lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lisää Tinder-Myyttien Murtamista

Ylimääräisenä (näennäs-)viihteellisenä lähetyksenä, voikaamme tehdä pieni tarkastelu miesten ja naisten Tinder-kulttuurin eroihin.

Aiemmin Fundamentti on esittänyt sosiaalisen kokeen, jossa selvisi mikä on naisten tekojen ja sanojen suhde, mitä tulee pinnallisuuteen, ulkonäköön ja miehen hyvän käytöksen tärkeyteen.

"Numero tai raiskaan sinut"-tyylinen avari toimi, jos vain mies oli kyllin hyvännäköinen.

Katso testi tästä:

Sukupuolten Sota Leviää: Tinder-Koe Joka Punapilleröittää Sinut Varmasti

Se oli melko tyrmistyttävä punainen pilleri, joka tuli keränneeksi paljon huomiota pitkin internettiä, mutta koska se ei ollut 1. naisen tekemä ja 2. naisten asiaa jollakin tavalla ajava ("saisiko olla lisää positiivista tunnehöttöä siskot?"), ei se tokikaan saanut omaa lehtijuttua. Päinvastoin, tälläinen koe oli omiaan edustamaan ns. väärää tietoa (testin tekijä kertoi saaneensa tappouhkauksia - ei mediatilaa). 

Voidaankin sanoa, että kyseessä ei ole totuus, kun nainen sanoo että mies on pinnallinen, vaan hän tällöin projisoi joko omaa pinnallisuuttaan, tai käyttää tätä eräänlaisena pariutumisaseenaan, jotta perinaisellinen "haluan syödä kakun ja pitää sen" (myös kirjaimellisesti)-idea voidaan toteuttaa siten, että miesten pitää pudottaa standardejaan, ja naiset saavat pitää omansa. Tuplastandardit, tutut jo massakontrollin aseista.

Sitten, taannoin "naishauskaa" blogia pitävä nainen teki Tinder-kokeen, ja tuli näin nostaneeksi jälleen parikin kissaa pöydälle.

Toimiiko Tinderissä parhaiten luonnollinen Anu, Rintava Ellu vai Nörtti-Veera?

Ensinäkin, puheet pinnallisuudesta ja ylikireistä ulkonäkökriteereistä voidaan todeta olevan 100% valhetta, koska oli naisella kuva kuin kuva se sai matcheja. Jopa liioiteltu "hullu ja tanakka koiranainen"-kuva toi matcheja, siinä missä parhaiten pärjäsi meikittömältä näyttävän naisen poseeraus.

Että se niistä hirveistä miesten ylläpitämistä kauneusstandardeista.

Toiseksi tämä on jälleen yksi uusi aihetodiste siitä, että naisten ja miesten sinkkuus johtuu naisten hypergamiasta, missä naiselle ei kelpaa kukaan omaa tasoaan oleva mies, vaan hänen täytyy saada itseään tasokkaampi mies; jos se ei ole miesmallin ja lentokapteenin töitä tekevä mies, jolla on haban lisäksi myös lompakossa paksuutta ja status Mt. Everestin tasoa, ei sitä edes lasketa mieheksi, saati potentiaaliseksi kumppaniksi.


Kolmanneksi. Se on aina miehen vastuulla tehdä kaikki työ, oli se sitten lähestyminen, naisen salaisen kilometrinmittaisen ostoslistan arvaaminen sekä tietysti supliikin keksiminen, ja mitä tapahtuu kun hän sitten tekee nämä asiat, jotta tasa-arvoisen ja vahvan itsenäisen naisen ei tarvitse vaivautua? Hänelle ja hänen yrityksilleen nauretaan koko maan voimin. Seuraavaks voidaan taas miettiä, että missä ovat ne kaikki kunnon miehet, ja että miksi miehet kirjautuvat MGTOW-kulttuuriin (Suomeksi "pitäkää, naiset, tunkkinne!"-valinta jossa miehet käytännössä luopuvat naisista koska heidän kanssa kaikki yhteiselo on mahdotonta)?

Ja koska luultavasti tämän kiusallisen totuuden julkituominen aiheuttaa shaming language-myrskyn tyyliin "älä itke, oo mies ja hyväksy toisen asteen kansalaisen roolisi", on syytä päättää tämän kertainen bloggaus seuraavaan Pepe Wilbergin/Jormasin klassikkoon:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti