Olen tosin kohtalaisen ekstrovertti, mutta silti sen verran enemmän introvertti, että lukeudun tuohon kategoriaan (tämä painotus oikeastaan vaihtelee päiväkohtaisesti; on eri "verttius-moodeja").
Tällöin tiedän hyvin yksinolon ja yksinäisyyden erotuksen.
"Yksinäisyys on sitä, että kaipaa toisia ihmisiä, yksinolo on sitä, että nautitte omasta seurastanne." - Anthony de Mello
Ekstrovertille - riippuen mitä enemmän henkilö on ekstrovertti - ensiksi mainittua ei ole, vaan hän tarvitsee jatkuvasti muita.
Hommassa ei ole ongelmaa jos lukeudut suosittuihin ja pinnallisia kaverisuhteita omaaviin ja todennäköisesti menestyneisiin miehiin, puhumattakaan että jos olisit nainen, niin on käytännössä seura ja etenkin pariutumiseen aiottu seura sinulle vain ja ainoastaan valinnan kysymys. Tällöin kyse on siitä, että kelpuutatko muuta kuin pariutumisen ylellisyystuotteita.
Vaan mitäs jos oletkin tavanomainen, tai pahnueen pohjimmainen mies?
No, se tietää kärsimystä.
Ja vaikka olisitkin introvertti mies, niin ei yksinäisyys silti kivaa ole. Siinä missä ekstrovertit vasta ovatkin ahdistuneita. Näin ollen ei ole edes väliä mitä persoonallisuustyyppiä olet, silti tulee selkään (esim. tämä vastoin yleisestä käsitystä, jonka mukaan introverttejä sen ei pitäisi haitata, ja ekstroverteillä ei sellaista ongelmaa edes ole).
Katsotaanpa seuraava katkelma.
HELLHOLE
Among our most benign experiments are those with people who voluntarily isolate themselves for extended periods. Long-distance solo sailors, for instance, commit themselves to months at sea. They face all manner of physical terrors: thrashing storms, fifty-foot waves, leaks, illness. Yet, for many, the single most overwhelming difficulty they report is the “soul-destroying loneliness,” as one sailor called it. Astronauts have to be screened for their ability to tolerate long stretches in tightly confined isolation, and they come to depend on radio and video communications for social contact.
(...)
“It’s an awful thing, solitary,” John McCain wrote of his five and a half years as a prisoner of war in Vietnam—more than two years of it spent in isolation in a fifteen-by-fifteen-foot cell, unable to communicate with other P.O.W.s except by tap code, secreted notes, or by speaking into an enamel cup pressed against the wall. “It crushes your spirit and weakens your resistance more effectively than any other form of mistreatment.” And this comes from a man who was beaten regularly; denied adequate medical treatment for two broken arms, a broken leg, and chronic dysentery; and tortured to the point of having an arm broken again. A U.S. military study of almost a hundred and fifty naval aviators returned from imprisonment in Vietnam, many of whom were treated even worse than McCain, reported that they found social isolation to be as torturous and agonizing as any physical abuse they suffered.
And what happened to them was physical. EEG studies going back to the nineteen-sixties have shown diffuse slowing of brain waves in prisoners after a week or more of solitary confinement. In 1992, fifty-seven prisoners of war, released after an average of six months in detention camps in the former Yugoslavia, were examined using EEG-like tests. The recordings revealed brain abnormalities months afterward; the most severe were found in prisoners who had endured either head trauma sufficient to render them unconscious or, yes, solitary confinement. Without sustained social interaction, the human brain may become as impaired as one that has incurred a traumatic injury.
Sielun tuhoava yksinäisyys.
Sotavangeista astronautteihin, sen kokeneet tunnustavat sen tuhovoiman - natsien ihmiskokeissa eräs julmin tapa tappaa lapsi oli tämän täydellinen eristäminen.
Yksinäisyys on henkinen helvetti, joka tosin siirtyy fyysiseksi, siitä osoituksena aivoaaltotutkimukset.
Rajumpienkin vankien eniten pelkäämä rangaistus vankiloissa usein on eristys-selli.
Rodger Elliot ei ollut merillä tai sotavankina, mutta monet tämän videot kuvasivat ajatusta yksinäisyyden vapaasta vangista, joka ei yksinkertaisesti saanut kontaktia, vaan joutui todistamaan sitä kerta toisensa jälkeen, ja näkemään miten tämän loistavat lähtöresurssit (tavara) olivat vain hyvin sisustettu vankila.
Naiset, valkoiset ritarit ja sosiaaliseen "ylhäiseen vähemmistöön" lukeutuvat miehet eivät halua, tai voi ymmärtää tätä, mutta sanon nyt poliittisesti epäkorrektin faktan: Vaikka nuo olivat Rodgerin havaintoja, ne jakaa myös valtava osa muita miehiä - jotka eivät tosin ole yhtä hulluja.
Kuten aiemmin kirjoitettua; tämä sosiaalinen vieraantuminen ja syrjäytyminen tulee ensimmäisenä hajottamaan heikot lenkit, ja vahvemmat heikentyvät ajan kuluessa, ihan kuten kivikin kaivertuu vedestä joka siihen tarpeeksi kauan putoaa.
Ennen kiltit miehet kasasivat kaiken sisälleen, ottivat hengen itseltään ja murhaajat kirmasivat vapaina. Nyt, kuten jo aiemmin kirjoitettua, trendinä on itsemurhan laajennus jolloin lähdetään ottamalla niin paljon porukkaa mukaan kuin vain saadaan.
Musician took his life after girl snubbed him on Facebook
Ongelmana on se, että feminismin hallitessa "tasa-arvoa", käytännössä naiset jotka uskovat miesten olevan vain karvaisia naisia, ovat heitä jotka myös päättävät mikä on miehillekin hyväksi.
Toisaalta, kukapa mies ei olisi sitä mieltä, että nämä feministien "parannukset miehille" ovat vain naamioitua miesvihan osoittamista?
Vielä kun otetaan huomioon feminismin kaksi prinsiipiä:
1. naisten ylivalta ja sen promotoiminen
2. misandria ja sen promotoiminen.
Näin päädytään siihen, että nämä "miehille hyväksi olevat" päätökset eivät oikeasti ole hyviä.
Elliot Rodgerin jälkeen me voimme olla varmoja, että entistä gynosentrisempää
ja misandrisempaa - ei vain miehille - vaan koko yhteiskunnalle "parhaaksi olevaa" politisointia ja vallankäyttöä on tiedossa.
Huomattava ja huolestuttava ilmiö on se, että naiset ja etenkin feministit
eivät vain syrjiä mukavia miehiä, he suorastaan vihaavat näitä. Yleensä nämä hjyväksytään, Briffaultin lakia soveltaen silloin, kun heistä on jotain hyötyä. Esim. valkoritareina, ja feministien liittolaisina. (Naisen hypergamiselle luonteelle on ominaista se, Briffaultin lakia tarkoin seuraten
että se alkaa vihata (luonnevikaisimmissa) tapauksissa tunteta (narsistista) raivoa
niitä kohtaan jotka eivät tuo sille mitään hyötyä.)
Tässä tapauksessa onkin niin, että kiltit ja mukavat miehet ovat niitä jotka tuomitsevat feministit ja naiset olemassaolollaan, ja todistavat tämän "jos teet kuten sanotaan, ja olet alistuva, kiltti poika saat nannaa"-hämäyksen kasaksi höyryävää sontaa.
Olisi huvittavaa, jos se ei olisi niin vastenmielistä, miten etenkin feministeilä on otsaa puhua "uhrin syyttämisestä", kun ne itse laukovat esim. seuraavanlaisia lausuntoja:
Time these 'nice guys' looked in the mirror if they want a girl
Kuriositeettina puolestaan mainittakoon, että Elliot Rodgerin eräs tärkeimpiä "innoittajia" oli naispuolinen koulukiusaaja, joka myös laittoi alulelle Rodgerin mukaan, myöhemmin murhaavaksi kasvaneen vihan naisia kohtaan.
Ajattele tätä asetelmaa toisin päin.
Luultavasti se tietäisi sitä, että kaikki pojat varmuuden vuoksi lääkittäisi zombeiksi, tai vietäisi pakotettuun sukupuolenvaihdosleikkaukseen.
Nyt lähinnä tämä koulukiusaajatar on itsekin uhri, sillä onhan kyse tasa-arvoisemman sukupuolen edustajasta.
Ajattele tätä asetelmaa toisin päin.
Luultavasti se tietäisi sitä, että kaikki pojat varmuuden vuoksi lääkittäisi zombeiksi, tai vietäisi pakotettuun sukupuolenvaihdosleikkaukseen.
Nyt lähinnä tämä koulukiusaajatar on itsekin uhri, sillä onhan kyse tasa-arvoisemman sukupuolen edustajasta.
Siispä, on tullut aika siirtyä lopulliseen ratkaisuun.
Tämä tietää sitä, että näitä miehiä entisestään tullaan syrjimään ja yhä enemmän etuoikeutettuja miehiä (niin kauan kun he pystyvät olemaan naisten riistettävinä) suosimaan.
Sillä, onhan jokainen mukava mies oman elämänsä elliot rodger, ja feministisessä yhteiskunnassa miesten (ihmis)oikeudet loppuvat siihen, mistä alkaa feministien tunteet, ja irrationaaliset pelot. (Samoin sellaiset ohjeet kuten "ole vain oma itsesi" toimivat etenkin naisilla, heidän kun tarvitsee yleensä vain olla, siinä missä miesten on ollakseen tehtävä jotain).
Onkin huomattavaa, miten nämä haudoilla tanssivat feminatsit yrittävät tämän tragedian verukkeella tehdä miesten oikeuksista ja niiden ajajista terroristeja.
Se johtuu osittain sitiä, minkälaisessa lamaannutttavassa ja dystopisessa rappiossa maailma on:
Esim. EU:ssa on kaavailtu, että kaikki feministien arvostelu tulisi olemaan rikollista.
Siinä vasta annos kylmäävää massakontrollin aseiden käyttöä.
Seuraavaksi sitten voimmekin siirtyä epäonnisimpien miesten suhteen lopulliseen ratkaisuun, joka saisi Valerie Solanasin ravistelevan orgasmin pauloihin.
Silti, kun miettii vaikkapa nyt tätä Elliot Rodgerin tapausta (puhumattakaan muista autismin rampauttamista miehistä), voidaan havaita jälleen jälkien johtavat feminismin sylttytehtaalle:
Neurodevelopmental and psychosocial risk factors in serial killers and mass murderers
Feministit viivyttävä äitiyttä - eivät vain itse vaan he haluavat tehdä sen yhteiskunnallisella tasolla.
Kuten tiedämme, on heille tärkeintä raha, status ja miesten kanssa kilpailu, sen sijaan että he rakentaisivat jotain yhdessä vastakkaisen sukupuolen kanssa - eikö puu muka tunneta hedelmistään?
Tähän palettiin ei aito naiseus, koti ja perhe juurikaan mahdu.
Miten moni tiesi, että autistisen spektrumin oireet eivät iske niin helposti, jos lapsi saadaan nuorena?
Elliot Rodgerin äiti oli 31 kun sai hänet, jos hän olisi ollut 25 olisi lapsella ollut peräti 12% pienempi mahdollisuus saada autismin diagnoosi.
Naiset jotka saavat lapsensa vasta 40 vuotiaiana nostavat lapsensa autismin saamisen prosentin peräti 77%!
Tästä syystä miesten ja naisten, jokaisea joka vastustaa pahansuopaa epätasa-arvoa, mitä feminismin puolestaan sukupuolten välille lietsoo, on syytä aktivoitua.
Tämä on peli jota voivat pelata molemmat, on tullut aika iskeä takaisin:
Its Time To Class Feminism As a Terrorist Group
On mielenkiintoista, miten sama ryhmä joka vaatii eturyhmälleen lisää oikeuksia voivat saada aikaan esim. jotain seuraavaa:
Eikä sovi myöskään unohtaa, että moraali ja ihmisoikeudet sekä "hyvänä ihmisenä" oleminen ei yleensä ole näille muuta kuin fasadi.
Hyvänä esimerkkinä eräänkin Jezebellin (jizz-a-balls) toimittaja, joka kirjoitteli melodramaattisia tämän viime kertaisen tapauksen pohjalta, mutta itse paljasti oman kylmän verenhimonsa twitterissä (hänen epäonnekseen "sen minkä jättää internettiin, ei sieltä pois saa").
(* Me tapaamme olla hyvin ylpeitä tästä persoonallisuustyypistä, ja onkin pakko sanoa, että tähän tyyppiin kuuluu myös aimo ripaus potentiaalista kusipäisyyttä; pyrin tiedostamaan tämän, mutta totuuden on oltava silti tärkeämpi seikka aina kuin perseennuolennan, ettei vaan kukaan kukkahattu loukkaantuisi. Erityisesti suuret kokonaisuudet ja niiden toimiminen, ja vain essentiaaliset, syvät asiat voivat olla merkityksellisiä, mutta tyypille ominainen ihmisten ja ihmistyyppien "profilointi" ja tietty karsastus henkilötasolla kusetetuksi tulemisessa lienevät myös mahdollisia, yleisiä INTJ-tuntomerkkejä. Minä kuulin paljon pienenä "miksi sinä vaivaat päätäsi tuollaisilla?"-vastauksen kysymyksiin joihin en saanut vastausta, ja tällä "en ota ei:tä tai olankohautusta vastaukseksi"-tiellä ollaan vieläkin. Jos taas kahdella INTJ:llä on erimielisyyksiä, tulee siitä verbaalinen koiratappelu, johon panostamista ulkopuoliset pitävät hullun hommana. Sitähän se onkin, mutta luovan hullun hommaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti