Ruusuja-sarja ei olekaan hetkeen ollut aktiivinen, mikä pitkälti johtuu siitä, että Suomessa harvemmin tulee julkisuutteen ruusuja ansaitsevia naisia.
Tosin on myös tässä yhteydessä myönnettävä erehtyväisyytensä: Krista Siegfrieds oli tässä sarjassa lopultakin erehdys, sillä hän korjasi hyvän liikeensä feministien mieliksi.
Tällä kertaa kuitenkin hyvällä syyllä voidaan sanoa, että rakkausvalmentaja Miia Halonen ansaitsee ruusunsa.
Kyseessä on kaikesta päätellen rohkea tolkun nainen, ja varmasti kovapintainen ynnä pitkäpinnainenkin, sillä hänen valmennettavanaan on feminismin - jos ei nyt täysin pilaama, niin kovasti eksyttämä, suomalainen nainen. (Projekti epäilemättä voi olla vähäsen sama homma, kuin että opettaisi sikaa laulamaan; molemmat tapaavat olla operaation jälkeen varsin turhautuneita.)
Kovapintaisuudesta puolestaan kielii se, että hänen poliittisesti epäkorrektit, mutta todennäköisesti auttavat sekä realistiset mielipiteensä, tulevat varmasti houkuttelemaan "kakan potkuriin"; voimme odottaa jonkun naisasialiittouninistin kirjoittavan kohtapuolin vastineen, missä hän kehuu itse pitävänsä kainalokarvojen lisäksi lyhyttä tukkaa, kuvaillen graafisesti miten etenkin tuuli hyväilee hänen jalkakarvojaan näin kesällä. Kirjoituksen päättyessä lopputoteamaan, miten hänen tyttöystävänsä/feminisoitu ja alistettu poikaystävänsä myöskään ei laisinkaan ymmärrä tälläisiä kirjoituksia feminiinisyydestä ja hypergamiasta.
Niinpä. Feminismi on luonut käsityksen jonka mukaan pahin synti mihin nainen vai langeta, on heteroseksuaalisen, lihaa syövän heteromiehen rakastaminen ja miellyttäminen. Etenkin jos se tapahtuu parisuhdemielessä.
Tähän liittyy myöskin kiinteänä osana se, että nainen saa olla nainen milloin haluaa
mutta miehen on oltava MIES! aina, tai ainakin silloin jos nainen niin haluaa. (Asia mitä ei voi koskaan tietää, sillä nainen tunnetusti sanoo yhtä ja tekee toista).
Tätä muuten tarkoitetaan kommentilla "naisella on oikeus valita (olla tekopyhä ja vittumainen)"
Toinen mitä tuolla kommentilla tarkoitetaan, on oikeutta olla niin hypergaminen kuin vain sielu sietää. (Molemmat ilmiöt ovat ns seksuaalisen ja yleisen naisen vapautumisen hedelmiä).
Halonen pisti merkille, että "seiskan nainen etsii kympin miestä" - klassinen esimerkki hypergamiasta jossa siis nainen pyrkii naimaan itseään tasokkaampia miehiä.
Mitä naisen vapaus ja seksuaalinen vallankumous aiheuttivat, oli että vastakohtana ns. reguloituun pariutumiseen (minkä muinaiset sivistysyhteiskunnat loivat ihan puhtaasti tiedostaen tämän valitsevan ja investoivan sukupuolen taipumukset), tuli "seksuaaliseen vapauteen" perustuva (käytännössä täysin naisen seksuaalisen vallan varaan perustuva) pariutumiskäytäntö, minkä seurauksena naisten hypergamia räjähti käsiin. Sen seurauksena on myös sankka joukko ei-vapaaehtoisia-sinkkuja, molemmissa sukupuolissa, johtuen siitä, että jokaiselle naiselle ei riitä YT-miehiä, siinä missä YTM:llä ei ole kerrassaan mitään syytä naida naisia tasoilta ATN-KTN, vaan hän tyytyy käyttämään niitä seksiin, ja näin YTM voi mellastaa mielin määrin, aivan kuten keskivertonainenkin parhaana MA-kauteenaan (tätä kutsutaan naisten kohdalla koodinimellä "juoksujen juokseminen" tai "sinkkuelämä"). Valtaosan miehistä jääden ilman ja odottamaan, että koska pääsevät maksumiehiksi naisen toiselle kierrokselle.
 |
| Muinaiset reguloidut pariutusmisjärjestelmät syntyivät yhteiskunnallisen pakon seurauksina |
Ei näet tule hyvää jälkeä, jos seksuaalisen vallan omaava sukupuoli päättää joukolla tavoitella miehistä pientä 1-10 % ryhmää. Ei tarvitse olla hyvä matematiikassa, jotta tämän voi ymmärtää täydellisesti.
(Tämä kaikki osittain taas on lisännyt miesten MGTOW-lliikehdintää, missä on toisaalta miehiä totaalikieltäytyjinä, ja toisaaltaa sitten sellaisina että ovat luopuneet pariutumisesta, tyyliin Desperado, eivätkä tee sitä muuta kuin satunnaisesti tai jos joku poikkeus sääntöön ilmestyy.)
Samoin, sitten vielä on tämä mainittu "äijätyyli", mikä näkyy unisex-pukeutumisena, ja mikä enempikin tuo mieleen queer-feministien muodin, kuin naisellisen puolen korostamisen. Ei järin miesystävällistä, mutta feminististä senkin sijasta ("miehen miellyttäminen on suurin synti"-doktriini).
Tämän tähän kasvaneen kasan päälle, sitten vielä kun lyödään toinenkin tuplastandardi, eli "siirretään ikäkriisimme miehiin"-aivopesu/demonisoidaan maskuliininen seksuaalisuus, mikä näkyy siinä, että jos feministit saisivat päättää, olisi naisten uusi suojaikäraja 16 vuotiaan asemasta 40 vuotta. Tämä siksi, ettei mies saisi haluta nuorempaa naista, kun taas feminismin rohkaisemat "puumat", jotka vaanivat MA:ta todistellen teinipoikia, leikkivät oman elämänsä madonnaa, ovat "ihanan raikkaita, seksuaalisesti vapautuneita naisia". Samalla kun kaikki alle 25 vuotiaasta naisesta haaveilevat miehet ovat pedofiilejä. Kuten sanottua: Tuplastandardit, ovat massakontrollin ase.
Joten Miia Halonen on asiis ruusunsa ansainnut. Luultavasti hän tulee samaan paskaa vielä niskaan, mutta hei, se on totuudenkertojan osa.
Kuitenkin on hän ammatti-ihmisenä on tuonut esiin erään vaietuimman ydinongelman modernissa pariutumisessa, ja on selvä että oli vain ajan kysymys milloin se tulisi esiin.
Entä mikä sitten voisi olla ratkaisuna siihen? Jos nyt puhumme yhteiskunnallisesta tasosta?
Toistaiseksi ainoa toimiva, historiallinen malli on ollut tekstissä jo aiemminkin mainittu "reguloitu pariutuminen", mikä näkyy sovittuina avioliittoina. (Intia on tulossa tästä pois, aivan kuten he ovat lähestyneet muutenkin feministisiä ihanteita, mikä näkyy esim. raiskaus-epäiltyjen miesten - myös syyttömien - raakoina lynkkayksina; "parempi tappaa mies turhaan, kuin jättää potentiaalinen raiskaaja tuomitsematta" - he eivät tiedä mihin ovat ajautumassa. Meillä on jo ns. vainoamislaki, mikä on erittäin vaarallinen ase naisten käsissä, sillä joka sattumanvaraisten kohtaamisten ja itsensä aloitteellisiksi rohkaistuneiden miesten kohdalla on nyt hullun helppoa toteuttaa "tuo vainoaa minua"-uhriutuminen ja miehen rankaiseminen siitä, ettei hän täytä hypergamisia standardeja). Ehkä se ei ole moderni, mutta silti tähän palatessa kuitenkin valtio tulisi estäneeksi tehokkaasti syrjäytymistä, seksuaalista epätasa-arvoa, seksuaalisen vallan väärinkäyttöä ynnä kouluammuskelijoiden syntymistä.
Toinen vaihtoehto on feminismin kriminalisointi ja kulttuurivallankumous, mikä osaltaan voisi ohjata joukkosieluista sukupuolta kohti uusia (tai vanhoja) ihanteita.
Se, onko mikä näistä mallesta on lopulta se oikea, on tietty lukunsa erikseen, mutta ainoa mistä voimme olla varmoja, on se, että moderni malli on täysin epäonnistunut. Ellei sitten ajatella asiaa sen avulla rikastuneiden näkökulmasta; onhan kapitalistienkin mielestä kapitalismi maailman paras järjestelmä.
PS. Ja allekirjoittanut kyllä huomaa, että artikkeleissa on mainittu "miehetkin", mutta ne nyt ovat vain poliittisesti korrekteja pehmikkeitä, sillä jokainen kyllä ymmärtää, että kumman osapuolen ongelma tässä on kyseessä pohjimmiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti