Kävin viikonloppuna piipahtamassa Museoiden yössä.
Kyseisessä tapahtumassa siis pääsi kahlaamaan Tampereen museoita läpi, ja ihastelemaan näiden tarjontaa.
Allekirjoittaneelle nämä ovat olleet eräänlainen traditio, joka rupeaa tosin tuntumaan jo kohtalaisen toistavaiselta vuosien mittaan, vaikkakin Juicen kirjastossa käyminen on eräänlainen "pyhiinvaellus".
Nyt, voit kysyä että millä ihmeellä tämä lupsakka johdanto liittyy otsikkoon?
No, menemme siihen nyt.
Poikkesin Afrodite-aiheisessa näyttelyssä, joka pidettiin Vapriikissa.
Tässä näyttelyssä ideana oli lyhyesti pääosin antiikinaikuiset, pakanalliset lemmen kulttuurin ja jumalattaren jäljet.
Se sisälsi erinäisiä patsaita, koruja, jopa nuolenpäillä kirjoitettuja "muistilappuja" (savitauluja - aikansa tabletteja).
Embeddattu feministipropaganda paljastuu
Mikä pisti silmään (korvaan), oli oppaan pitämä luento. Itse en ollut tuossa ryhmässä mukana, vaan oman tieni kulkijana haahuilin missä sattui, lukien jokaisen korun ja rintakuvan merkityksen (miten moni muuten tiesi, että nuo vanhat patsaat on joskus olleet värillisiä?).
En kuitenkaan voinut olla kuulematta tätä oppaan opetusta.
Minulle heräsi kysymys: kuka oikein tuon opastuksen on kirjoittanut?
Aavistukseni osui akateemiseen, ja naistutkimusten kannalta korrektiin kirjaltajaan joka ei ollut unohtanut pakollista, naisen logiikalla ja feministin propagandalla höystettyä sisältöä.
Esim. Oli varsin outoa, mutta jollain perverssillä tavalla tuttua kuulla kateuskortin käyttöä.
Ja kuten arvata vain saattaa, niin tietysti taas kerran "pahat miehet" olivat kateellisia "sortamilleen naisille".
Kyseessä oli siis hehkutus siitä, miten aikansa vahvat naiset, eli luksusportot eli hetairat.
Heille oppaan mukaan miehet "olivat varmaankin kateellisia", sillä hetaroilla kun oli aikansa muihin naisiin nähden tietty "ylhäinen" yhteiskunta-asema; ne olivat sivistyneistöä, mutta toisaalta, voihan moderni, ja akateemisesti koulutettukin nainen olla tämän määritelmän alainen. Niin, ja heillä oli myös jotain, mikä merkitsee enemmän naiselle kuin millekään muulle olennolle maan päällä: rahaa.
Ja tässähän ei juurikaan ole eroa myöskään modernin, vahvan naisen ihanteeseen nähden:
Molemmat tahot pitävät kunniallista perhekeskeisyyttä parempana vaihtoehtona elämän omistamista rahan ja statuksen hankkimiselle, kaikilla saavutettavissa olevilla keinoilla, jopa tarvittaessa miehiä hyväksikäyttämällä (hypergamia, seksuaaliset palvelukset pomojen kanssa jne). Onkin huomattavaa, että myös vakiintuneilla hetaroilla saattoi olla puoliso, joka ymmärsi ja suvaitsi heidän virkaansa, ihan kuten uranaisilla voi olla ylösäin naitu kumppani; (eräänä tunnetuimpana esimerkkinä oli Epikuros, joka oli ajan henkeä ymmärtävä, suvaitseva, rappiofilosofi - joskin joitakin hänen ajatuksiaan allekirjoittanut pitää hyvinä hänen vaimonsa oli luksusluokan huora - Leontine nimeltään).
Molemmat tahot omasivat myös muodollista sivistystä, mikä tietysti lukeutuu osaksi statuskeskeistä näyttämistä - kukapa uranainen ei pitäisi itseään viisaana, sillä hänellä on muodollista, akateemista sivistystä ja hän hengailee ylempien miesten kanssa - kuin "jätkä" tai kuten "muurahaiskuningatar" ikään?
Eikä tietenkään unohdeta modernia "sinkkuelämää"-naisen ihannetta, jolloin tätä elämäntyyliä elävillä moderneilla naisilla lieneekin vastaava luku seksikumppaneita, kuin mitä hetairoilla oli.
Eräs todiste tästä "kateellisuudesta" olikin kuulemma se, että näitä naisia pidettiin aikoinaan ahneina.
Mutta eihän nainen joka myy kirjaimellisesti vaikka persettään saadakseen rahaa ja statusta voisi olla ahne, saati sitten huora?
Entä mitä muita pointteja muistaisin maininta?
Patriarkaalinen uskonto sortaa naista?
Hyökkäys ns. patriarkaatia vastaan feministien puolelta on varsin kiinnostava seikka. Etenkin kun muistetaan että koko patriarkaattiteoria on vain feministisen propagandan komponentti, eräänlainen salaliittoteoria, joka markkinoidaan tosiasiana jopa korkeissa, akateemisissa piireissä (massakontrollin aseet).
Eräs elämänalue jossa tämä patriarkaattiteoria vaikuttaa, on uskonnot ja niiden kritiikki.
Onkin nimittäin huomattavaa, että nämä matriarkaalispolyteistiset uskonnot olivat kuin esikuva modernille, moniarvoiselle ja feministiselle yhteiskunnalle.
Toki, kristillisyys oli "sortavaa patriarkaatia" sillä se antiikin aikana luopui materialismista ja korvasi sen hengellisellä ajatuksella siitä, että oli moraalitonta heittää vauvoja tuntkiolle vain koska nämä eivät vaikuttaneet joko toivotuilta (aborttien määrä yhteiskunnassamme on valtava, ja se on naisellisen itsekkyyden syytä; valtaosa näistä on puhtaasti viihdekäytön adjustaamista, eli ns. jälkiehkäisyabortteja) tai "kyllin vahvoilta" - kristityt kun pelastelivat näitä pilttejä tunkioilta omiin hoiviinsa. Samoin, he karsastivat aikamme kylmää ja sosiaalisdarwinistista, kapitalismia edeltävää ajatusmallia, joka perustui sille ajatukselle ja käytännölle, että alemmat yhteiskuntaluokat olivat myös alhaisempia ihmisinä.
Unohtamatta tietenkään feministien ylistämää, mutta jokaisen normaalin ja kunniallisuudella varustetun ihmisen inhoamaa, naisellisen pimeän puolen hillitsemistä, mitä kristillisyys yleisesti promotoi.
Mitä taas tulee porttoihin, olivat ne sitten pornei-ryhmää tai hetairoita, niin heille kunniallisen vaihtoehdon antaminen olisi epäilemättä "alistamista" feministien mukaan, sillä se että nainen päättää hyväksikäyttää miehiä seksuaalisella vallallaan on pohjimmiltaan miesten eli "patriarkaatin" syytä, ja nainen pitäisi ajatella siinä asetelmassa "uhrina". Mutta silti uhrina, jolla on "oikeus omaan kehoonsa", vaikkakin prostituutiossa, aivan kuten abortissakin, sen oikeuden (lue vallan) käyttöön liittyy melko kiinteästi toisen ihmisen keho.
Matriarkaatin egoistinen panteon
Polyteistisissa uskonnoissa yleensä on valtavasti samoja piirteitä, ja samat jumalat mutta eri nimin.
Jokaisen tälläisen jumalan edustama "arvo" määräytyy siitä, että mikä näistä vastasi eniten palvojansa egoa; eri alojen jumalia palvoivat näiden alojen harjoittajat. Siispä jos monoteistinen kristinusko oli ihmiskuntaa yhdistävä voima, joka tähtäsi hengelliseen, korkeamman minän kehitykseen, oli polyteismi puolestaan puhhtaasti lihallista, statustietoista ja egoistista.
Onkin huomattavaa, että aikansa polyteismin moderni vastine on moniarvoisuus, jonka pohjana on nihilismi; jokainen arvo on yhtä suuri eli nolla, joten jokainen voi valita omansa. Joskin virallinen totuus määrittelee asian kuitenkin niin, että jotka ovat massakontrollin ruodossa, ja edunsaajaluokalle suopeat. Näin ollen se havainto, että joku olisi tasa-arvoisempi kuin toinen on katsojan vika, eikä hän saisi nostaa tästä meteliä, sillä jos on sanottu että sellainen on tasa-arvoa, se on. (Kun kristittyjä vainottiin, heitä kutsuttiin nimellä ateistit koska he kielsivät nämä virallisen totuuden jumalat; samalla tavoin nykyiset moniarvoisuuden arvostelijat voivat tuntea miltä tuntuu, kun vihmiset ja "kunnon kanslaiset" vetävät heitä oikeuksien eteen, ja eivät kaihda siinä prosessissa valheita tai suoranaista vainoamista).
Matriarkaalisen polyteismin jumalttaret olivatkin kuin mainitun modernin, itsenäisen uranaisen eräänlainen superego: naisille ominainen draaman liittäminen rakkaudteen nähtiin siinä, että rakkaus oli raadollista ja lihallista, ja että esim. niin Istar kuin Hathorkin olivat molemmat myös sodan jumalattaria. Tämä sopiii erityisen hyvin sen kanssa, että jos kristillinen ja "patriarkaalinen" näkemys oli hakea perhesopua, uskollisuutta ja kenisäistä kunnioitusta ja rauhaa, oli taas feministille ominainen vastakkainasettelu, eli sukupuolten sota länsä myös rakkauden määritelmässä.
Nämä pahat voimat ovat olleet siis länsä jo kauana. En tiedä onko kyse juonittelusta ja agendan piilottamista, pahuudesta vaiko ihan vain tyhmyydestä, kun mietitään että mitä meidän naisten vapauttaminen on saanut aikaan ei vain naisten osalta vaan koko yhteiskunnan; se on yhtä voimaannuttavaa kuin se, miten Istarille velkaa maksavat naiset pakotettiin osallistumaan temppeliprostituutioon, jolloin sille piti antaa persettä, joka heitti eteesi kolikon. Varsin osuvaa symbolikkkaa modernista, hypergamisesta luonnostaan tunnetun naisen naisen käytöksestä!
 |
| Tälläinen on yleensä mies- ja naisjohtajan ero. Voinet varmasti arvata, että kumpi kuva on miespuolisen johtajan, ja kumpi naispuolisen? |
Summa summarum
Fundamentissa on kovasti usein tultu siihen tulokseen, että historia toistaa itseään.
Niin on nähty käyneen nytkin.
Antiikin imperiumin lankeamisen myös muut merkit ovat suorastaan roikkuneet ilmassa, ja tämä nihilistsyyden ja materialismin aika läsnä myös meidän ajassamme.
Subversioprosessissa ei turhaan yritetä mäsdättää kansakunnan henkistä selkärankaa, eli yhteistä uskontoa. Sen roolin ajaa myöskin rappiouskonnot, joiden ei tosin nykyisin tarvitse olla ulospäin uskontoja.
Enkä edes lähde puhumaan tässä yhteydessä nyt homosaatiosta, joka puolestaan toistaa antiikin pederastikulttuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti