Otsikko on vastaavaanlainen kysymys, kuin olisi: onko poikkeus säännön vahvistaja?
Tässä jokin aika sitten jouduin melkoiseen iltapuhdeinttämiseen, erään oikeistolaisen ja täten kapitalismia tukevan kaverini kanssa.
Miksi?
Olin kehunut Lidliä.
No, se lienee selvää, että oikeiston ja vasemmiston lasit ja uskontunnustuksen omaavat eivät tietenkään enää näe maailmaa ilman näitä laseja, vaan ainoastaan oppimansa propagandan määrittelemällä tavalla.
Entä miksi kehuin Lidliä?
No, kukapa kansallismielinen anti-kapitalisti ei kehuisi (asiasta olen kirjoittanut jo aiemminkin) ja ei kannattaisi yritystä, joka tarjoaa kansalle edulliset hinnat, taistelee maamme järjestäytynyttä kapitalistia (duopolia) vastaan ja jopa paljastaa, että hinnat voisivat alla alemmat ilman tuota kapitalistista kartellointipolitiikka.
Mutta onko sitten muitakin, joille voi suoda tunnustusta?
Nyt kun roboitoiminen on viemässä teollistumisen ja samalla kapitalismin loppuunsa (sekä myös työväestön), on korkea aika ottaa esille eräs kapitalisti, joka erosi sikäli muista, ettei ollut ahne ja tyhmä.
Kapitalisti näet on kuin se hullu mies Huittisista, sillä myös se rohmuaa kaiken, jolloin mikään ei enää uusiudu ja kun rasvaisia sormia imeskellään kultamunia munineen hanhen syömisen jälkeen, tajutaan että hullusti kävi. Mutta liian myöhään.
Vaan, kuka siis on tämä kapitalisti, josta minun on nyt määrä kertoa?
Henry Ford.
Aikoinaan Henry pöyristytti, sillä hän esitti radikaalin väittämän, mitä jokainen itseään arvostava ja sairaalloisen ahne kapitalisti ei voi kestää: maksetaankin työläisille palkkaa! Jopa siinä määrin, että he voivat tätä markkinataloudeksi kutsuttu järjestelmää pyörittää, ja näin ollen ostaa näitä automobiileita, joita me teemme.
Palkka oli vain vähän pienempi, kuin mitä kapitalistien etuja ylläpitävän valtiomme palkka on orjatyöläisilleen, eli 5$, siinä missä suomalainen orja saa kokonaiset 9€ päivässä esim. raskaista töistä maatilalla.
Sittemmin muutkin kapitalistit, hieman hitaina ja laiskanpulskeina, tuon asian viimeinkin ymmärsivät ja loppu onkin historiaa.
Suomen valtio sitä vastoin menee ajassa taaksepäin, kansa orjuutetaan ja pidetään poissa töistä.
Eikä siinä vielä kaikki, asia on hoidettu kuin se olisi tietoista valtion itsetuhoa; tämä työllistäminen maksaa enemmän kuin kortissa oleminen, ja kiitos työllistämisen, ei oikeaa ja tuottavaa työtä jaksa enää nämä orjat edes etsiä itselleen, sillä onhan heidät nyt "työllistetty".
Tämä työllistäminen hyödyttää kapitalisteja, sillä saavathan he näin kierrettyä työvoimalait ja kerättyä itselleen ei vain ilmaista voittoa, mutta he myöskin saavat työllistämisestä rahaa.
Tosin, tämä on lyhytnäköistä, koska he maksavat sitten veroissa puolestaan tämän orjuuttamispalkan. Unohtamatta tietenkään sitä, että samalla he saavat ajan myötä yhä vastahakoisemman ynnä yhä luokkatietoisemman palkkaorjan itselleen. Täysin ansaitusti.
Tätä kehitystä totta kai vielä nopeutetaan tarkoin harkituilla myrkkypistoksilla ja verenimemisillä, nyt kun ostovoimaa ei vain ajeta alas työttömyydellä (tämä tilastojen manipulointi "työllistämisellä", ei tee mitään työttömyyskysymykselle, mutta vie huomion pois heistä jotka eivät näitä työpaikkoja pysty tarjoamaan - tiedät kyllä, keitä tarkoitan) vaan samalla kapitalistit nimittäin haluaisivat myös että palkkoja lasketaan, tämä jokaisen ahneen idioottin hyvin lyhytnäköisellä logiikalla; tuottaahan se firma nyt hetken enemmän voittoja kun säästetään palkoissa, mutta lopulta kaikki sortuu. Ellei sitten kansakunnan kyltymätön verijuotikas ole ottanut ja myynyt yritystään riistämään jotain halpatuotantomaata - ei olisi ensimmäinen kerta!
Olemme nyt sen kysymyksen edessä, että siirrymmekö win-lose-diilistä lose-lose-diiliin vaiko win-win-diiliin?
Kysymys on retorinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti