Kuinka Menettää/ Pitää Missi (kukatahansanainen)?

Johdanto

Aiemmin tarkastelimme sitä, kuinka saada missi, tällä kertaa tarkastelemme, että miten me sitten saamme pidettyä missin. (Tosin, nämä pätevät myös naisiin jotka eivät ole missejä, sillä kyseessä pikemminkin on yleisnaisellinen piirre, kuin mikään missien ominaisuus).

Kuten näemme, naisten hypergamia tai ns. apina-teoria, pätee erityisen hyvin tässäkin tapauksessa.

Kuinka menettää missi

Missikisaajan status ei ehtinut kauaakaan vanheta, kun jo oma tylsä ja tavallinen mies potkittiin armotta pihalle:

Miss Suomi Shirly Karvinen muuttaa pois ex-poikaystävänsä luota: "Tästä alkaa uusi elämä"

Itse asiassa, tämän tapauksen kohdalla ei edes viitsitty odottaa pakollista "minulla ei vain ole enää sellaisia tunteita/me vain kasvoimme erilleen/blaa blaa"-virallista selitystä  ja hypergamian oikeutusta, jossa tavallaan kaikki kuitataan käyttäen sanaa "vain" (erittäin yleinen naisen selitys kaikkeen, mikä edellyttää aikuisuutta ja vastuunkantoa; kun asiat vain tapahtuvat, ei itsellä ole  vastuuta).

Pitää kuitenkin nyt muistaa, että pian MM-leijonat vapautuvat kisoista, jolloin parvi  kullankaivajia ja muita hypergamisia  huoria nähdään parveilemassa sankoin joukoin siellä missä meidän kiekkoleijonamme.

Tällöin asiat jälleen vain tapahtuvat, ja loput lukee otsikoissa : "Uusi rakkaus löytyi pian, eron uhriksi joutunut missi iloitsee"

Sitten se toinen tapaus:

Kuinka pitää missi.

Resepti on yksinkertainen, jokseenkin brutaali ja melko primitiivinenkin, vähän kuten naisten miesmaku ja käsitys kemiasta -  vaan eihän naiset nyt ole liiemmin saavutuksineen tai pariutumiskriteereineen liikkuneet ihmiskunnan alkuajoista muutenkaan mihinkään, joten miksi tässä asiassa toimittaisi yhtään erilailla?

"Syytettynä on Ruokolan miesystävä, joka kihlakunnansyyttäjä Perttu Könösen mukaan pahoinpiteli Ruokolaa rajusti tammikuussa missikruunajaisten jälkeen.
Syytteen mukaan miesystävä muun muassa repi ja retuutti hiuksista, astui maihinnousukengällä kurkun päälle, sylki ja löi päätä lattiaan, löi nyrkillä kolme kertaa ja nöyryytti tuhrimalla hiuksia.
– Pahoinpitely on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, Könönen sanoi."

Lähde

Ja lopputulos?

Miesystävä pahoinpiteli Miss Helsingin – ovat silti yhä yhdessä: ”Olen antanut uuden mahdollisuuden”

"Tiedän, että kaikki ihmiset eivät ratkaisuani varmasti ymmärrä, en itsekään varmaan ulkopuolisena ymmärtäisi. Mutta syy on puhtaasti rakkaus, Jessica sanoo."

Eikä mikään sano enempää "rakkaus", kuin seuraava:

"– En pysty vieläkään yksityiskohtaisesti kertomaan tapahtumista, se on yhä tosi, tosi raskasta, hän sanoo ja alkaa itkeä.
– Mutta sain ruhjeita, mustelmia ja hiuksiani lähti irti. Mikään ei murtunut. Henkinen sokki, kaiken tapahtuneen ymmärtäminen vei ainakin kaksi viikkoa."

Rakkaus naisen määrittelemänä, olkaat hyvät!

Lisäksi! Älköömme unohtako, että mitä  luulisitte jos tässä kävisi seuraavaksi niin, että tuo miehistä jännin  ja "mies oikein isolla M-kirjaimella" tekisi parannuksen, ja menisi vaikkapa vihanhallintakurssille?

Tällöin lukisimme seuraavaksi lehdestä:

"Jessican mies muuttui, erosi jengistä, ja lopetti väkivaltaisuudet. Lue lisää parin erosta sivuilta 16-24"

Jos nainen ei anna sinulle parhaita vuosiaan, ei hän ansaitse sinua huonoinakaan vuosinaan

Miss Helsinki Jessica Ruokola julkaisi herkän kuvan - tatuointi ylistää rakasta

Vielä liittyen ensimmäiseen tapaukseen, käytettäköön tätä niksinurkkausta hyväkseen sen verran, että voimme tarkastella miten  naiset levittävät omaa sairauttaan ympäristöön, seurauksista viis, pääasia että siirtyillä himojensa viemänä ja hypergamisten vaistojen viemänä uudelle oksalle:

Tytär kirjoitti äidilleen sydäntäsärkevän kirjeen: "Tiedän, että petit isää"

“Näin, kuinka käytit enemmän meikkiä kuin tavallisesti, kun Hän saapui kotiimme. Näin ne salavihkaiset katseet puutarhan halki ja muistan selvästi sen hetken, kun toit Hänet kotiimme, kun isä oli poissa. Hän istui jäykkänä keittiön pöytämme ääressä, ja muut olivat aivan liian nuoria ajattelemaan asiaa sen enempää, mutta minä tiesin, että tämä oli silmissäsi hänen näytönpaikkansa. Voisiko Hän korvata sinun aviomiehesi 15 vuoden ajalta?"
Tytär oli tuolloin 12-vuotias. Vaikka äiti oletti tyttären olevan niin nuori ja naiivi, tyttö tiesi tasan tarkkaan, mitä oli tapahtumassa. Mutta äiti ei tiennyt, että tytär tiesi. Eikä äidillä ollut aavistustakaan, millaisen tunnemyrskyn se aiheutti hänen lapsessaan.
“Et voi ikinä ymmärtää, miten vahingollista lapselle oli kuulla oman isänsä nyyhkyttävän iltaisin. Löytää kirjeitä, joissa isä rukoilee sinua jäämään luokseen. Isäni on – ja tulee aina olemaan – sankarini. Mutta se, että näin hänet niin rikkinäisenä, että katsoin, kuinka hän vanheni kymmenen vuotta parin kuukauden aikana... En enää voi nähdä häntä samassa valossa.
Sellaista oli elämämme: sinun kolme lastasi olivat vain nimikirjaimia paperinpalalla, tulevaisuutemme oli piirretty moniin eri suuntiin erilaisin nuolin – jättäisitkö meidän isälle ja perustaisit uuden perheen? Ottaisitko meidän mukaasi ja jättäisit isän yksin? Mikään tämän 22 vuotta kestäneen elämäni aikana ei ole satuttanut minua niin paljon kuin tuo paperinpala. Näin itseni vain taakkana, joka piti organisoida uuden elämäsi ympärille.”
Kirjeen viimeiset sanat myös pysäyttävät: tytär kuvailee, että hänen äitinsä suhde on vaikuttanut myös hänen ihmissuhteisiinsa.
”Tunnen sinut, ja tiedän, valitettavasti, että olen aivan samalainen... Kaipaa elämääni tragediaa, draamaa, myrskyisää romantiikka ja syviä sydänsuruja.
Toivon, että kasvan siitä yli.”