Tutkimus: Materialistinen elämäntapa ja shoppailu lisäävät tyytymättömyyttä elämään
Yksi sana: Nihilismi.
Tämä on ollut alusta alkaen Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian pointteja.
Nihilismi on oikea sille, mikä jää kun kapitalistisesta yhteiskunnasta ja sen ainoasta vaatimuksesta (tuottaa voittoa kapitalistille - koodisana: hyvinvoinnin lisääminen) otetaan pois sen ainoa velvollisuus ja talousjärjestelmällinen mekanismi (kapitalismi).
Tai sitten se voi olla vain moniarvoisen yhteiskunnan synonyymi, sillä moniarvoisuus pohjimmiltaan on kaikkien arvojen nollaamista - nihilismiä, jolloin millään ei saisi olla mitään syvempää tarkoistusta tai päämäärää, ja mikään arvo ei saisi olla ylempänä muita.
Tämä asetelma tosin istuu moderniin yhteiskuntaamme paremmin kuin hyvin - ne kulkevat käsi kädessä, jättäen taaksensa autioita taloja, ja savuavia raunioita. Siinä on myös oikeiston ja vasemmiston kompromissi, jossa kansakunta jää nuolemaan näppejään; työväenpuolue ei enää aja työväen vaan uusien eturyhmiensä asioita, ja kapitalistinen puolue mainostaa itseään työväen puolueena. Tämän vielä kruunaa terveen nationalismin vaihtaminen internationalismiin, jolloin toisaalta vasemmisto voi ajaa jokaisen muun maan työläisten ja työttömien asioita paremmin kuin omiensa, aivan kuten oikeisto ei meinaa pysyä housuissaan siitä työvoiman polkumyynnistä mitä tälläiset kansainväliset sopimukset ja rajojen luvalliset rikkomiset aiheuttavat - kaikki "edistyksellisen, moniarvoisen kulttuurin nimissä".
Todellakin, ainoa "arvo" mistä täytyy pitää kiinni, on se että ei ole muita arvoja kuin voiton maksimointi, ja kuluttajamassaan sulautuminen.
Nihilismi on oikea sille, mikä jää kun kapitalistisesta yhteiskunnasta ja sen ainoasta vaatimuksesta (tuottaa voittoa kapitalistille - koodisana: hyvinvoinnin lisääminen) otetaan pois sen ainoa velvollisuus ja talousjärjestelmällinen mekanismi (kapitalismi).
Tai sitten se voi olla vain moniarvoisen yhteiskunnan synonyymi, sillä moniarvoisuus pohjimmiltaan on kaikkien arvojen nollaamista - nihilismiä, jolloin millään ei saisi olla mitään syvempää tarkoistusta tai päämäärää, ja mikään arvo ei saisi olla ylempänä muita.
Tämä asetelma tosin istuu moderniin yhteiskuntaamme paremmin kuin hyvin - ne kulkevat käsi kädessä, jättäen taaksensa autioita taloja, ja savuavia raunioita. Siinä on myös oikeiston ja vasemmiston kompromissi, jossa kansakunta jää nuolemaan näppejään; työväenpuolue ei enää aja työväen vaan uusien eturyhmiensä asioita, ja kapitalistinen puolue mainostaa itseään työväen puolueena. Tämän vielä kruunaa terveen nationalismin vaihtaminen internationalismiin, jolloin toisaalta vasemmisto voi ajaa jokaisen muun maan työläisten ja työttömien asioita paremmin kuin omiensa, aivan kuten oikeisto ei meinaa pysyä housuissaan siitä työvoiman polkumyynnistä mitä tälläiset kansainväliset sopimukset ja rajojen luvalliset rikkomiset aiheuttavat - kaikki "edistyksellisen, moniarvoisen kulttuurin nimissä".
Todellakin, ainoa "arvo" mistä täytyy pitää kiinni, on se että ei ole muita arvoja kuin voiton maksimointi, ja kuluttajamassaan sulautuminen.
Tämä tutkimus tosin vahvistaa yhä enemmän anti-kapitalistista eetosta, ja onhan se nyt selvääkin.
Fundamentista tuttu "kapitalismin karja"-termi kuvaa erittäin hyvin tuon elämäntavan mielekkyyttä.
Tästä pääsemmekin seuraavaan vastaavaan uutiseen.
Kapitalismissa pääoma keskittyy, tällöin on niin nurinkurista, että enemmistö köyhtyy, mutta silti tekee kaiken työn.
Niin kauan kun tätä järjestelmää ei muuteta, vaihtavat vain opportunistiset verijuotikkaat ja etuoikeutetut edeltäjiensä kanssa paikkaa, samalla kun kurjuudesta on yhäti vaikeampi päästä pois.
Mitä tämä nimenomainen uutinen kertoo, on myös sen, miten Fundamentin esittelemä eliitin ja tavallisen rahvaan erottuminen toisistaan tulee tapahtumaan.
Alkuperäisessä Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateoriassa kansan tieksi ulos kurjuudesta nähtiin radikaali kolmas tie, joka vastaa parhaiten realistista asetelmaa ja on mukana kehityksessä, jäämättä "pohjasta kiinni" niihin karikkoihin joihin yhä vanhentuneemmat oikeisto ja vasemmisto jää.
Päivityksenä on sanottava, että tämä oikeisto ja vasemmisto on hypännyt yhä enemmän eliitin kelkkaan, ja näin ollen eliitti onkin se joka on kilpaa luomassa omaa versiotaan tuosta kolmannesta tiestä.
Apuna kapitalismin lisäksi tavanomainen, subversioprosessi ja kansan yhtenäisyyden rippeidenkin hälventäminen.
 |
| Subversioprosessilla kohti... |
 |
| uutta ja uljaampaa tulevaisuutta! |
Tätä kehityksen sotaa on käyty enemmän tai vähemmän kaikkina aikoina, nyt on uusi taistelu näyttämöllä.
Kansainvälinen kapitalisti on jo nyt osoittamassa valtansa ja voimansa yli kansakuntien omien päätäntävaltuuksien, eikä siinä röyhkeydessä ole minkäänlaisia rajoja:
Tämä ei olisi mahdollista, jos se ei voisi ujuttaa lonkeroitaan lainsäädäntöön ja tehdä sopimuksia päättäjien ja valtioiden kanssa, jotka vahingoittavat kansaa, mutta hyödyttävät näitä keinottelijoita ja kansankunnan katalimpia vihollisia.
Minkälaiset säännöt ovat siis tekeillä? Kriitikot pitävät vapaakauppasopimuksen suurimpana ongelmana sen investointisuojaa koskevia kohtia. Ne antavat monikansallisille yhtiöille oikeuden riitauttaa sopimusvaltiossa demokratian sääntöjen mukaan tehdyn poliittisen päätöksen, mikäli yhtiö katsoo päätöksen vaarantavan nykyiset tai tulevat voittonsa.Ja sitten vielä tuorein tapaus:
Lausunto 430 000 suomalaisen lääkkeistä oli liikaa – ”Minut irtisanottiin tänään”
Taannoisessa jutussaan Fundamentti osoitti jälleen ajankohtaiseksi osoittuneen huolensa siitä, miten lääketiede, ja lääketeollisuus rupeavat olemaan jo yksi ja sama instanssi. Tämä taas on osa isompaa ongelmaa, mikä esim. lamauttaa tiedeyhteisöä toimimasta oikella tavalla, eli ilman agendaa. Esim. termi tiede on hyvinkin kaapattu ilmaus, sillä esim. onhan yliopistollinen feminismikin osaltaan "tieteellistä naistutkimusta/feminismiä", vaikka se lähtökohtaisesti torjuu jopa biologian!
Voidaankin sanoa, että jos ennen uskonto piti sisällään lisenssin totuuteen, on sen nyt ottanut haltuunsa sekuaalirisesti värittynyt tiede, ja jos ennen Raamattu oli vain kirkon valtuuttamien paimentajien hallussa ja kielellä jota rahvas ei osannut, on tänään tieteelliset totuudet valkotakkisten paimentajien vallassa, ja joka niitä vastaan puhuu, asetetaan oitis anatheman alaisuuteen.
Jaa että kapitalismi on kaiken pahan alku ja juuri? Mitä vaihtoehtoja tässä sitten on? Otetaan yksi vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli, Kommunismi™. Tässä mallissa pääoma keskittyy puolueelle; puolueen johto nauttii ylellisestä elämästä samalla kun enemmistö köyhtyy, mutta silti tekee kaiken työn.
VastaaPoistaSuo siellä vetelä täällä.
Se on kaiken pahan alku ja juuri, sillä se on myös luonut kommunismin.
VastaaPoistaOikeastaan ei pitäisi sanoa että kapitalismista mentäisi kommununismiin, vaan pitäisi sanoa, että kapitalismi voisi toimia vasta kommunismin jälkeen; näin kun kaikki ovat "vapaita ja tasa-arvoisia" voitaisi heiltä odottaa yhtäläistä vastuuta jne.
Tämä kaikki on vertauskuvannollista, sillä kommunismi on sosialismin totalitaristinen sovellus, aivan kuten kapitalismi on talousjärjestelmän kehitysvaihe, joka on erityisesti keskittynyt porvariston ja teollistumisen
ajan irtioton pitkittämiseen - jo silloin se oli ongelmallinen ja se olisi kaatunut enemmistön kaatumisen vuoksi jo aikaa sitten, mutta ironista on että sosialistiset pehmennykset (me ovat estäneet kansannousun) ovat sallineet sen pysyvän pystyssä.
Nyttemmin tosin on siten, että "sosialismi" on auttanut kapitalisteja globaalisti, oli kyse sitten Kreikasta tai Amerikasta. Tämä on mainitsemani kehitys elitistiseen kolmanteen tiehen, johon Täydellinen Järjestelmä on vastaus, mutta kansallisen enemmistön eduksi. (Sosialismi ei enää koske edes valtiota, vaan se on nyt kapitalismin bitch, jolloin kapitalistit saavat sosialistista tukea, eivätkä joudu pelaamaan kapitalismin omilla, viidakon säännöillä).
Täydellinen Järjestelmä ei kannata sen enempää kommunismia, kuin kapitalismiakaan, vaan on ihan samaa mieltä että niiden kanssa suo on siellä ja vetelä täällä (ja kyllä; se on valtion kapitalismia aika usein, koska siinä vain keskittyminen on ohjattu valtiolle, jonka luotetaan jakavan pääoma kansalle, mutta useimmiten se menee valtiolliselle eliitille).
Molempia suuntauksia pyritään kritisoimaan yhtälailla, mutta myös näkemään molempien ja niiden kannattajienkin (?) potentiaali.
Muutoin tämä taas on vähäsen liian pieni tila kirjoittaa tästä uudesta suunnasta kolmannesta, mutta siitäkin tullaan vielä kuulemaan, ja siitä on annettu viitteitä tässä blogissa.