosin toi etenkin metallipiireihin porukkaa, kilipäistä sellaista, jotka median ohjauksesta nyt uskoivat löytäneensä uuden hengellisen kotinsa. 

Paremmaksi ensimmäisen osan päätösbiisin esittäjäksi tuskin sopinee tähän yhteyteen muu kuin Sielunvihollinen kappaleellaan Tämä Tahto Ei Taivu Koskaan

Osa 2. Tämä hetki ja tulevaisuus - miten siis tästä eteenpäin?

Suvakki pilaa aina kaiken. Jos ei muuta, niin muiden ilon.

Mutta, tämä kaikki tulee potkaisemaan takaisin ja voimalla.

Miksi näin?

Fundamentin opetus on oppia historiasta, tai on tuomittu toistamaan sitä. 

Miten käy siis nyt? 

Suvakit ovat ottaneet uskovaisilta edellä mainitun "poliisin" roolin. 

Mutta on eräs asia, mitä öyhöttäessään he eivät ole ottaneet huomioon.

Rosvot myös reformoituvat, ja kohta päästään kuuntelemaan aitoa ja 100% kansallissosialistita black metallia, josta tulee samanlainen trendi kuin mitä bläkkis oli 90-luvulla. Tämän trendin vuoksi, enää kukaan ei räpäytä silmäänsä, jos kadulla tulee vastaan väärinpäin käännetty risti tai pentagrammi, seuraavaksi on vuorossa se, kun alamme näkemään hakaristipaitoja ja riippuksia, ja lopulta ruotsalaiset ylikansalliset vaatekauppaketjut myyvät niitä julkimoille. 

(Aikoinaanhan muuten juurikin black metal -skenen hengellinen esikuva, eli Prosessikirkko joutui lehdistön mustamaalaamaksi, jolloin heidän syyksi laitettiin niin Charles Manson, son of sam -murhat, eläinuhrit (heillä oli aina koiria mukanaan, sillä toinen heidän johtohahmonsa oli hyvin eläinrakas) jne. Aivan samalla tavalla media toi myös saatananpalvonjasekopäitä black metallin puoleen, kun se mainosti sitä juuri sellaiseksi sellaiseksi.)

Näin siis yritykseksi jää suvakkien hyökkäys metallikulttuuria vastaan - jos he saavatkin siltä yhden pään sirti, niin tämän hydran päät kasvavat takaisin, ja ne seuraavat päät ovat vielä pahempia kuin edelliset. Ne myös vievät varmasti vähemmän toivottuun suuntaan asioita, ainakin suvakkien kannalta.

Eräs seikka mikä vielä on otettava tässä aihepiirissä huomioon, on se psykologinen huomio, että suvakkeja yhdistää totaalinen varjonsa pelko, sekä joukkosieluisuus. Tämä tekee heistä ulkoaohjautiva ihmislampaita, jotka ovat kovia projisoimaan omaa varjoaan muiden ylle. Mutta kun lauma ihmislampaita määkii kyllin paljon ja kovaa, se myöskin vetää luokseen petoja, saalistajia jotka hotkivat kyseiset villakerät suupaloinaan. 




Black Metal vs. antifa -sodan siis voidaankin sanoa olevan jo käynnissä ja bändit pitkin maailmaa ottavat siihen jo osaa - Suomi mukaan lukien.



(Sensuroimaton versio ko. videosta täältä).

Mutta iskuja jaellaan molemmin puolin:

PS.   Prosessikirkko oli se kultti, johon allekirjoittanut viittasi tässä aiemmassa kirjoituksessaan.

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti