The link between polygamy and war
Se on jo vanhaa tietoa, että Rooman valtakunnan tuhon ehdoton kiihdyttäjä, ellei jopa kokonainen syykin, oli sen nihilistis-hedonistinen rappio. Mutta nyt meillä on opittavamme myös muita parelleereja historiasta.Kyseessä on nimittäin polygamia. Äkkiseltään se nähdään varsin patriarkaalisena asiantilana, mutta sitä se ei pelkästään ole. Sillä voidaan myöskin sanoa, että hypergamia voi olla tie polygamiaan, koska hypergamia on pohjimmiltaan huoraamisversio polygamiasta. Tästä edempänä lisää.
Nyt, jo aiemmin on tullut selväksi, että naisen seksuaalinen vallankumous oli se, joka vei meidät rappion tielle, ja asetti tuhoamislinjalle esim. ydinperheen - yhteiskunnan perusyksikön. Tämän taustalla on feministien keksinnöt kuten esim. no fault divorce, joka on siis avioero jossa ei haeta syyllisiä - se yllättäen oli eräs suurimpia avioerotrendien aiheuttajia. Puhumattakaan edellä jo mainitusta seksuaalisesta vallankumouksesta, jota markkinoitiin silloin seksillä (ja markkinoidaan yhä edelleenkin innovatiivisena, "kaikki saavat nyt seksiä" -uudistuksena - naiset tapaavat harrastaa sitä, että he esittävät vain heitä hyödyttävät asiat jokaista hyödyttävinä), joka lopulta vapautti ainoastaan seksuaalisen syrjimisen ja samassa suhteessa naisten hypergamian, jossa iso osa naisista kelpuuttaa vain pienen miesten eliittijoukon.
Toinen seikka minkä Fundamentti on tuonut esille, on se, miten seksi- ja pariutumiskysymys voidaan nähdä rinnan talousjärjestelmän kanssa, sillä naiset ovat seksin kapitalisteja. Myöskin se on kerrottu, että kapitalismi (raha-aate) on liberalismin (vapaus-aate) virallinen ja sille johdonmukaisin talousaate. Seuraus kapitalismin ja naisten seksuaalisen vapautumisen varjopuolista onkin hyvin ilmeinen ja yhtäläinen keskeneen: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, silloin kun vallitsee "vapaus", vailla yhteisvastuuta. Mikään yhteiskunta ei ole koskaan kestänyt näitä kahta ilmiötä sellaisinaan, vaan ainoastaan ns. kolmannen tien ratkaisu, jossa vapauksia tasapainotetaan yhteistä ja yksilön etua priorisoiden, on ollut se parhain ratkaisu. (Kapitalistit ottavat auliisti kehut itselleen hyvinvoinnin leviämisestä ja luomisesta, mutta fakta on se, että vasta kun heidät on pakotettu olemaan yhteiskuntakelpoisia, ollaan voitu sanoa että heistä on ollut hyötyä muillekin kuin itselleen - naisten seksuaalisessa vapaudessa tilanne on sama, paitsi ettei siitä juurikaan ole ollut kennellekään hyötyä pitkässä juoksussa. Ei edes naisille itselleen, jota ovat nykyisin onnettomampia kuin korkaan aiemmin!)
Tästä syystä onkin erittäin kummallista, miten esim. (modernin) vasemmiston, joiden aatteen pitäisi olla sosialismi (yhteiskunta-aate), mielestä kapitalismi on paha, mutta naisten seksuaalinen vapaus on hyvä! Näiden kahden periaatehan on täsmälleen sama. (Tosin, sosialismin puolella tämä kyllä tajuttiin jo kauan aikaa sitten, esim. Ernest Belfort Baxin toimesta, joka ei vain ollut sosialisti ja ensimmäisiä miesten oikeuksien puoltajia, vaan hän kirjoitti myös ensimmäisiä feminismin kritiikin teoksia, eli kirjan nimeltä The Fraud of Feminism, mutta myrkkyllinen aines syrjäytti sosialistisessa liikehdinnässä terveen aineksen - kuten kaikki sen tietävät).
Mikä muu näitä kahta ilmiötä yhdistää, ja mihin ne johtavat? Aikoinaan kapitalismi loi kommunismin (mikä ei ole sosialismin synonyymi, vaan sen johdannainen/&sovellus), mikä jo sekin on kapitalismin pahuuden ja täydellisen epäonnistumisen todiste - tarvetta kommunistisille vallankumouksille ei olisi ollut, jos kapitalismi olisi tyydyttänyt muidenkin kuin kapitalistin tarpeita. Niinpä tälle kehitykselle on ominaista juurikin se, mikä on myöskin Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateoriassa: riisto luo aina kapinan, sillä reaktiolla on aina vastareaktio. Kun kyseessä on elämisen perustarpeet, oli se sitten toimeentulo, tai vaikkapa seksi- ja pariutumiselämä, on molemmissa tapauksissa myöskin seurauksena vääjäämätön vastareaktio. Ja se vastareaktio on täysin oikein. Ikävä kyllä se harvoin on jotain missä säästytään verenvuodatukselta. Meistä jokainen kyllä tietää minkälaisia ovat olleet vaikkapa kommunistien vallankumoukset, ja nykypäivänä on jo nähtävissä "beta-kapinoita" ja incel-kostajia. Nämä kaikki ovat osana samaa ilmiötä. Molemmissa tapauksissa - kapitalismissa ja naisten hypegamisessa porsastelussa - ahneella on paskainen loppu. Kuten sanottu: joka ei opi historiasta, se on tuomittu toistamaan sitä. Fundamentti pyrkii estämään historian uusiutumisen, vaan kukapa pelastaisi täysjärkisen?
Siispä, loppujen lopuksi, seksuaalinen vallankumous syö lapsensa, koska naisten oma luonto taistelee sitä ideaalia vastaan, minkä feminismi heille asettaa.
Miksi näin?
Sen jo tiedät, että feministeillä on räikeä ristiriita siinä, miten he vihaavat valkoista heteromiestä, ja pitävät tätä kaiken pahan alkuna ja juurena, sekä erityisesti naisten alistajana. Vaan siltikin he alistuvat ilomielin islamisaatiolle, ja vieläpä aktiivisesti ajavat sitä agendanaan, vaikka jokainen tietää hyvin mihin se johtaa - kaikki olkiukot valkoisen heteromiehen naisten alistamisesta toteutuvat miljoonakertaisina!
Näin ollen, mitä "vahvempia, itsenäisempiä ja vapaampia" naiset ovat, sen enemmän he pyrkivät siitä eroon!
Miten tämä sitten liittyy polygamian ja hypergamian suhteeseen?
Islamissa edelleenkin on polygamia voimassa, ja juuri tänäkin päivänä naiset käyttäytyvät sille myönteisellä tavalla, ollessaan hypergamisia. Naiset ovat ns. pihtarihuoria, jotka siis samaan aikaan huoraavat, mutta samaan aikaan pihtaavat. Tämä ei kuitenkaan tapahdu sattumanvaraisesti, vaan tarkasti hypergamian sääntöjä noudattaen: naiset huoraavat alfojen kanssa, ja pihtaavat betojen kanssa. Näin ollen heidän hypergamiansa on jo polygamian esiasteella.
Eli toisin sanoen, se vanha totuus jossa naisen sanojen sijaan katsotaan hänen tekojaan pätee: nainen haluaa häntä alistavan, miehisen miehen, ja nainen myös haluaa olla tämän haaremissa.
Onko siis ihme että feministit ovat niin islam-myönteisiä?
Esim. seuraavassa on hyvä esimerkki rationalisointihamsterin voimistelussa, jossa rationalisoidaan omaa, primitiivisempien vaistojen ja himojen ajamaa politiikkaa keksien sille erinäisiä tekosyitä:
Why immigration is a feminist issue – What would a feminist do? podcast
Ongelmana feministien itsepetoksessa on se, että koko yhteiskunta tuhotaan sen seurauksena, sillä feministinen narratiivi on myöskin Virallisen Totuuden (TM) narratiivi. On siis luovuttava siitä mistä on tullut pahaa ja taisteltava sitä vastaan; kyseessä on viimeinen taistelu.
Me tarvitsemme oikean aatteen ja kansallismielisyyden lisäksi myöskin seksuaalisen vastavallankumouksen. Tällöin feministien vihaamat ja demonisoimat liikkeet, kuten MGTOW-liike ja miesten oikeuksien liikkeet ovat vastarinnan pioneerit, jotka myöskin osaltaan punapilleröivät ja pelastavat yhteiskunnan.
Tiedä siis tämä: Nationalistinen, konservatiivinen ja patriarkaalinen yhteiskunta kyllä tulee, mutta se tulee joko suvakkihuorien kautta, islamin muodossa jossa he ovat korvanneet oman kotimaansa ja ryhmänsä nationalismin ja uskonnon vieraan ryhmän nationalismilla, konservartiivisuudella ynnä muulla vastaavalla, tai sitten voimme lopettaa näiden edessä ryomimisen ja antaa kansalle sen, mitä kansa haluaa.
Olemme hyökkäyksen alaisina, ja se hyökkäys tulee rintaman molemmilta puolilta.
Vihollisemme ystävä on myös vihollinen |
Voi kyllä olla, että tarvitsisimme jonkinlaisen seksuaalisen vastavallankumouksen. On kuitenkin kovin vaikea nähdä miten sellainen lanseerattaisiin laajemmassa mitassa, ihan reaalisesti. No, olisihan se toki mielenkiintoista nähdä, minkälaisen vastaanoton miesten oikeuksia korostava mielenosoitus saisi. Mutta milloinka miekkarit mitään ovat oikeasti muuttaneet? Pelkäänpä, että toimet tulevat ikävä kyllä jäämään netissä länkyttämisen tasolle. Jokainen mies voi tietysti omassa elämässään kieltäytyä tylysti ja täysin kaikesta kommunikaatiosta feministien ja suvakkihuorien kanssa; ihan jo, koska siinä voi vain hävitä. Jos tällainen yksilötason vastarinta leviäisi laajemmalle, se voisi ehkä vähitellen muuttaa tilannetta paremmaksi.
VastaaPoista"No, olisihan se toki mielenkiintoista nähdä, minkälaisen vastaanoton miesten oikeuksia korostava mielenosoitus saisi. Mutta milloinka miekkarit mitään ovat oikeasti muuttaneet?"
VastaaPoistaOlen itse myöskin sitä mieltä, että mielenosoitukset useimmiten ovat turhaa pelleilyä. Naisille suunattua riehumista. Vallankumous on paljon parempi kansallisliikehdinnän muoto, ei kylläkään helpompi. ;D Vaan, sen voi tehdä monella tasolla, ja tässä tapauksessa se vallankumous on jo tapahtumassa henkisellä ja kollektiivisella tasolla, ja sitä kutsutaan punapilleröitymiseksi. Esim. MGTOW-liikkeen kasvu ja rajut reaktiot siihen osoittavat että nyt on osuttu suojeltuun kohtaan, kun naisten "laskuvarjomiehet" joita he pitävät pahan päivän varalle, kun juoksut on juostu, eivät enää olekaan odottamassa, saati sitten että tekisivät palveluksia "venailuvuosina."
"Pelkäänpä, että toimet tulevat ikävä kyllä jäämään netissä länkyttämisen tasolle."
Se on kyllä pelkona juu. Hyvänä puolena on se, että tämä on verraton informaatioverkostoinnin kanava, ja vastapuolihan hyökkää paniikissa nettiä ja sen vapautta, sekä anonyymiuutta vastaan - tämä paniikki kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
"Jokainen mies voi tietysti omassa elämässään kieltäytyä tylysti ja täysin kaikesta kommunikaatiosta feministien ja suvakkihuorien kanssa; ihan jo, koska siinä voi vain hävitä. Jos tällainen yksilötason vastarinta leviäisi laajemmalle, se voisi ehkä vähitellen muuttaa tilannetta paremmaksi."
Samaa mieltä. Tätä tuolla MGTOW-liikkeellä myös meinasin minäkin. Pidän sitä ennen kaikkea tilapäisenä protestiliikkeenä, josta voi luopua kun rappio ja sorto ovat loppuneet. Niin kauan on käytävä tätä "sissisotaa", kunnes saadaan virallisissa päätöselimissä valtaa. Nythän femakot ja suvakit ovat ne vallanneet, ja se on osasyynä miksi he ovat päässeet ajamaan asiaansa. Samoin, olet varmasti huomannut, että ne käyvät ampumaan kahdella piipulla, mitä tulee asiansa puolustamiseen ja ajamiseen: toinen on "naisviha" ja toinen on "rasismi", eli toinen on mutavyöryn puolustelu, toinen naisten kullikaruselloinnin ynnä muun puolusteleminen.