Sen sijaan, että unohdettaisi se että elämme kapitalistisessa luokkayhteiskunnassa, jossa on riistoa ynnä sortoa, ja jossa kansa menee jo valmiiksi kyykkyyn, kun joku lupaa heille rikastamista (he ovat jo oppineet mitä massakontrollin ase nimeltä "kaksoiskieli" tarkoittaa), meidän tulee pysyä hereillä ja toimia.
Joten, sen sijaan että antaisimme rappioarvojen ja ensimmäisen rakkautensa hylänneiden varastaa tuon kansallisen itsesuojelun ja hyvinvoinnin - kansallismielisyyden ytimen - meiltä, on meidän otettava asiaan kantaa. Meidän on lakattava olemasta niin lyhytnäköisiä, kuin meidän halutaan olevan. Hajottamalla hallittu kansa ei ole koskaan menestynyt, eikä moinen hallitusmuoto ole koskaan ollut kansan eduksi, vaan ainoastaan sen tuhoksi.
Oikeisto ja vasemmisto ovat saman kolikon eri puolet, ja molemmat ovat hyvää vauhtia matkalla kohti konsenusta, ns. eliitin kolmatta tietä, mikä näkyy vähemmistöterrorina. He ovat nimittäin molempien osapuolien osalta erittäin yksimielisiä siitä, että kapitalistin ja maahanmuuttajien, ynnä muiden vähemmistöjen mieliksi meidän on kuljettava laumassa, ja julistettava yhdessä tuumin ei vain heidän loputonta voittoa, vaan myös internationalistisnihilististä fantasiaa, jonka hintaa ei kansalta juuri kysellä.
Sellaisen on loputtava, eikä sellaista voida sallia.
On muistettava, että Suomi on kansa, ja kansa on Suomi. Kaikki mikä on tätä vastaan, on sotaa Suomea ja sen kansaa vastaan.
Näin lopuksi Fundamentti antaakin nyt lavan Saariskosken Penalle, jonka kirjoitus sopii yllättävän hyvin myös meidän aikaamme. Itse asiassa, paria nimeä vaihtamalla tuskin kukaan huomaisi eroa nykypäivämme kuvaukseen.
Kekkonen sanoo ettei voida jakaa lisää rahaa jos ei jaettavaa ole, mutta eikö ole jaettavaa jos toinen sairastuu koska syö liikaa, ja toinen koska syö liian vähän? Toinen joutuu kuntouttamaan itseään koska tekee liian kevyttä työtä, toinen koska tekee liian raskasta? Köyhien ihmisten asian ajaminen on muuttunut rikkaiden harrastukseksi, kärpäspaperiksi jolla kerätään ääniä, siinä on meidän demokratiamme rappiotila. Niin se on: proletariaatiin on luotettava vain omaan voimaansa. Työväenjohtajista tulee johtajia. Koska ei tajuta sitä että yhteiskunta on toimiva ja tehokas vain silloin kun se jäsenet ovat TODELLA tasa-arvoisia.
Finlaysonin naisten kurjuus ei ole pienissä palkoissa vaan siinä että he eivät ihmisinä ole päässeet toeuttamaan itseään. SE on tappio meille kaikille; siitä että he kuolevat kurjuudessa me tietysti voimme olla välitätmättä. Nämä naiset ovat meistä kauempana kuin Bangladeshin nälkäänäkevät, joista sentään lehdet kertovat. Sinä olet Finlaysonin työntekijä, ja Finlaysonin johto pitää huolen siitä että sinua ei lehdille ole olemassa. Kaikki tämä johtuu siitä että meidän maassamme ei vallitse demokratia, siinä mielessä kuin biologi sen ymmärtää. Sananvapaus on mahdotonta ilman taloudellista vapautta, sillä nälkäisellä ihmisellä on vaiin yksi sana sanottavanaan. Ja ilman sananvapautta ei ole kulttuuria.
- Pentti Saarikoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti