Tiesitkö, Sinä, Tämän Anarkisteista?

Itsenäisyyspäivä oli ja meni, ja piti sisällään äärivasemmiston, ennalta arvattavan hyökkäyksen, jossa eliittiä vastustettiin, hyökkäämällä yhteistä ja pienyrittäjien omaisuutta vastaan, joka saadaan tietysti maksaa pois verovaroin.

Otsikoita osasimme myös odottaa.

100 000 euron vahingot! Kuvat paljastavat Helsingin mellakan tuhot

Sankarihaudalle seppelettä laskenut sai haisevan kalayllätyksen niskaansa

Nehän ovat kuin...

...kaksi marjaa!

Vaan tässäkin asiassa voimme todeta, että historia opettaa nykypäivästä, ja on mielenkiintoista tulla siihen tulokseen että tälläisen ilmiön alkuperä ei ole uusi, 2000-luvun juttu, vaan juuret löytävät tiensä aina 1900-luvun alkuun saakka.

Seuraavassa otteita vuoden 1909 "Aseellinen vallankumous" teoksesta, jonka on kirjoittanut itsekin vasemmistolaisen, Moses Hahl.

Hän jo aikoinaan näki, saman, minkä me (sekä osasi ennustaa poikkeuksellisen hyvin, miten kävisi jos maassa yritettäisi aseellista vallankumousta).

Anarkistien merkitys.

”Aseellisen toiminnan varsinaisia harrastajia ja sen köyhällistön luokkataisteluun sovittajia ovat anarkistit, ihanteellisimmat sosialistit ja hallituksen poliisin palveluksessa olevat provokaattorit.
Varsinaisista anarkisteista mainitsen tässä yhteydessä ainoastaan sen verran, että käytännölliset heistä panevat pääpainon väkivallan teoille, sekä yksityisten että joukkojen toimeenpanemille.”

Ns. Ihanteellisimmat sosialistit. 

Heitä jotka ovat enimmääkseen ”kansanasian palvelukseen antautuneita” herrasmiehiä,  jotka uskovat vallankumoukseen kuin uskontunnustukseen.
Heille on ominaista pintapuolinen ja tunnepohjainen kiinnostus asiaan, ja eräänlainen muotivallankumouksellisuus. He eivät ole tottuneet välttämään äärimmäisyyksiä, mikä kuitenkin on hyvin tärkeää köyhällistön luokkataistelussa; he jopa yllyttävät niihin.Vallankumous onkin heille hetken tunnekysymys.
”Hyvin useat näistä ihanteellisista tuulihatuista ovat anarkistien henkiheimolaisia. HE tuomitsevat parlamentarismin ja väittävät että köyhällistö ei voi mitään voittaa rauhallista tietä.”

Järjetön tuhoamisvimma työväenliikkeen kapinoitsijoissa.

”Vielä tänä päivänä esitetään aivan järjellisimpinä asioina luokkataistelukeinoja, jotka eivät ole vähääkään järjellisiämpiä kuin englantilaisen Chartisti-liikkeen aikuisen Stephensin neuvoma tulitikku-vallankumous [eli että lapsesta aikuiseen tuikkaillaan kiinteistöjä tuleen]”
”Järjettömyyksien järjettömyys on hyödylisen omaisuuden hävittäminen, eikä sitä saa minkäänlaisen vallankumouksen nimessä suosia eikä sallia...”- Mitähän parannuksia voisimme panna toimeen yhteiskunnassa, jonka omaisuuden vallankumousraivossamme poroksi polttaisimme.”
”Lapsellisen varmasti uskovat ihanteellisesti voittoon, jos vain kansa heidän keinonsa hyväksyy. Siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että työväenluokka muodostaa enemmistön kaikissa maissa, vetävät he sen johtopäätöksen, että tarvitsee vain  saada tämä joukko innostumaan aseelliseen toimintaan ja voitto on varma. Ei muka tarvita muuta kuin innostusta, sankarimaista rohkeutta, kuoleman halveksimista, pyhää uhrautumisen halua nykyisen ja tulevan sukupolven, pyhää uhrautumisen halua nykyisen ja tulevan sukupolven vapauden hyväksi ja koko vallankumouskysymys on sillä ratkaistu.”

Kuten voitte huomata, ei auringon alla ole mitään uutta.

Mainitut poliisien provakaattorit puolestaan olivat ns. false flag-joukkoja, jotka yrittivät saada aikaan sisäistä intoutumista väkivaltaan, jotta heitä sitten voitaisi syyttää väkivallasta.

Minulle tulee mieleen tästä se, että en ihmettelisi etteik kapitalistit palkkaisi halvalla köyhiä ja luokastaan tietämättömiä nuoria riehumaan, jotta sitten kaikki äänet kapitalismin kritiikistä saataisi hiljetymään, kun vasemmistoaktivisteille - oli kyseessä femakot tai suvakit - tyypillinen narsismi ja "saamme jokaisen vihaamaan meitä ja ajamaamme asiaa"-syndrooma olisi puhjennut kukaan (kuka muistaa vielä työttömän Tatun, jonka kokoomus otti käsikassarakseen, hyvinvointivaltion alasajamisen perustelussa? Allekirjoittanut muistaa, ja mainitsi asiasta jo tuolloin).

Anarkistit osaltaan kuuluvat siihen ryhmään, mihin muutkin Täydellisen Järjestelmän viholliset - anti-statisteihin, jotka vastustavat valtiota. Oikeiston vastineena on libertanistit, joiden ero anarkisteihin on siinä, että se on tavallaan vain anarkismia rahalla. Tosin kuin aatteiden light-versioiden kannattajat, nämä kumpikin ryhmittymä edutavat oikeiston ja vasemmiston lopullista maalia ja päämäärää: paluuta barbarismiin, molempien arvojen ollessa yhtä nihilismin kanssa.