Tapaus Keiko - Mitä Voimme Oppia?

Inspiraationa tämän kertaiseen tekstiin on uutinen, josta voimme oppia yhtä sun toista, mutta joka sinällään ei vaikuta järin suoraan poliittiseen maailmaamme kuuluvalta.

Näin kävi vapautetulle Free Willy -elokuvan tähtivalaalle

Tälläiset uutiset vääntävät kyllä sisuksia. 

Enkä ehkä paranna asiaa kertomalla sitä, että jos tuo Keiko-vainaa joutui lopulta kokemaan fyysistä tuskaa, niin myös henkinen tuska on ollut sietämätöntä, kun ihmisrakas eläin kerta toisensa jälkeen torjutaan oloihin, joissa se ei näkisi enää koskaan sille tärkeitä olentoja - eli ihmisiä, vaan nyt se joutui selviämään, kuin mikä tahansa vieraantunut olento, nestemäisessä viidakossa. 

Eikö ne nähneet miten se aina kaipasi takaisin "omiensa" joukkoon? 

Ajatelkaapa nyt, vaikka miten itsensä perheenjäseneksi tuntevalle koiralle kävisi, kun se sysättäisi selviämään metsään? 

Vankeus ja maailman laajuus on kovasti suhteellisia käsitteitä, ja tässä tapauksessa, "vankila" olikin sen koti.

Tämä sama pätee kettutyttöjen hulluuteen; he vapauttelevat eläimiä suljestusta helvetistä avoimeen versioon ja antavat narsisminsa kukkia vielä sen kunniaksi. Epäilemättä, turkistarha ei ole hyvä analogia kodin suhteen, mutta jos nyt puhumme ns. vankeudessa kasvaneista eläimistä, on toki heiltä riistetty kyky toteuttaa koko potentiaaliaan, mutta tämän seikan kompensoimisessa ihmisen pitäisi unohtaa itsensä, eikä eläintä, ja tehdä se mikä on ainoastaan oikein. Jos vahinko on jo tapahtunut, ei tällöin ajattelematon ja sentimentaalinen juokseminen pää edellä kohti toista ääripäätä juuri kannata.

Samoin, vaikka puhunkin paljon holhousta vastaan, erottaen sen aina hyvinvointiyhteiskunnasta (ihan kuin hintana sivistyneestä, ja kansalaisensa huomioonottavasta, yhteiskunnasta pitäisi olla se että heitä kiusataan, kuin he olisivat vain suuri joukko tyhmiä lapsia), niin tässä tapauksessa Keiko sai maistaa kokoomusnuorten poliittista ohjelmaa, eläinten maailmassa. Sen täysin pervertoitunutta ja kierosti määriteltyä käsitettä "vapaus". Kutsuttakoon nyt heitä aiheeseen sopivalla tavalla nimellä  "matosammakot", jotka luultavasti pyyhkivät tämän uutisen johdosta liikutuksen kyyneliä, ihan kuten kettutytöt - silloin kun Keiko ahdistettiin takaisin mereen - sillä heidän maailmankatsomuksensa nimissä tämä oli kuin todellisuuteen perustuva, opettavainen eläinsatu siitä, miten tämä valas lopultakin löysi onnensa, "vapautensa".

"siinä unessa lensin
haukkana lumisten vuorien ylitse
sydän tulvillaan kipua
jota juuri hylätty tuntee "