torstai 21. maaliskuuta 2019

Miksi Suomi ei ole onnellinen maa, suvakismi on mielisairaus ja kansallismielisyys ratkaisu

Melkoinen aasinsilta otsikossa, eikö?

No, annahan kun allekirjoittanut selittää asian perinpohjin, sillä se takuulla tuo sinulle ahaa-elämyksen, ja mielenvalaistuksen.

Jostain syystä vallalla on käsitys, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Ehkä siksi, koska täällä onnettomimmat tappavat itsensä. Allekirjoittanut kyllä uskaltaa vähän epäillä tuota väittämää.

Mittarina on pakko olla aineelliset tekijät, eli "hyvinvointi", vaikka toki täälläkin pätee kapitalismin kultainen sääntö: "Vähän kaikilla, muutamalla paljon"

Otetaan tähän alkuun pari opettavaista anekdoottia, jotka liittyvät allekirjoittaneen seikkailuihin ja kokemuksiin ulkomaalaisten naisten kanssa. Tässä tapauksessa eritoten etelä-eurooppalaisten, espanjalaisen ja italialaisen, kanssa. Syy tälle ilmenee kun luet tekstiä eteenpäin. Kiitos.

Opettavaiset anekdootit: "Etelän hetelmät" lakaistuvat kylmässä pohjolassa

Espanjalainen senjorita

Allekirjoittanut joskus erään espanjalaisen naisen kanssa. Se sairastui lievään masennukseen muutettuaan Suomeen. Se selitti syyksi sen, että täällä on niin epäsosiaalinen ja kylmä ilmipiiri. Ei siis mitään "rasisminatsi"-diibadaabaa, vaan siis pikemminkin huurteisen kylmää jäätä. Vain Suomessa voit olla ypöyksin täydessä busissa. Vaikea selittää paremmin.

Italobambiini.

Tämän kaunottaren kanssa allekirjoittaneellla oli vähän ns. romanttista juttua. Hän totisesti puhui ja pussasi. Oli outoa aloittaa ja päättää kanssakäyminen suukolla. JOs sitä ei tullut, hän kysyi huolestuneena missä on vika. Hän sanoi allekirjoittaneelle, että yleensä suomalaiset ovat "hiljaisia ja surullisia", mutta allekirjoittanut ei ole hänestä sellainen, vaan upein ja mahtavin jota on koskaan tavannut.

Tietty noissa etelän maissa mennään toiseen ääripäähän, sillä siellä nyt tyyliin istutaan tuntemattoman ihmisen syliin ja smaltalkatessa, ja kun mennään arkena bussilla töihin, lauletaan porukalla lempijalkapallojoukkoeensa tunnaria.

Mistä tämä kaikki sitten voisi johtua?

Kuten Fundamentissa on aiemmin todettu, on historia asia josta on otettava oppia, sillä lajillamme on tapana toistaa sitä; ottaessasi päämäärän, otat samalla sen tuoman elämäntavan, ja tavat ovat ne mitä toistelemme - siihen perustuu myös historiamme toistelu

Vaikka on ilmeistä, että allekirjoittanut on kansallismielinen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla myöskin kriittinen ja objektiivinen. 

Tai toisinpäin: On yksi asia olla kansanpetturi ja irrationaalisesti vihata itseään ja omiaan, on toinen asia objektiivinen. 

On todella kiintoisa ilmiö, miten meidän ja Japanin kulttuurit ovat niin samankaltaisia. Japanihan on kunnia- ja häpeäkulttuuri. Se, miksi täällä on vastaava, on arvoitus. Ehkä se ei ole täällä sama pohjimmiltaan kuin "Japaniassa" vaan täällä  yksinkertaisesti maksellaan kollektiivisen piilotajunnan tasolla historiaamme orjuutettuna ja alistettuna kansana. Sen perintönä olemme opineet, että on parempi teititellä, ottaa hattu pois päästä sisällä ja sanoa vain se mikä on pakollista, mutta mielellään ei sitäkään. 

On ilmeistä, että kansallismielisyys parantaa meidät tästä. Sehän on suora vastalääke sille, kun meitä alistaneet kansat ovat kauan tolkuttaneet, että ollaan alkuasukasjuntteja, ja aina he meitä parempia. Esim. RKP:n voidaan sanoa olevan jäänne tältä ajalta. Suomenruotsalaiset vs. kantasuomalaiset -asetelma omaa vanhoja peruja. Haaste: näytä yksikin suomalainen, joka ei jumalauta pidä muita itseään parempana, etenkin jos on kyse "niistä muista"? Saat hetken etsiä.

Vielä yksi opettavainen anekdootti. 

Opettavainen anekdootti: Terassilla Ruotsissa eräänä kauniina kesäyönä 

Allekirjoittanut oli yhdellä reissuistaan.  Tällä kertaa hän vietti iltaa eräässä ruotsalaisessa kaupungissa. Siellä hän havaitsi, että ruotsalaiset toden totta ovat vieraanvaraista väkeä, ja kaikkea muuta kuin naapurivihamielistä. Siinä sitten kaiken muun sosialisoimisen ohessa, allekirjoittanut vaihtoi pari sanaa Jensin kanssa, joka tällä hetkellä saattaa hyvinkin olla osana ruotsalaista mediaa, sillä kyseessä oli journalismin opiskelija. Tosin urheilupuolella. Asia mikä tuli siinä hänen kanssaan puheeksi oli jääkiekko, ja se, miten meikäläisten maajoukkueet suhtautuvat toisiinsa ja kuinka he ajattelevat. Suomen joukkueelle on hyvin tyypillistä, että etenkin Ruotsia vastaan sen henkinen selkäranka voi murtua minä hetkenä hyvänsä. Se on lähes ilmiömäistä (tämä kirjoitus selittänee sen). Allekirjoittanut kysyi, että miten ruotsalaiset suhtautuvat tappioon. Jens vastasi, että yleensä siten, että "tällä kertaa nuo olivat meitä parempia/emme olleet parhaimmillamme, mutta seuraavalla kerralla sitten". 

Annahan sen marinoitua hetken.

Miksi sitten suvakismi on mielisairaus?

Eikö se ole ilmeistä?

Suvakismi on täten kollektiivinen mielisairaus. Eräänlainen eroahdistus, ulkomaaalaisista alistajista. Tukholman syndroomalle tuttua. Tarvitaan joku joka alistaa jälleen ja jolle tuntea olevansa alamainen, joku ankara isäntä jota palvoa. Muslismit ovat täydellisiä tähän rooliin. Saa ihan korkojen kanssa ne nivusia vihlovat kiksit, kun on joutunut jo olemaan niin kauan itsenäinen ja ilman!

Tässä puolestaan mielenkiintoinen, aihetta sivuava näkökulma, mutta ison maailman näkökulmasta. Voisikin sanoa, että valkoisella syyllisyydellä ja valkoisen kantaväestön demonisoimisella, suvakismi on pysynyt voimissaan, siinä missä Trump on sen symboli, että sen sairauden aika on nyt ohitse - olemme saaneet tarpeeksemme, niistä oikeista rasisteista ja sortjista. (Mikä on  myös mielenkiintoista, hänen näkemyksensä "kylmästä sisällissodasta", on hyvin lähellä allekirjoittaneen näkemystä vallitsevasta tilanteesta, sekä siitä minkälainen kolmas maailmansota tulisi olemaan - mutta se on ihan eri tarina se.)


Suomeen tämä liittyy siten, että valkoisen syyllistämisen lisäksi, meillä on myös tässä tekstissä kerrottu perinnöllinen taakka niskassamme. Kansallismielisyys tosin rikkoo nämä molemmat kahleet, se on varmaa. Se on hyväksi kansakunnalle ja yksilölle.  

Videon puhuja, Coach Red Pill, myös kertoo, että hän uskoo jatkossa Uuden-Seelannin iskun kaltaisia iskuja tulevat, sillä nuorilta miehiltä on varastettu kaikki toivo, heidät on ajettu niin piippuun, että ainoa vaihtoehto on taistella verisesti vastaan. Allekirjoittanut on samaa mieltä. Kaikki eivät tule noin tekemään, mutta tuo tulee laukaisemaan tämän reaktion tietyissä henkilöissä, jotka muuten eivät niin tekisi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti