maanantai 25. helmikuuta 2019

Julma uusi kiusaamismuoto, sen yllättävä alkuperä ja ratkaisu(t)

Tämä kolumni kiinnitti eritoten allekirjoittaneen huomion, sillä ei itse muista kouluvuosinaan törmänneensä koskaan mihinkään samanlaiseen (ja onhan niistä nyt "pari vuotta" aikaakin).

Kiusaaminen on todella taitavaa – Fiksut oppilaat osaavat kohdella epätoivottua henkilöä niin ikävästi ja julmasti, että opettaja ei huomaa

Toki, silloinkin oli hiljaisia, siinä missä allekirjoittanut oli oikea deluxe-ekstrovertti, josta eräs jo hänen edesmennyt kaverinsa ja silloin kouluun uutena oppilaana tullut sanoi: Sinusta näki heti, että olet sellainen koko koulun kingi. Allekirjoittanut kun tapasi ulottaa ulospäinsuuntautuneisuuttaan myös uusiin ja ei-suosittuihin oppilaisiin, ja saada heitä vähän ulos kuorestaan, mutta silloin jo saattoi havaita että introvertit ovat introvertteja, eikä sillä voi mitään joten turha pakottaa. Muutenkin koulukulttuuri oli tuolloin sellaista, että hiljaiset ja vetäytyvät saivat vetäytyä ja olla hiljaa, mutta ei heitä sellaisiksi kyllä ehdoin tahdoin tehtykään. Kuten sanotaan, niin asialliset hommat kyllä hoidetaan jne.

Siksi tämä on kolumni osoitti mielenkiintoisen havainnon:

Ahdistun, kun kuulen hänen tuskastaan. Häntä ei oteta joukkoon, hänellä vinoillaan hienostuneesti, opettajan sitä huomaamatta. Kouluajan ulkopuolella kohtelu on julmaa, porukalla vähätellään, tehdään tiettäväksi, ettei häntä haluta. Hän on muuttunut vainoharhaiseksi: jokainen kuiskaus ja katse merkitsee pahan puhumista ja mitätöintiä.
Juttelun jälkeen alan seurata oppilaiden välistä kommunikointia tarkemmin. Ja totta tosiaan: hän ei ole haluttu eikä pidetty. Fiksut oppilaat osaavat kohdella epätoivottua henkilöä luokassa ikävästi niin, että opettaja ei huomaa, jos ei tiedä. Oppilas suljetaan porukasta hienovaraisesti ja julmasti. Silmieni edessä on käynnissä pinnanalainen operaatio tehdä yhdestä epähenkilö, persona non grata. Hänen olemuksessaan on sellaista arkuutta ja surua, jota en aiemmin nähnyt.

Ensinäkin, allekirjoittanut ei kutsuisi tuollaisia ihmisiä missään olosuhteissa fiksuiksi, vaan typeriksi ja kataliksi.

Toiseksi, ei tällaista ollut allekirjoittaneen aikoina!

Mutta missä sitten on tämän käytöksen alkuperä?

Feminismin nousussa ja sen tuomissa kulttuurillisissa muutoksissa.

Tässä näemme, minkälainen maailma on, silloin kun on uskottu motto: "ei olisi sotia jos naiset hallitsisivat maailmaa"



Analysoidaanpa nyt tuota kiusaamista.

Se on sanalla sanoen passiivis-aggressiivisuutta. Se, jos jokin, on perinaisellinen piirre.

Passiivis-aggressiivisuus on käytännössä munatonta vittuilua.

Maskuliinisuuteen puolestaan kuuluu kunnia ja suoraselkäisyys. Tällöin se tehdään mikä on sovittu tehtäväksi, ja jos jokin vaivaa, asiasta puhutaan kuin mies miehelle. Piste.

Passiivis-aggressiivisuuden antiteesi on täten maskuliininen lähestymistapa ja ote elämään.

Feminiinisyyteen - sen pimeään puoleen, jota feminismi glorifioi - kuuluu taas tämä MeTOo:ssakin nähtävä ja tutuksi tullut: "olen uniikki lumihiutale ja mulla on kirjoittamattomia sääntöjä, joita kaikkien pitää noudattaaa, ja joka ei niitä noudata sitä rankaistaan tvalla tai toisella".

Täsmälleen tämä skenaario on toteutunut tässäkin kiusaamistapauksessakin. Se on oikeutuksentuntoista ämmäilyä, jossa velvoitetaan uhriaan lukemaan ajatuksia.

Toinen perinaisellinen ajatusmalli, eli "ei o pakko jos ei haluu" toteutuu tässä myöskin. Ei tarvitse täyttää velvollisuutta lähimmäistään kohtaan, ei etenkään, jos hän ei ole osannut lukea itsekkään tyrannin kirjoittamattomia lakeja! Oi ei! Palvonta ja tai torjunta, ei ole muita tapoja!

Allekirjoittanut ei oikein sulata tällaista.

ITse asiassa, allekirjoittanut on sitä mieltä, että sellainen on murskattava.

Totaalisesti. Ilman minkäänlaista sääliä tai armoa.

Eikö se ole mitä suurin ja aidoin laupeus sorrettua kohtaan?

On.

Nyt, sinun on ymmärrettävä seuraava täydellisesti: allekirjoittanut itse kannattaa Steiner-koulumaista ratkaisua ja yksilöllisyyttä koulutuksessa, johon täten kuuluu myös erilaisten oppimisstrategioiden huomioiminen.

Mutta tässä tapauksissa lääke on ilmeinen: hommaan pitäisi tehdä maskuliininen ja yhteisöllinen parannus.

Esim. Pakotetaan nämä passiivis-aggressiiviset kiusaajat kertomaan mikä on vialla, ja yksinkertaisesti ottamaan syrjitty mukaan. Rangaistuksen uhalla.

Jos he yrittävät kostaa sen uhrilleen, niin rangaistus olkoon kaksinkertainen, kunnes viesti menee perille.

Minkä feminismi pilaa, sen maskuliinisuus parantaa!
Tiedän, että kouluissa puututaan kaikkiin kiusaamistilanteisiin. Kuraattorit, psykologit ja opettajat tekevät töitä hartiavoimin, että kukaan ei tulisi kiusatuksi. Olen puhunut lukemattomat kerrat ulkopuolelle jättävien kanssa heidän käytöksestään. He ryhmänä kertovat, kuinka luokkakaveri ei ansaitse heidän seuraansa, että hän itse on aiheuttanut tilanteen. He vakuuttavat yhdestä suusta, että heillä on oikeus tuhoisaan käytökseensä. Eivätkö nämä fiksut, luokan mallioppilaat käsitä, mitä on anteeksianto, heikomman puolustaminen, yksinäisyyteen ja ahdinkoon ajautuneen auttaminen? Tämän kiusaamismuodon edessä olen avuttomimmillani. Mietin ahdistuneena, missä on empatia?
Femiininisyyden pimeä puoli on nähtävissä tässäkin. Suosimme aina kaikessa tyttöjä, etenkin niitä "esimerkillisiä kympin tyttöjä", vaikka ne voivatkin olla ihmisinä minkälaisia paskasaaveja hyvänsä. Se on osana feminismiä, jossa nainen ei tee koskaan mitään väärää.

Lisäksi naisen pariutumiskriteerit ilmiantavat tämän täsmälleen saman taipumuksen: miehellä ei ole mitään väliä ihmisenä, vaan pääsääntöinen tarkoitus on vain se, että onko tällä rahaa, statusta ja miesmallin ulkonäkö - samalla kriteerillä määritellään myös ihmisen hyvyys koulumaailmassa, ja sitten ihmetellään kuinka imago ja teot ovat täydellisessä ristiriidassa.

Toisaalta tässä on nähtävissä myös kapitalismi. Se on rahalle ja ahneudelle perustuva, nihilistinen talousjärjestelmä, josta pahimmillaan tulee elämänkatsomus. Se yllyttää kansalaiset sotaan keskenään. Se repii kansakunnan sisäisesti kappaleiksi. Se näkee vain tittelit ja tuottotulokset, ei muuta.

Koko ajatus siitä, että "se on fiksu, koska se saa koulussa hyviä numeroita" tekisi papukaijastakin fiksun, sillä sekin osaa toistaa sille sanottuja asioita. Sitähän koulujärjestelmä on: hauki on kala -toistelua. Meidän on lakattava hämmästymästä siitä, että työteliäät pyrkyrit voivatkin olla ihan täysiä kusipäitä. Fakta on, että se on yksi tekijä mikä ajaa moiseen kunnianhimoon - ei ainoa - mutta kyllähän moderni koululaitos on nimenomaan naisten tytöille rakentama, ihanteellinen jokaiselle NPC-tyypille sillä se palkitsee ulkoaoppimisen ja tottelevaisuuden.

Tämä kaikki on muutettava, radikaalistikin, vain se on lopullinen ratkaisu.


Tosin, kaikessa tässä ei tosin ole kyseessä vain nykyaika, vaan tälle kaikelle on syvälle juurtunut, yhteispohjoismaalainen perinne, ja sen perinteen lakina on (kirjoittamaton) Janten laki.

Janten lain säännöt:
  1. Älä luule, että sinä olet jotain.
  2. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.
  3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
  4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
  5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
  6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
  7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
  8. Älä naura meille.
  9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
  10. Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.
 Annahan sen marinoitua hetken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti